maanantai 15. elokuuta 2016

Auringonlaskun aikaan

Eilen illalla kävimme tyttöjeni kanssa katsomassa ja ihailemassa iltataivaan värejä ja auringonlaskua Nallikarissa. Vaikka taivaanrannan peitti pilvet, niin iltataivas värjäytyi upeaksi hetki auringonlaskun jälkeen. Yritin parhaani mukaan tallentaa taivasta ja merenrannan luontoa kuviin, mutta rajansa se on minun kuvausvälineistöllä, eli kännykällä. Onneksi kauneimmat hetket jää muistoina mieleen, vaikkei niitä kuviin saa tallennettua. Silti tarvitsisin kipeästi kameran, sellaisen pienehkön, helppokäyttöisen, jossa kuvausominaisuudet on kohdillaan. Se Olympus.. En todellakaan tarkoita mitään pokkarikameraa :) Joten joulupukki, kamerakeiju, mitä näitä nyt onkaan, kuule vieno pyyntöni...


Sillä jos jostain, niin minä tykkään kuvaamisesta. Tykkään on aika laimea ilmaisu sille fiiliksellä, kun saa omasta mielestään onnistuneen kuvan. Onhan siinä haastetta, itselleni ehkä hitusen enemmänkin, mutta ei pidä sen antaa tulla innostuksen tielle.


Katsokaa nyt näissäkin kuvissa, miten kauniisti aallot lyö rantaan. Miten kaunis on pilvenraja auringonlaskussa, kuinka kauniita on omalla tavallaan rosoiset rantakivet.. Nämä on sellaisia asioita, joita huomaa kun pysähtyy hetkeksi. Antaa itselleen mahdollisuuden huomata kauneutta siellä, missä sitä ei odota olevan.

Minne ikinä hän meneekin, löytyy makkaranpaistopaikka :)














2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Sulla on kodin lähellä upeet maisemat! 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ❤️ Onhan tuo merenranta ihana ja kiva kun on niin lähellä.

      Poista