Huikeaa

Voi tämä blogi on jäänyt taka-alalle nyt, kun elämässä tapahtuu mukavia juttuja. Niitä kyllä haluaa jakaa täälläkin, mutta uudet alut vie yleensä huomiota ja voimia sen verran, että jostain on pitänyt antaa myöten. Tällä viikolla olen siis aloittanut työt ja parhaillaan istun junassa matkalla Ouluun Hämeenlinnasta. Tänään alkoi siis opiskelutkin Hämeen ammattikorkeakoulussa. Paljon uusia, mutta niin mukavia juttuja samalle viikolle. Ihanaa!! Suorastaan huikeaa! :)

Oikeastaan mitään muuta ihmeellistä ei olekaan kerrottavana. Itselleni näissäkin on enemmän kuin tarpeeksi, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Mukavaa vielä, kun ensimmäiselle työviikolle sattui niin kauniit ilmat, että pääsin pyöräillen töihin. On ollut ihania aamuja ja niin kaunista. Yksi ilta töistä polkiessa oli pakko pysäyttää napata kuva matkan varrelta. Hyvää tasapainoa kaikelle uudelle rauhoittua hetkeksi ihailemaan luonnon kauneutta.

Jospa tässä kaiken alkuun pästyä saa taas aikaa blogille ja niille jutuille, mistä tänne haluan kirjoittaa. Toki minulla on jo kouluun liittyviä tehtäviäkin odottamassa ja paljon, paljon mielenkiintoista luettavaa..

Onnellinen

Mikä ihana helpotuksen tunne! Syksyn suunnitelmat toteutuu niin kuin ne olin ajatellut. Tai oikeastaan toivonut. Enää en ole uskaltanut ajatella minkään asian noin vain toteutuvan haluamallani tavalla, vaan olen niin monta kertaa viimeisten vuosien aikana joutunut miettimään asiat uusiksi ihmissuhteissa, opiskelu- ja työasioissa, jopa oman terveyden suhteen, että varovaiseksi on tullut. Vaikka sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Ehkä niinkin. Minusta vain alkoi tuntua, että niitä sulkeutuvia ovia oli jo enemmän kuin avautuvia, joten tuntui ettei omin avuin ja ideoin enää pääse eteenpäin. Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin, kevään työkykyarvioinnista ja siitä kuinka uutta suuntaa täytyy lähteä tavalla tai toisella hakemaan.

Nyt näyttää, että se suunta on löytynyt ja nämä suunnitelmat kantaa toki tätä syksyä kauemmaksikin. Aloitan ensi viikon maanantaina työt Oulun Tyttöjen talolla ja samoin alkaa ensi viikolla perjantaina opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa seksuaalineuvoja- koulutuksessa. Viimein pääsen opiskelemaan jotain sellaista, joka on reilu 20 vuotta kulkenut haaveissa. Ihan selvyyden vuoksi kerron, että työ Tyttöjen talolla on työkokeilua ja opintoja tukevaa harjoittelua. Mutta ihan yhtä lailla olen iloinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta ja siitä, että pääsen osaksi mielenkiintoista työtä ja todella mukavaa työyhteisöä. Tuskin maltan odottaa.. :)

Nyt kun minusta tulee myös opiskelija, niin kai sitä pitää jotain koulujuttujakin ostaa. Kirjoitin varmaan jo Kånkenin repusta. Nyt sille olisi paikkansa, jos vain raaskin ostaa. Ja mitä kaikkea kivaa sitä muuta tarvitsee. Uusi penaali kuulemma vähintään pitää olla. Niitä tyttäreni minulle jo eilen etsi Oulun Ideaparkista, kun kävimme yhdessä pienesti shoppailemassa. Kissan harja ja ruoka oli sitten "yllättäen" melkein ainoat mitä mukaan tarttui :) Näin se menee taas, (karva)lapset etusijalla. Mutta pitäähän sitä jotain koulutarviketta saada, vaikka suurin osa opiskelusta tapahtuukin kotona. Kerran kuussa saa reissata Hämeenlinnaan. Junaliput ensi viikolle on jo varattuna. Ihan pikkuisen jänskättää :)

Minulla tuskin tulee paljon ylimääräistä aikaa viettää Hämeenlinnassa, mutta viime kerrasta kaupungissa on aikaa todella paljon. Joten kaikki vinkit otetaan vastaan :) Ensi perjantaina on jokunen tunti aikaa junaa odotellessa.

Tällä hetkellä siis olen #kiitollinen #onnellinen #toiveikas ❤️

Kun sain tiedon opiskelupaikasta.. :)

Uutta kotiin

Viikonloppu toi tosiaan jotain uutta kotiin, mutta nyt ei puhuta sisustuksesta, vaan uudesta perheenjäsenestä. Meille muutti sunnuntaina vajaa kaksivuotias ragdoll- poika Sisu. Sisu tuli kasvattajansa Annukan tuomana kotiinkuljetuksella :) Kyllä minulla onkin ollut ikävä näitä sinisilmäisiä lötköpötköjä, kun omani aikoinaan maailmalle menetin tavalla, josta en nyt tässä halua enempää kertoa. Siitä surusta ja ikävästä ei ole päässyt yli vuosien saatossa.

Melkoisen ihmetyksen Sisu sai Leossa aikaiseksi ja eilinen meni ihan ihmetellessä ja tutustuessa. Nyt nämä pojat nukkuu kumpi missäkin enkä saanut Sisusta kunnon kuviakaan otettua. Niitä varmaan on kyllä luvassa myöhemmin :) Leon kanssa olen pitänyt "kissakoulua" ennen Sisun meille muuttoa jonkun viikon ajan. Leo on oppinut istumaan ja antamaan tassua. Mitä vain, kunhan saa kissankarkkia :) Kissankarkki on kyllä oikeasti ihan lihaisia makupaloja. Hyvä houkutin ja palkinto.. Mutta tiedän ja tiedät varmaan sinäkin sen tunteen, kun palasta suklaata tai salmiakkia tekisi melkein mitä vaan. Minä ainakin tiedän.

Asiasta toiseen.. Eilen illalla oli aivan ihana ilma käydä lenkillä ja tuolla rannassa kävellessä huomasi miten luonto on jo saanut syksyistä väriä. Noita kauniita värejä ilta- aurinko vielä upeasti korosti. Tällaisia iltoja kun saisi vielä lisää. Tänäänkin on kyllä kaunis, aurinkoinen ilma, mutta ei ihan niin lämmin kuin viikonloppuna. Hyvä ilma kuitenkin pyöräillä illan rientoihin kaupunkiin. Vielä pitää pyöräillä ja nauttia siitä, kun säät sen sallii.