Ihan hissukseen..

Yli vuoden tauko. Se on pitkä aika se enkä yhtään tiedä miten löydän itseni taas tästä tilanteesta. Kädet läppärin näppiksellä ja tekstiä kirjoittamassa. Tuli vain sellainen tunne. Selittämätön tarve kirjoittaa blogia. En todellakaan tiedä jääkö tämä tähän yhteen kertaan, vai palaanko blogin pariin epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta hei, menkööt tämän kerran. Ja toisaalta, tässähän on se mahdollisuus, etten julkaise tekstiä laisinkaan. Jää nähtäväksi..

Aika rikkoa hiljaisuus

Aika viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt melkein huomaamatta, mutta toisaalta taas ei. Blogi on pyörinyt mielessä lukuisia kertoja tässä välissä. Pitäisi palata blogin pariin, pitäisi kirjoittaa jotain.. Painanut mieltä ja sitten kuitenkin taas jäänyt. Olen miettinyt aiheita kirjoituksiin, mutta oikein mikään ei ole tuntunut tarpeelliselta purkaa ulos blogitekstinä. Omien ajatusten ja mielipiteiden kanssa on tullut niin varovaiseksi. Ei siksi, että minulle olisi ikinä blogin kautta tullut mitään ikävää palautetta, vaan siksi että en koe enää tarvetta tai halua jakaa henkilökohtaisia asioita blogin kautta. En enää niin paljon oikein mitään kautta. Toki minulla on facebook ja instagramin kautta jaan pieniä paloja elämästäni kuvina ja tekstinä, mutta ne syvällisemmät asiat, sen oikean ihmisen kaiken tuon takana, jaan mieluummin niiden ihmisten kanssa, joita kohtaan oikeassa elämässä somen ulkopuolella. Heidän kanssa, joille minulla on oikeasti merkitystä. Minun ajatuksillani, minun elämälläni ja sillä, millainen ihminen olen.

Elän ihan tavallista elämää, tavallisesti sisustetussa kodissa, tavallisten arkisten asioiden äärellä. En usko, että siitä loputtomiin saisi aihetta kirjoituksiin blogissa. Toisaalta taas tuntuu turhalta tuhlata omaa tai lukijoiden aikaa teksteihin, missä ei ole oikeastaan juuri mitään sisältöä. Teksteihin, jotka on kirjoitettu vain kirjoittamisen vuoksi. Olen kyllä nauttinut kirjoittamisesta, mutta silloin kuin se alkaa tuntua enemmän pakolliselta, velvollisuudelta enemmän kuin oikeudelta, niin silloin on... Ehkä jo arvaatkin. 

Aika sanoa hyvästit. 

Kyllä, tämä on viimeinen kirjoitukseni. Blogi jää kyllä näkyviin tänne bloggeriin sen aikaa mitä se pysyy näkyvissä ja luettavissa, mutta tällä hetkellä on vahvasti tunne, etten enää palaa uusien tekstien kanssa. Olen miettinyt tätä asiaa jo pitkän tovin, oikeastaan jo kuukausia. Aikansa kutakin. 

Eli kiitos sinulle, teille jokaiselle. Kiitos, että olet lukenut ja palannut tänne pitkienkin taukojen jälkeen. Kiitos kaikille, oletpa sitten lukenut yhden tekstin tai kaikki mitä olen kirjoittanut. ❤️ 

Hyvää syksyä sinulle! Ja hei, hei! 

❤️:lla, Sanna

Ihana, ihana kesä..

Voi miten ihana kesä ja helle meitä hellii. Blogi on kuin itsestään siirtynyt kesälomille ja hiljaisuus varmaan jatkuu, mutta sehän ei ole uutta minun blogilleni. Mutta nyt pitää nauttia ja tehdä niitä kaikkia ihania kesään kuuluvia juttuja, ottaa ja antaa tärkeille asioille ja ihmisille ❤️