Aika rikkoa hiljaisuus

Aika viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt melkein huomaamatta, mutta toisaalta taas ei. Blogi on pyörinyt mielessä lukuisia kertoja tässä välissä. Pitäisi palata blogin pariin, pitäisi kirjoittaa jotain.. Painanut mieltä ja sitten kuitenkin taas jäänyt. Olen miettinyt aiheita kirjoituksiin, mutta oikein mikään ei ole tuntunut tarpeelliselta purkaa ulos blogitekstinä. Omien ajatusten ja mielipiteiden kanssa on tullut niin varovaiseksi. Ei siksi, että minulle olisi ikinä blogin kautta tullut mitään ikävää palautetta, vaan siksi että en koe enää tarvetta tai halua jakaa henkilökohtaisia asioita blogin kautta. En enää niin paljon oikein mitään kautta. Toki minulla on facebook ja instagramin kautta jaan pieniä paloja elämästäni kuvina ja tekstinä, mutta ne syvällisemmät asiat, sen oikean ihmisen kaiken tuon takana, jaan mieluummin niiden ihmisten kanssa, joita kohtaan oikeassa elämässä somen ulkopuolella. Heidän kanssa, joille minulla on oikeasti merkitystä. Minun ajatuksillani, minun elämälläni ja sillä, millainen ihminen olen.

Elän ihan tavallista elämää, tavallisesti sisustetussa kodissa, tavallisten arkisten asioiden äärellä. En usko, että siitä loputtomiin saisi aihetta kirjoituksiin blogissa. Toisaalta taas tuntuu turhalta tuhlata omaa tai lukijoiden aikaa teksteihin, missä ei ole oikeastaan juuri mitään sisältöä. Teksteihin, jotka on kirjoitettu vain kirjoittamisen vuoksi. Olen kyllä nauttinut kirjoittamisesta, mutta silloin kuin se alkaa tuntua enemmän pakolliselta, velvollisuudelta enemmän kuin oikeudelta, niin silloin on... Ehkä jo arvaatkin. 

Aika sanoa hyvästit. 

Kyllä, tämä on viimeinen kirjoitukseni. Blogi jää kyllä näkyviin tänne bloggeriin sen aikaa mitä se pysyy näkyvissä ja luettavissa, mutta tällä hetkellä on vahvasti tunne, etten enää palaa uusien tekstien kanssa. Olen miettinyt tätä asiaa jo pitkän tovin, oikeastaan jo kuukausia. Aikansa kutakin. 

Eli kiitos sinulle, teille jokaiselle. Kiitos, että olet lukenut ja palannut tänne pitkienkin taukojen jälkeen. Kiitos kaikille, oletpa sitten lukenut yhden tekstin tai kaikki mitä olen kirjoittanut. ❤️ 

Hyvää syksyä sinulle! Ja hei, hei! 

❤️:lla, Sanna

Ihana, ihana kesä..

Voi miten ihana kesä ja helle meitä hellii. Blogi on kuin itsestään siirtynyt kesälomille ja hiljaisuus varmaan jatkuu, mutta sehän ei ole uutta minun blogilleni. Mutta nyt pitää nauttia ja tehdä niitä kaikkia ihania kesään kuuluvia juttuja, ottaa ja antaa tärkeille asioille ja ihmisille ❤️

Blogihaaste: Minun kesäni

En yleensä tartu näihin blogihaasteisiin, ainakaan saamatta haastetta, mutta näin sadepäivän iloksi tartuin tähän. Kivan kesäisen kepeään blogihaasteeseen. Samalla kun luet, voit miettiä omia vastauksia, ihan vaikkei niitä kirjoittaisikaan mihinkään. Tähän kun voi jokainen vastata 😊

Kaikkea ihanaa!

Sain itselleni juuri juhannuksen alla paketillisen kaikkea ihanaa. Kyseessä on (jälleen kerran) arvontavoitto, joka tuli minulle ihanan ja ajattelevaisen ystäväni Erikan kautta. Osallistuin itse jo jokin aika sitten Elevenin instassa olleeseen #elevengoesbridal kilpailuun, jossa palkintona oli huikea määrä kosmetiikkaa morsiamen tärkeää päivää varten. Kävin ennen oman kilpailuvastauksen kirjoittamista itseni kanssa moraalisen keskustelun, onko oikein osallistua, kun hääpäivä on päättämättä ja onko minulla oikeus niin suureen palkintoon, tarvitseeko joku toinen sitä enemmän kuin minä ja mitä kaikkea siinä ehtikään olla ennen kilpailuvastauksen kirjoittamista. Päätin lopulta, että minulla on oikeus ja että tilanteeni on sellainen, että voitosta olisi ihan valtava apu. Voitto ei lopulta tullut suoraan minulle vaan Erikalle, joka täysin pyyteettömästi kirjoitti kilpailuun oman vastauksensa minun puolestani. Tämä oli minusta niin sydämellisesti tehty, että olin liikuttuut ihan kyyneliin saakka kuultuani Erikalta, että voitto tuli ja saan palkinnon itselleni.❤️ Olen edelleen ihan pökerryksissä tästä kaikesta. Ymmärrätte kyllä miksi..😊

Vapaaehtoisesti vapaaehtoiseksi

Olen varmaan jossain yhteydessä täällä blogissa aiemminkin kertonut tekeväni vapaaehtoistyötä. Olen vapaaehtoisena Hivpointilla ja Tunne rintasi ry:llä. Hivpointin vapaaehtoinen olen ollut jo hitusen pidempään ja tämän vuoden alussa kouluttauduin Tunne rintasi ry:n vapaaehtoiseksi. Miksi sitten vapaaehtoistyötä? Minäpä avaan omia ajatuksiani vapaaehtoistyöstä ja toivon mukaan saan istutettua johonkin toiseenkin pienen siemenen, josta kasvaisi iso innostus alkaa vapaaehtoiseksi jollekin itseä kiinnostavalle taholle ja itselle sopivalla tavalla.

Värit luonnosta

Olin viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa hiusmallina L’Orealin koulutuksessa täällä Oulussa. Koulutus pidettiin Scandic hotellissa, jossa siis todella tehtiin myös värjäyksetkin. Se siitä mallin luksuselämästä ja glamourista sitten, kun hiukset pestään kuljetettavilla pesualtailla inva-wc:ssä. 😊 Oikeasti päivä oli kyllä todella mukava ja kokemuksena niin kiva, ettenkö voisi mennä toistekin.

Kukkasia

Perjantaina illalla oli yksi mukavimmista blogitapahtumista oululaisessa Kukkakauppa Kanervassa. Kanerva löytyy Oulussa Hallituskadulta ja on todella viihtyisä ja monipuolinen kukkakauppa kahdessa kerroksessa. Jo ovella vastaan tullut ihanien kukkien tuoksu huumasi tällaisen kukkaihmisen kokonaan. Kukkien lisäksi liikkeestä löytyy paljon lahjoiksi sopivia sisustusjuttuja ja lahjatavaraa. Siis niiden kaikkien ihanien kukkien lisäksi.

Minussa on historia

Muutama päivä sitten, kuten niin monena muunakin päivänä, tuli facebookissa yhden päivän ajalta muistoja eri vuosien facebook-päivityksistä. Ne on yleensä mukavia ja vie mukaviin hetkiin ja muistoihin, joskus toki vähän huonompiinkin hetkiin, niistä ei vain ole niin paljon tullut kirjoitettua. Muisto, joka minut nyt pysäytti, oli vuoden 2013 toukokuulta.

Amerikan tyttösiä

Sain viime viikolla todella mieluisan paketin Oletkaunis.fi -verkkokaupasta. Paketissa oli uusia L.A. Girlin meikkejä tutustumista ja tietysti käyttöä varten. L. A. Girl on sarjana minulle ihan uusi, toki olen siitä kuullut aiemminkin, mutta tuotteita ei ymmärtääkseni ole kauaa Suomessa saanut tilattua suomalaisesta verkkokaupasta. Nyt niitä saa ja Oletkaunis.fi -verkkokaupassa valikoima on jo todella hyvä. Pääsin blogiyhteistyön merkeissä valitsemaan neljä tuotetta ja tässä ne ihanuudet mitä valitsin.

Yhdeksi päiväksi ja loppuelämäksi

Olen harkinnut tämän kirjoittamista jo pitkään, kerännyt vähän pohjainfoa ja harkinnut taas vähän lisää. Kyseessä ei ole mikään syvällisin mahdollinen pohdinta, mutta aihe joka koskettaa monen herkintä ja ehkä kauneinta päivää elämässä. Kyse on hääpäivästä ja siitä kuinka paljon morsian satsaa päiväänsä ja mitä kaikkea tehdään yhden päivän vuoksi. Olkoonkin, että päivä on ehkä se ikimuistoisin loppuelämäksi. Seurattuani keskusteluja aiheen ympärillä facebookin hää-ryhmissä sain ajatuksen koota asioita yhdeksi blogikirjoitukseksi. Oikeastaan aihe koskettaa muitakin kuin morsiamia, kaikkia meitä naisia, jotka tavalla tai toisella huolehtivat itsestään ja panostavat kukin tavallaan omaan ulkonäköön.

Naisen O(ikeus)

Sain viime viikolla Kosmos kustantajalta luettavakseni Marja Kihlströmin uutukaisen kirjan "iso O matkaopas huipulle". Kirja on kirjoitettu naisen orgasmista ja naisen oikeudesta ja oikeastaan melkein velvollisuudesta huolehtia ja ottaa vastuu omasta nautinnostaan. Halusin lukea kirjan ihan ajatuksen kanssa kokonaan läpi ennen kuin siitä kirjoitan mitään. Ja se kyllä kannatti!

Naamiohuvit

Silläkin uhalla, että jotakuta mahdollisesti jo ärsyttää tämä minun wannabe-kosmebloggaaja kirjoitteluni, niin haluan antaa yhden vinkin. Tai oikeastaan haluaisin jopa hieman hehkuttaa uusimpia löytöjäni ja ensimmäistä kosketustani koreakosmetiikkaan, joka on nyt tämän ajan SE juttu.  Ouluunkin avattiin jo jokin aika sitten kaksi uutta Hehku- myymälää, keskustaan Kauppakeskus Pekuriin ja Ritaharjuun Ideaparkiin. Minusta nämä myymälät ovat todella tervetullut lisä Oulun kauppoihin ja varsinkin keskustaan, joka todella kaipaa jotain uutta Stockan ja monen muun kadottua katukuvasta. Ensimmäisen kerran ostokset keskustan Hehkuun oli Nyxin huulipuna, Ecotoolsin siveltimiä ja sitten ne ihanat ❤️ It’s skinin kangasnaamiot.

Hyvää pääsiäistä!

En tiedä miten blogin pariin palaaminen onkin käynyt viime aikoina niin haasteelliseksi. Kyse ei ole ainakaan ajan puutteesta, ehkä enemmänkin ideoiden. Tai niitäkin on, oikeastaan vaikka kuinka paljon, mutta kaikesta ei tohdi lähteä kirjoittamaan. Liian henkilökohtaista, liian kantaaottavaa, liikaa sitä ja tätä. Miksiköhän sitä onkin tullut niin araksi kirjoittamisen kanssa? Syynä varmaan ihmisten raakuus toisia kohtaan sanomisissaan liittyen sekä blogeihin että kaikkeen somessa. En ole itse minkään ilkeyden tai muunkaan ei-toivotun kohteeksi koskaan joutunut, mutta kaikki luetut ja kuullut kokemukset on kuitenkin olleet niin ikäviä, että aika varovaiseksi on tullut. Ja laiskaksi. Ihan hävettää, että blogi on olemassa ja hengissä juuri ja juuri.

Tulossa on kuitenkin tekstiä. Yhteen kirjoitukseen teen tällä hetkellä taustatutkimusta, kuulostaa kovin ammattimaiselta, ja se teksti tulee aikanaan julkaisuun. Sitä ennen varmasti ehtii tulla kuitenkin jotain muuta. Vähän syvällisempää tai sitten ei. Minussa kun nämä kaksi puolta elää muutenkin sulassa sovussa, kaiken kauniin ja hömpän perään huokaileva ja sitten se syviin vesiin sukeltava pohdiskelija. Kumpaa haluatte? 😊

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille! ❤️

Tämä on rakkautta ❤️

Otsikosta huolimatta en nyt kirjoita mitään kovin syvällistä ja henkilökohtaista avautumista, vaikka siihenkin olisi ihan samalla otsikolla kirjoitettavaa. Kirjoitan vähän kevyemmästä ja voisi kai sanoa pintapuolisemmasta rakkaudesta. Eli rakkaudestani erilaisiin huulituotteisiin, nykyisellään yhä enenevissä määrin huulipuniin. Olisiko ikäkysymys vai ihan tottumiskysymys, mutta huulikiillot on melkein tyystin vaihtuneet huulipuniin ja vahvemmin näkyviin tuotteisiin. Huulipunissa löytyy kyllä sitten myös nestemäisiä tuotteita, mutta niiden kanssa on vielä vähän siinä ja tässä, onko ne pääsemässä lemppareihin. Helppokäyttöisiähän ne toki ovat, mutta.. Niin jokin "mutta" siinä vielä on.

2017/2018

No näinpä. Laiska bloggaaja antaa jotain elonmerkkejä itsestään. Blogin kohtalo on pyörinyt yhä mielessä ja välillä on iskenyt oikein (melkein) innostus kirjoittaa tänne, mutta kuten arvata saattaa, toteutus on jäänyt hiukan vaiheeseen. Hetkittäin olen tuntenut jopa huonoa omaatuntoa kirjoittamattomuudesta, mutta suurimman osan aikaa olen porskutellut menemään ilman vähäisintäkään huolta blogista. Hävettää ihan tunnustaa.

Ja lisäyksenä seuraavaan kuvaan liittyen. Tuo kuvassa oleva kalenteri osoittautui aivan käyttökelvottomaksi ja sai kauniin seuraajan itselleen. (301.1.2018)