sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Viikonlopun tunnelmia

Tänään on sitten ensimmäinen adventti. Joulunodotus on virallisesti alkanut. Kuuntelin aamukahvia juodessa Hoosiannan ja hetken aikaa myös Jouluradiota. Jouluradion nettisivut olivat vaan kaatuneet, mutta hieman mutkan kautta sain radion kuulumaan netistä. Hieman ronkeli keittiöradiomme ei suostunut taajuutta ja kanavaa löytämään. Katsoin samalla netistä missä ja milloin kävisi jo lapsuudesta asti perinteeksi tulleet Kauneimmat joululaulut laulamassa. Vaihtoehtoja täällä Oulun seudulla kyllä riittää, mutta tunnelmallisin paikka lienee olisi Turkansaaren (ulkomuseon) kirkko. Vielä kun saisi sen jouluisen lumipeitteen maahan. Tätä päivää lukuunottamatta on ollut todella harmaa ja vesisateinen viikonloppu.

Viikonloppua aloittelin perjantaina, siis todella yllättäen :), siivouspäivällä. Siivousten jälkeen hain vaatehuoneesta kyntteliköt ikkunoille, kun tämä pimeys alkaa todella kaatua päälle. Yleensä olen kyntteliköt laittanut ikkunoille näin ensimmäisen adventin aikaan eli ihan hitusen etuajassa mentiin :) Jouluvalot alkaakin, joulukuusta lukuunottamatta, olla aika lailla tässä. Tyttären huoneeseen laitettiin viime jouluksi ostettu suloinen poro eli asumme nykyisin poronhoitoalueella :) Loput jouluisesta tunnelmasta hoituu myöhemmin esille laitettavilla joulukoristeilla sekä tietysti kynttilöillä ja tuikuilla. Siivousten päätteeksi kipaisin myös kauppaan hakemaan illaksi tortillavärkit. Tuli syötyä itsensä ihan tärviölle ja nautittua myös pitkästä aikaa punaviinistäkin. Mukava ja leppoisa ilta siis siivouspäivän päätteeksi.

Perjantaina oli iltasella myös hieman poikkeuksellista ohjelmaa. Kävin Oulun yliopistolla ystäväni kanssa kuuntelemassa Maaret Kallion luennon. Oli todella hyvä ja antoisa luento arjesta, rakkaudesta, armollisuudesta ja parisuhteen hoitamisesta. Tai minkä tahansa merkityksellisen ihmissuhteen. Luennolta sai paljon ajatuksia ja pohdittavaa myös omaan elämään ja ihmissuhteisiin. Puhujana Maaret Kallio on kyllä todella miellyttävä kuunnella. Sitä osasin kyllä odottaa Ensitreffit alttarilla-ohjelmankin perusteella ja kuunneltua hänen haastatteluja/videoblogiaan useamman kerran. Ja kyllä, tunnustan, olen katsonut EA:n molemmat kaudet :)

Eilen päivä meni liki kokonaan kotoillessa. Ihan pikkuisen tuli kyllä sisustustakin uusittua. Makuuhuoneeseeni sain pienen hyllykön ja siistin olohuoneen hyllystä "turhat" tavarat sinne. Tässä kun on nyt alkuun päässyt, niin ei näköjään loppua tulekaan. Pientä viilausta tuntuu nyt riittävän, mutta kivaahan se on. Makuuhuoneeseen olen oikeastaan jo ihan tyytyväinen. Se on sisustukseltaan ihan niitä perusjuttuja, mutta itse olen tyytyväinen sen rauhalliseen värimaailmasn ja siihen, että siellä on ne asiat mitä toivoin sinne tulevan. Pienellä budjetilla, siis todella pienellä budjetilla toteutettu, mutta minä tykkään. Se kai lienee onkin tärkein asia kodin laittamisessa, että asujat itse siellä viihtyvät :)

Nyt sitten Rukan hiihtoja telkkarista ja ihan vaan oleilua. Huomenna onkin sitten haipakkapäivä tyttären muuton vuoksi. Jo toinen muutto vajaan vuoden aikana, mutta kiva kun uusi koti on niin paljon lähempänä. Äiti tykkää, kun ei noita omilleen lähteneitä enää kokonaan takaisin kotiin saa, mutta hitusen lähemmäksi ainakin <3






keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Liebster Award- blogihaaste

Sain mukavan blogihaasteen Elämää tuomipellon laidalla blogin Johannalta. Haasteen tarkoitus on tuoda esille uusia ja/tai pienehkön (alle 200 seuraajaa) lukijamäärän blogeja. Ihan kiva juttu omankin blogin kannalta, kun vasta alkutaipaleella ollaan. Joten kiitos haasteesta Johanna! :)


Tässä tarkemmin haasteen tarkoituksesta ja ohjeet haasteen saaneille:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä bloggaajille.

Tässä on saamani 11 kysymystä vastauksineen:

1. Mitä blogisi sinulle merkitsee?

Blogi on ensisijaisesti mukava harrastus. Minun oma juttuni, jota teen omaksi ja toivottavasti myös lukijoiden iloksi :) Keino ilmaista itseään ja jakaa ajatuksiaan, kirjoittaa itselle tärkeistä jutuista. Asioista, jotka koskettavat ja kiinnostavat minua. Blogi on hyvä kanava jakaa innostustani valokuvaamiseen :)

2. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?

Onpa vähän vaikea kysymys.. Todennäköisesti asun edelleen Oulussa tai jossain tässä lähettyvillä. Lapset ovat jo kaikki maailmalla omillaan, tai tämä viimeinen äidin pikkuinen, joka vielä asuu kanssani. Toivottavasti teen työkseni jotain itseäni kiinnostavaa, ehkä lasten ja nuorten parissa. Ja jos hyvin käy, niin minusta on saattanut tulla jo mummu :)

3. Sisustushaaveesi tällä hetkellä?

Jos sisustushaaveeksi saa laittaa uuden kodin, niin se on ehdottomasti se. Koti, jossa on omaa pihaa, vaikka ihan pienikin läntti parvekkeen sijasta.

4. Aiotko tehdä uudenvuodenlupausta?

En aio. Yksi ainoa lupaus on pitänyt koko elämän ajan ja se oli sokerin poisjättäminen kahvista joskus yli 30 vuotta sitten :)

5. Mistä arkipäiväsi koostuvat eli millainen päivärytmisi?

Riippuu siitä, onko kyseessä koti- vai työpäivä. Olen tällä hetkellä suurimman osan ajasta kotona ja teen satunnaisesti sijaiskeikkaa vanhusten palvelutaloissa. Sen mitä selkäni kestää. Eli päiväni alkaa yleensä samoihin aikoihin, kun tyttäreni lähtee kouluun. Päivät on suht samanlaisia. Niitä tavallisia kotitöitä ja normiarkea. Haaveissa olisi opiskella itsekin, kun työtilanne on aika huono tällä hetkellä ja selkäni tuskin tulee enää kestämään vakituiseen fyysisesti raskasta hoitotyötä.

6. Suurin sisustusmokasi?

En tiedä, voiko tätä sanoa varsinaisesti mokaksi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä miksi ikinä suostuin katsomaan puolipaneeleja edellisessä kodissa yli kymmenen vuotta. Inhosin niitä koko sydämestäni. Ylipäätään en pidä isoista puupinnoista sisustuksessa ja tarkoitan nyt puun omaa, maalaamatonta väriä. Olen elänyt sen ei niin ihanan pyökin sävyisen keittiökaudenkin.

7. Mitä muita sosiaalisen median kanavia käytät kuin blogia?

Minulla on facebook käytössä sekä henkilökohtaisena että blogille omansa. Blogin sivulle onkin linkki tuossa oikealla. Lisäksi minulla on instagram- tili.

8. Paras matkailumuistosi?

Kaikki matkat on tavallaan olleet ikimuistoisia ja ainutkertaisia, mutta lienee yksi parhaista on matka Italiaan. Vuokrasimme tuolloin talon Toscanasta ja kiertelimme myös Venetsiassa ja järviseudulla. Italia on kyllä vienyt pysyvästi palan sydämestäni, mutta niin on Kreikkakin <3

9. Miten kuljet työmatkasi?

Suurimmaksi osaksi pyörällä. Minulla kun ei ole ajokorttia ja luonnollisesti ei siis autoakaan.

10. Toiveesi joulupukilta?

Voi, jos nyt saa heittäytyä ihan hurvattomaksi ja toivoa ihan mitä tahansa osoittamatta toiveita oikeasti kenellekään, niin niitähän on :) Kamera on yksi haaveissa oleva, samoin uusi läppäri, Michael Korsin Selma laukku harmaana, Escadan Absolutely Me tuoksu (taas kerran), uusi sohva... Jos kuitenkin niitä oikeita toiveita miettii, niin ne on sellaisia pieniä, arkisia juttuja. Kuten uusi kalenteri, Taika- mukeja, ehkä pyjama ja lämmin kaulahuivi. Olen oikeasti aika huono toivomaan itselleni mitään, mutta minusta on ihana antaa lahjoja.

11. Terveiset lukijoillesi?

Toivon, että viihdytte blogini parissa ja löydätte täältä jotain, mikä saa palaamaan blogin pariin aina uudelleen. Toivon myös, että jätätte rohkeasti kommentteja ja annatte palautetta. Toiveita saa myös esittää ja otan niitä mielelläni vastaan. Olen iloinen ja kiitollinen jokaisesta lukijasta!

Haasteen laitan menemään seuraaville blogeille ja bloggaajille:

Tohkeissaan
Kotienkeli
This storyline
Sanatorio
Lindsay's diaries
Onnenmuruja
My life
Käpylä

Voi apua!! Tulin positiivisen ongelman eteen. En löydä äkkiseltään enempäänsä blogeja, joissa seuraajia olisi alle 200 ja tuossakin listassa saattaa olla ihan "vääriä" blogeja ja jo haastettujakin. Mutta hän kuka katsoo haasteen osuvan oikein itselleen, niin siihen tarttukoot :)

Tässä ne 11 kysymystä:

1. Milloin olet aloittanut bloggaamisen ja miksi?
2. Kuinka paljon blogi vie aikaasi?
3. Nimeä kolme suosikkiblogiasi ja miksi juuri nämä?
4. Mistä unelmoit juuri nyt?
5. Mitä odotat vuodelta 2016?
6. Mitä muuttaisit elämässäsi?
7. Jokin jouluperinteesi?
8. Missä viettäisit joulun, jos saisit valita? Kotona vai ulkomailla?
9. Lempituoksusi? (ei välttämättä hajuvesi :))
10. Mikä on rakkain asia tai esine kodissasi?
11. Terveiset ja toiveet lukijoillesi/muille bloggaajille?

Rohkeasti mukaan haasteeseen ja laittamaan sitä eteenpäin!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Hulluna harmaaseen

Voi kyllä! Harmaata! Tuo ihana, kaunis, rauhallinen väri on löytänyt tiensä minun sydämeen ja kiilannut pysyvästi lempivärien kärkisijalle. Ei tarvitse olla mikään tylsä tyyppi tai harmaavarpunen tykätäkseen harmaasta :) Kuvittelen, etten ole oikein kumpaakaan edellämainituista, mutta sellainen rauhallinenhan minä olen ja elämäkin aika tasaista. Ehkä se selittää tuon rakkauden harmaaseen ;) Vaikka yllättäen sitä harmaata on ympärilläni aika vähän. Nimittäin sisustuksesta se puuttuu lähes kokonaan, mutta ainahan sitä voi haaveilla harmaasta keittiöstä, harmaista seinistä tai vaikka edes harmaasta sohvasta.

Missä sitä harmaata sitten on? Vaatteissa, meikeissä, koruissa, matossa (se ainoa isompi sisustusjuttu) ja pian myös tuoleissa.. Löytyyhän sitä kun alkaa oikein miettimään. Onpa sitä myös ympäröivässä luonnossakin. Ja ainahan voi värikuvan värit muuttaa mustavalkoiseksi, niin mukaan saa myös harmaan sävyjä. Hurmaavaa harmaata! Tai "räikeän harmaata", kuten Anssi Kela väristä tuumasi Vain elämää- ohjelmassa :)

Tässäpä näitä ihanuuksia harmaan sävyissä. Niitä sävyjä on vähintäänkin se kuuluisat viisikymmentä.. Kuvissa olevista koruista voisin kertoa sen verran, että ne on Ninkan (<-klik) käsintehdyt (hää)korut entisaikojen filmitähti- tyylisiin häihin. Enkä nyt tarkoita omiani :) Ihan sattumalta eksyin kerrattain eräälle hääkirppikselle, jossa nuo ihanuudet oli kerran käytettyinä myynnissä. Kuvaan ei saa oikein näkymään sitä, miten upeasti ne säihkyy valossa. Joskus käy onnekkaita sattumia :) Varmaan yksi parhaimmista kirppislöydöistäni ikinä.

















lauantai 21. marraskuuta 2015

Henkilökohtaista

Tämän tekstin kirjoittaminen on mietityttänyt jo pitemmän aikaa. Onko tämän kertominen tarpeellista? Onko se liian henkilökohtaista kerrottavaksi? Onko minulla tarpeeksi rohkeutta?

Päätin sitten kirjoittaa ja miettiä sen jälkeen julkaisenko tekstiä nyt tai ollenkaan.. Se mitä ajatuksia teksti herättää tai on herättämättä, ei ole minun vallassani. Itselleni tämä asia on osa elämääni. Nimenomaan vain osa. Eikä se asia ole mikään salaisuus. Voin siitä kyllä puhua ja vastaan, jos kysytään. En vain halua, että se määrittää minua kokonaan. Sillä ensisijaisesti haluan olla vain minä :)

Minä pidän kuvaamisesta ja kuten blogissa on varmasti jo näkynyt, kuvaan myös paljon. Kuvien julkaisemisessa on vain itselle tullut jonkinmoinen kynnys. Tai otan kuvien laadusta ja valitsemisesta ehkä ihan turhaankin melkoisia paineita itselleni. Siihen on syynsä. Voisi kai syyttää puutteellista kuvauskalustoa (ja ihan aiheesta) ja kuvaajan osaamattomuutta, mutta näiden lisäksi minulla on synnynnäinen silmäsairaus. Minulla on siis normaalia heikompi näkö. Omalla kohdallani en siis tiedä, mitä "normaali näkö" edes tarkoittaa, olen elänyt tämän asian kanssa koko elämäni, yli 40 vuotta. Hyväksynyt, että on asioita, joita en näköni takia voi saavuttaa tai tehdä. Onneksi niitä ei kuitenkaan ole paljoa eikä mitään sellaista, että kokisin menettäneeni jotakin oleellista. Olen hyväksynyt itseni ja sairauteni. Olisikin aika kohtuutonta itseäni kohtaan olla hyväksymättä ja vaatia itseltään jotain mitä ei ole tai toivoisi olevansa. Ei minun elämäni kuitenkaan ole erilaisempaa kuin kenenkään toisenkaan naisena, äitinä, ihmisenä. Niin ainakin omasta mielestäni. Se, mitä joku toinen asiasta ajattelee, ei ole minun asiani eikä varsinkaan murheeni. Kuten ihan jokaisen ihmisen kohdalla, tiedän että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, tai ollaan hyväksymättä. Eikä sillä asialla ole näköni kanssa toivon mukaan mitään tekemistä, vaan ratkaisevampaa lienee se millainen olen ihmisenä ja miten itse kohtelen muita.

Miten tämä asia liittyy sitten blogiin ja kuvaamiseen? Olen ottanut kuvien laadusta itselleni jonkin aivan älyttömän paineen. Olen pyytänyt muitakin tarkistamaan kuviani ennen niiden blogiin valitsemista ja julkaisemista. "Onko tämä kuva sinusta epätarkka? Onko tämä kuva hyvä?" Sillä itse välillä tutkin kuvia ja niiden tarkkuuksia ihan päänsärkyyn saakka. Vertaan kuvia muissa blogeissa oleviin, huolehdin ja murehdin niiden laatua varmasti liikaakin. Kuvat on kuitenkin se, mitä minä haluan kertoa näkemästäni. Ehkä vähän erilaisia, ehkä liian tavallisia, aina kuitenkin itseni näköisiä. Sitä mitä kuvaan ja julkaisen en halua muuttaa ja ehkä se ei lopulta ole mikään suurikaan murhe, jos kuviin tulee jokin hieman epätarkempi otos. Ehkä syy siihen miksi kirjoitin tämän, on kertoa että yritän parhaani ja haluan kovasti, että "tosissaan tekemisen"- meininki välittyisi myös teille lukijoille. Tämä kun on itselleni kuitenkin tärkeä ja mieluinen tapa ilmaista itseäni ja yksi mahdollisuus jakaa innostustani kuvaamiseen. Toki kuvaaminen olisi helpompaa, jos olisi kunnon kamera. Sellainen helppo ja luotettava apulainen, joka hoitaisi nuo tarkennukset yms. puolestani :) Mutta valitettavasti ei nyt ole mahdollista moiseen panostaa, joten näillä mennään. Monessakin mielessä.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin onnellinen siitä, että minulla on kyky ja mahdollisuus nähdä kauneutta ympärilläni. Nähdä asioita, jotka pysäyttää ja asioita, joita haluaa jakaa kuvien kautta.




22.11. Suurensin kuvat tähän tekstiin jälkikäteen. Päätin ensin, että en sitä edes tee, vaan annan tällä kertaa vain tekstin puhutella. Mutta menkööt! Vaikka sitten kaikkine epätarkkuuksineenkin :)

Lumoutunut lumesta

Ensilumi <3 Mikä ihana valkeus ja talvinen tunnelma tulikaan heti tuosta lumesta, vaikka ei sitä niin mahdottoman paljon vielä olekaan. Lisääkin voisi sataa. Pikku pakkanen ja luminen luonto houkutteli ulkoilemaan ja tuli tehtyä sellainen reipas tunnin lenkki. Tai no, pitihän sitä välillä pysähtyä kuvailemaan, mutta ulkoiltua ainakin tuli ja posket sai punaisiksi. Rannassa kun varsinkin kävi aika vilpoinen tuuli, mutta kiva ilma silti. Vesisateen päihittää ihan mennen tullen.

Tuolla rannassa ja rantapusikoissa kävellessä tuli kyllä vähän haikea mieli. Eihän tuo ranta mitään kaksista metsää ole, mutta kiva ulkoilualue ja polut siellä on tullut niin tutuiksi. Harmittaa, että tuo alue katoaa uuden asutusalueen alta ja kyllähän siellä näkyi jo jotain tapahtuneen. Kaatuneita puita oli ristiin rastiin ja jotenkin myllätyn oloista koko alueella. Tällaiselle maalaistytölle kun pienikin pala luontoa näin liki kotia on kovin mieluinen :)








torstai 19. marraskuuta 2015

Ilta Iittalalla

Vietin eilen mukavan illan Oulun Kaakkurinkulman Iittala- myymälässä bloggaaja- illan merkeissä. Mukana oli bloggaajia Oulun seudulta ja heidän ystäviään, itsekin kutsuin ystäväni mukaan ja siinä kaikkea ihastellessa tuli myös vaihdettua kuulumisia :) Siis todella onnistunut ilta kaikin puolin.

Ilta alkoi lasillisella kuohuvaa ja tutustumisella Iittalan uutuuksiin. Tilaisuudessa oli myös mahdollisuus suunnitella kattauksia käyttäen Merimaarian valikoimista olevia pöytäliinoja ja Iittalan myymälän koko valikoimaa. Itse en kattausta tehnyt, mutta kävin kyllä ihailemassa muiden kauniita kattauksia. Näistä kun saa aina jotain ideaa itsellekin, vaikka sitten joulunajan kattauksiin.
Myymälä oli täynnä kaikkea ihanaa, siis mitä ihania värejä ja kaunista muotoilua. Minulla on keräilyssä sininen Taika- sarja ja siihen sarjaan on tullut niin paljon kaikkea, mitä mielellään pöytään kattaisi kotonakin. Tämän sinisen sarjan lisäksi minua (eipä juuri yllätä!) viehätti kaikki harmaa.. Kastehelmi harmaana on kyllä todella kaunis.

Tarjolla oli silmänruoan lisäksi myös pientä purtavaa glögin kera. Suklaakakku oli minusta ihan järkyttävän hyvää :) Uskon, että joku muu on kanssani samaa mieltä. Lähtiessä sai mukaan vielä goodiebagin, siis lahjakassin, ja ette usko sitä iloa.. Vihdoinkin! Viimeinkin! Saimme lahjaksi kaksi Kastehelmi- tuikkukuppia ja servettejä. Eipä ole kauaakaan, kun viimeksi katselin Kastehelmen tuikkukuppeja sillä silmällä, mutta jätin ostamatta. Joten yllätys oli nyt todella mieluinen <3

Kiitos Iittalan väelle kivasta illasta! :)














Yksi illan kattauksista


Niitä ihania värejä..










Illan tarjoilut..



Ihanat Kastehelmet keittiössä