Talvikunnossapitoa

Minä sitten näppärästi ohitan minulle ei niin mieluisan vuodenajan eli syksyn kokonaan. Siirryn loppukesästä suoraan talveen :) En nyt ihan niin isoa loikkaa halua tehdä, vaikka joskus loka- marraskuun pimeinä ja sateisina iltoina olisin mieluummin missä muualla tahansa. Vaikka niissä paukkupakkasissa. En ole oikein koskaan pitänyt syksystä ja sen kaiken nielevästä pimeydestä. Ja koko tämä aika on taas edessäpäin. Huoh.

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa ihon hoidosta ja siitä kuinka jälleen kerran ajattelin olla kaukaa viisas ja hoitaa ihoa talvea vasten, niin että pahimmilta vahingoilta säästyisin. Minulla kuivaa iho talvisin ihan tosissaan. Jalat varsinkin on kuivat kuin Sahara ja kaipaa kipeästi huolenpitoa eli rasvausta. Mutta jotta tuohon pisteeseen ei päädyttäisi, yritän ennaltaehkäistä kuivumista aloittamalla talvikunnossapidon hyvissä ajoin. Tai itseasiassa olen jo aloittanut. Jospa viimein olisin jo oppinut, että kuivuneet, kutiavat ja rikki kynsityt jalat on masentava näky keväällä. Eikä kutinakaan ole mikään paras unikaveri talvisaikaan.

Säännöllisen epäsäännöllisen rasvauksen olen aloittanut Avonin uudella vartalovoiteella. Kun nyt noita tuotteita olen vähinsä tilannut, niin päätin ottaa tämän uutukaisen kokeiluun. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään kovasti tästä Nutran Ultimate moisture voiteesta. Voide on kevyt koostumukseltaan ja imeytyy todella nopeasti ja on siinä mielessä tällaisen hieman laiskahkon rasvailijan unelmatuote. Ei tarvitse hengailla puolipukeisena odotellen rasvan imeytymistä. Johan sitä nyt paleltuukin :) Vanha ja viluinen kun on.. Ainakin viluinen. Tämä on ominaisuus, jota itse suuresti arvostan vartalotuotteissa. Mutta asialla on myös puolensa. Koska tämä voide on kevyehkö, tosin hyvin kosteuttava, niin ihan niiden paukkupakkasten aikaan tämä tuskin riittänee. Silloin täytyy vaihtaa tuhdimpaan voiteeseen, tietysti sen mukaan mitä iho tuntuu kaipaavan. Toivon kuitenkin, että tämä ajoissa aloitettu talvikunnossapito auttaa selviytymään talven yli. Nyt vaan pitää tsempata itse ja pitää huoli rasvauksesa. Tehdä siitä epäsäännöllisen säännöllisestä pelkästään säännöllistä :)

Ja vaikka mainitsenkin tässä kirjoituksessa Avonin tuotteista, niin tämä ei ole mainos. Löysin vain hyvin itselleni sopivan tuotteen vastaamaan tämän hetkiseen tarpeeseen. Nämä valinnat vain on aina yksilöllisiä. Jokainen löytää ja valitsee omiin tarpeisiinsa sopivan tuotteen. Voin kuitenkin suositella tätäkin tuotetta. Kyllähän vartalovoide pitäisi olla jokanaisen ja miksei miehenkin käytössä. Sen verran koville nämä vuodenajanvaihtelut ottaa ihossakin!!

Syksyisempään suuntaan

Tuntuu todella niin syksyiseltä tässä olkkarissa istuessa ja kuunnellessa miten tuuli riepoo puita ikkunan takana ja kolisuttaa kattopeltejä. Kävin jo varalta keräämässä parvekkeelta istuintyynyjä vähän varmempaan talteen, ettei tarvi niitä sitten keräillä pitkin naapurustoa. Melkoinen tuuli siis jo ulkona ja luvatun syysmyrskyn osalta pahin lienee vielä edessä päin.

Mutta en minä aikonut tänne blogiin mitään säätietoja ja ennusteita kirjoittaa, vaan kuulumisia pienen tauon jälkeen. Tarkoitus on ollut kyllä kirjoittaa jo useampana päivänä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Näitä syksyn kuvioita miettiessä ja järjestäessä on ajatukset väkisinkin pyörineet muualla kuin blogissa. Joltain osin asiat on jo järjestyneet, mutta vielä pitää odottaa jokunen päivä jännityksessä, onnistuuko suunnitelmani tällä kertaa ihan kaikkinensa. Se olisikin vaihteeksi todella kiva niin. Näitä "pari muuttujaa"- tilanteita on ollut viime aikoina, viime vuosina ihan riittämiin. Facen puolella jo hieman syksyn suunnitelmia raotin, mutta en uskalla vielä täällä niistä kirjoittaa. Se pieni (iso) pelko kulkee koko ajan matkassa, että jotain vielä muuttuu. Luottamus siihen, että asiat kyllä järjestyy on saanut niin monta kolausta. Siltikään en sanoisi olevani pessimisti, odottaen vain sen pahimman mahdollisen tapahtumista. Ennemmin ajattelen olevani realisti. Asiat ja suunnitelmat voi muuttua itsestä riippumattomista syistä, vaikka olisit kuinka tehnyt parhaasi ja miettinyt ne valmiiksi. Mutta hyvillä mielin täällä ollaan!! Tulossa on mukavia juttuja ja niin moni asia on hyvin tässäkin hetkessä.

Katselin tänä aamuna täällä kotosallakin, että sisustuksessa ei paljoa ole viime aikoina tapahtunut. Kaikki tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Toisaalta on hyvä asia, että koti on niin sanotusti valmis. Millekään isommalle hankinnalle ei ole tarvetta, mutta jotain pientä voisi kyllä tehdä. Ehkä uusia päällisiä sohvatyynyihin tai syksyisimpiä sävyjä kynttilöihin.. Tunnelmallisista pallovaloista haaveilen olkkariin, mutta pelkään niiden päätyvän Leon leikkeihin. Ehkä kynttilät riittää.. Niitä onkin tullut jo ahkerammin poltettua, kun illat on alkaneet tosissaan hämärtyä. Sisustusjuttuja siis on tulossa vasta, kun jotain uutta on tullut kotiin. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen tämä on todella koti ja viihdymme tässä kodissa hyvin. Varmaan se viihtyminen vaikuttaa osaltaan siihen, ettei sisustusta enää niin mieti ja säädä koko aikaa. Nyt on hyvä näin ja jos jotain pientä muuttaa, niin siitä ei sen isompaa asiaa tee. Jos keittiön pöydälle vaihtuu erilainen liina ja kynttilät, niin ei se taida olla ihan blogikirjoituksen väärti :)

 

Viikonlopun menovinkiksi voisin antaa Oulun seudulla asuville Oulussa torilla ja Pakkahuoneen kadulla olevat Kansainväliset suurmarkkinat. Kävin eilen markkinoilla kahteen kertaan ja tunnelma torilla oli todella mukava. Tänään tunnelmaa ehkä laskee tämä syksyinen sää, mutta markkinoille ehtii vielä huomennakin. Kauppiaita ja myytävää markkinoilla oli ympäri maailmaa ja ainakin eilen väkeä oli todella paljon liikkeellä. Torilta löytyi koju missä myytiin aitoa italialaista gelatoa, joten tuli herkuteltua mansikan ja pistaasin makuisilla jäätelöillä. Oli niin hyvää. Yhtä hyvää kuin Italiassa, maisemat ympärillä vain kovin erilaiset :)

Mukavaa viikonloppua ja mukavia venetsialaisia kaikille niitä viettäville!!

Korttelihaipakka 2016

Paluu juurille

Tai oikeastaan vain tyvikasvuun. Ajattelin kirjoittaa hiuksistani. Kyse ei ole mistään uudesta lookista tai radikaalista muutoksesta, paremmin pienistä muutoksista hiusten ja hiuspohjan (päänahan) kunnossa nyt kun olen ollut värjäämättä ja vaalentamatta hiuksiani jo pitemmän aikaa.

Jos aloittaa sieltä ihan pohjalta eli päänahasta. Minulla oli kuiva, helposti ärsyyntyvä ja kutiseva hiuspohja, joka reagoi värjäämiseen jo aika tavalla. Vaalentaminen on melkoisen rankka myös päänahalle ja minulla päänahka olikin ärtynyt ja ikävän tuntuinen aina pitkään vaalentamisen jälkeen. Näistä oireiluista huolestuneena päätin sitten jättää värjäämisen pois ja ja katsoa onko sillä vaikutusta mihinkään. No ainakin saa kivan tyvikasvun, jos ei muuta :) Kyllä sain muutakin. Terveemmän ja selkeästi vähemmän ärtyneen hiuspohjan ja päänahan. En rehellisesti sanottuna edes muista milloin päänahka olisi kutissut ja ärsyyntynyt viime aikoina. Olen todella tyytyväinen tähän parantuneeseen tilanteeseen.

Hiukset ovat toki latvoista kaiken vaalentamisen jälkeen vielä vähän heikommassa kunnossa, mutta olen hoitanut niitä huolella ja käyttänyt apuna hiuksiin jätettäviä hoitoaineita. Yksi ihan paras tuote kuivien latvojen hoitoon on ollut hiusöljy. Tällä hetkellä on käytössä Avonin argan- öljyä sisältävä hiusöljy ja olen tykännyt tästä tuotteesta todella paljon. Edullisesta hinnasta huolimatta (jos se nyt on mikään kriteeri tuotteen toimivuudelle) öljy tekee sen minkä pitääkin. Latvat on hyväkuntoisen näköiset ja kiiltävät ja niiden katkeileminen on selvästi vähentynyt. Tähän toki varmaan vaikuttaa myös se, että käytän muotoilutuotteita mahdollisimman vähän (harvoin) ja en juurikaan kuivaa/kiharra/muotoile hiuksia kuumilla laitteilla. Tämä ei suinkaan tarkoita, etten laittaisi hiuksia mitenkään ja milloinkaan. Säästeliäämmin vain. Minulla kun on ohuehkot ja hentoiset hiukset, joissa ei todellakaan ole ylimääräistä menetettäväksi katkeinneina latvoina tai ihan juuresta irtoavina hiuksina. Hiustenlähtö onkin vähentynyt huomattavasti viime aikoina ja uutta lyhyttä hiusta kasvaa tilalle. Nämä ne kyllä onkin vekkuleita tapauksia. Lyhyet ja pystyyn lentävät "uudet hiukset", joita ei tahdo saada kuriin millään :) Tai saisi toki lakalla, mutta kun en halua sitä käyttää kuin äärimmäisessä hädässä.

Shampoot ja hoitoaineet minulla on sekalaista seurakuntaa marketti- ja kampaamotuotteista. Näissä minulle ei ole niin väliä mistä tuote on ostettu, kunhan se toimii hiuksissa. Markettituotteissa on ihan laadukasta tavaraa ja toisaalta taas ei kaikki kampaamotuotteetkaan sovi itsellä. Ja taas sitten päin vastoin. Uusimpia tuotteita on Avonin argan- öljyä sisältävät shampoo ja hoitis samasta sarjasta kuin hiusöljykin. Ihan hyvät tuotteet nämäkin, ehkä vähän liian hoitavat jopa hentoiselle hiukselleni. Mutta minä vaihtelen tuotteita eri pesukerroilla, niin nämä pysyy kyllä käytössä. Kampaamotuotteita tulee harvemmin ostettua, mutta niissä on jokunen suosikkituote mitkä pysyy käytössä melkein vuodesta toiseen. Vaikka oma kampaamossa käyminen on jäänyt oikeastaan kokonaan, niin seuraan kyllä aktiivisesti uusimmat trendit ja tuoteuutuudet silläkin saralla :) Enkä lakkaa ihastelemasta upeita värjäyksiä, mitä ammattilaiset tekevät.

Eli kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen päätökseen jättää hiusten värjääminen ja lopettaa vaalennusrumba. Tyvikasvun kanssa pystyn elämään eikä se ainakaan omaan silmään niin pahalta näytä. Vaikka näyttäisikin, niin saavutetut tulokset muuten on sen arvoiset. Toki tässä joutuu luopumaan mahdollisuudesta vaihtaa hiusten väriä laidasta laitaan, mitä olen vuosia tai vuosikymmeniä tehnyt. Pientä piristystä onneksi saa väriä antavista hoitoaineista. Nyt kesän yli olenkin käyttänyt KC:n color maskia sävyssä golden copper. Hiuksiin jää, varsinkin vaalennuksiin, kiva kevyt ruusukullan vivahde. Saa nähdä mitä syksy tuo mukanaan. Ehkä annan vain vaalean latvan olla vaalea. Tai sitten jotain vähän villimpää :)

Ne kivat, lentävät pikkuhiukset.. :)

Auringonlaskun aikaan

Eilen illalla kävimme tyttöjeni kanssa katsomassa ja ihailemassa iltataivaan värejä ja auringonlaskua Nallikarissa. Vaikka taivaanrannan peitti pilvet, niin iltataivas värjäytyi upeaksi hetki auringonlaskun jälkeen. Yritin parhaani mukaan tallentaa taivasta ja merenrannan luontoa kuviin, mutta rajansa se on minun kuvausvälineistöllä, eli kännykällä. Onneksi kauneimmat hetket jää muistoina mieleen, vaikkei niitä kuviin saa tallennettua. Silti tarvitsisin kipeästi kameran, sellaisen pienehkön, helppokäyttöisen, jossa kuvausominaisuudet on kohdillaan. Se Olympus.. En todellakaan tarkoita mitään pokkarikameraa :) Joten joulupukki, kamerakeiju, mitä näitä nyt onkaan, kuule vieno pyyntöni...

Sillä jos jostain, niin minä tykkään kuvaamisesta. Tykkään on aika laimea ilmaisu sille fiiliksellä, kun saa omasta mielestään onnistuneen kuvan. Onhan siinä haastetta, itselleni ehkä hitusen enemmänkin, mutta ei pidä sen antaa tulla innostuksen tielle.

Katsokaa nyt näissäkin kuvissa, miten kauniisti aallot lyö rantaan. Miten kaunis on pilvenraja auringonlaskussa, kuinka kauniita on omalla tavallaan rosoiset rantakivet.. Nämä on sellaisia asioita, joita huomaa kun pysähtyy hetkeksi. Antaa itselleen mahdollisuuden huomata kauneutta siellä, missä sitä ei odota olevan.

Minne ikinä hän meneekin, löytyy makkaranpaistopaikka :)

Suunnitelmia

Näköjään blogikin hiljeni hetkeksi tässä kaiken muun ajattelemisen keskellä. Ei vaan ole oikein ajatuksia irronnut enää tänne kirjoitettavaksi. Tai olisihan niitä, mutta kaikesta keskeneräisestä ei tohdi vielä kirjoittaa. Painoin juuri äsken yhteen ilmoittautumiseen "lähetä"-painiketta ja fiilis on tällä hetkellä aika huikea. Toivottavasti tällaisena pysyykin :)  Näitä opiskelu- ja työjuttuja tässä on viime päivät pyörittänyt mielessään. Laittanut asioita ja suunnitelmia eteenpäin, muuttanut jo jotain vähän valmiimmaksi mietittyä ja etsinyt tilalle uutta. Huh. Mutta toisaalta ihanaa! :)

Eiköhän tässä blogin pariin taas palailla. Jos tämä nyt menisi vielä kesälomailun piikkiin. Vaikka ilmat tuntuu muuttuneen kerrasta syksyisempään suuntaan, illat pimenee ja viilenee huimaa tahtia. Toivottavasti vielä saadaan edes vähän kesän tuntua ennen kuin tosissaan alkaa haaveilla saapaskeleistä :)

Mustikassa

Eilen tuli käytyä pitkästä, pitkästä aikaa oikein kunnolla mustikkametsässä. Marjasaalis ei ehkä ollut niin huikea, mutta tulipahan oltua metsässä muutama tunti. Metsässä jotenkin sielu lepää, ajatukset rauhoittuu ja hiljaisuus rentouttaa. Toki tuohon hiljaisuuteen mahtui lukuisa joukko sääskiä, pari kipeää paarman puremaa, mutta muuten reissu oli todella mukava. Ilmakin oli mitä mukavin.

En ole oikein koskaan ollut mikään innokas marjanpoimija. Osansa siihen tekee näkökin. Kun marjat on ehkä hieman enemmän hakusessa kuin "normaalinäköisellä". Nykyisellään myös selkäkin. Eilisen kykkimiselläkin oli vähemmän kivat seuraukset. Siksi ehkä olin ihan naurettavan ylpeä saadessani ämpäriin käsin poimittuna mustikoita. Ämpäri tosin oli pienin mitä kotoa kaapista löytyi :) Se psykologinen vaikutus, ettei koko tyrmää innostusta ihan alkuunsa..

Kotona

Eilen palailimme mukavalta pikkulomaselta Tampereen ja Kangasalan seudulta. Vaikka Tampereen seutu on vuosien varrella tullut tutuksi, niin aina löytyy uuttakin nähtävää ja jo tutuksi tulleitakin on mukava kiertää uudelleen. Kuten Vehoniemen automuseota, josta on tullut perinteinen ja liki pakollinen osa lomaa noilla seuduilla. Pyynikki ja Pispala kuuluu myös niihin pakollisiin, mutta aina yhtä ihaniin paikkoihin. Keskustassa tuli myös kierrettyä ja yksi rohkelikko uskaltautui herkuttelemaan Tapolan mustalla makkaralla. Minä en tohtinut edes maistaa :)

 

 

  

  

Menomatkalla poikkesimme pikaiseen Tuurin kyläkaupassa, mutta jotenkin paikka ei jaksanut innostaa. Eikä löytynyt mitään ostettavaakaan. Vähän jäi sellainen tulipahan käytyä- fiilis. Ostoksia tuli tehtyä reissussa Lempäälän Ideaparkissa ja Hyvän Tuulen Puodissa Tampereella. Pikkuisen vaatetta ja Greengatea. Eipä tämä kyllä mikään ostosmatka ollutkaan :) Mukava oli viettää aikaa veljeni perheen kanssa.

 

Ainiin. Paluumatkalla pysähdyimme Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä. Ei hyvä. Ei sitten ollenkaan :

 

Hyvän Tuulen Puodin ostokset

 

Pikkuisen hyvää Pandalta