Elämä on laiffii

Nyt ei kuitenkaan puhuta minun elämästäni ja otsikkokin on mitä on. Tuo umpikulunut entisen mäkikotkamme lausahdus ei todellakaan tee kunniaa asialle, josta aion kirjoittaa. Mutta minkäs teet, hömelö huumorintajuni heitti sen tuohon. Entinen urheilijasuuruutemme on nykyisellään, ainakin minusta, hieman säälittävä reppana. Mitä taas ei voi todellakaan sanoa herrasta nimeltä Kenzo Takada. Hän suunnitteli Avonille uuden tuoksun Avon Life, joka tuli myyntiin tällä viikolla. Tästä tuoksusta ajattelin kirjoittaa ja hieman muistakin tuotteista. Eli jos sinua ei kosmetiikka kiinnosta tai koet tällaisen kirjoittelun mainostamisena, turhana, ärsyttävänä.. Tai mitä hyvänsä, niin siirry ystävällisesti takavasemmalle :) Lupaan kirjoitella omia höpinöitäni taas tuonnempana. Tai onhan nämäkin niitä, sillä en hyödy tästä itse millään tavoin eikä kukaan ole pyytänyt minua kirjoittamaan Avonista. Teen sen ihan omien kokemusteni perusteella. Nääähh, tulipa selitettyä. Joten asiaan...

Ilokseni sain Avon Life tuoksun viime viikonloppuna oltuani mukana messuilla Avonin osastolla ja tykästyin kyllä tuoksuun heti. Siinä on jotain tunnistettavaa kenzomaisuutta, mutta sitten toisaalta taas ei. Ei voi ainakaan sanoa sen olevan mikään halvempi kopio jo olemassa olevasta Kenzon tuoksusta, vaan se on uniikki tuoksu. Tuoksua on sekä naisille että miehille ja hieman yllättävästi myös naiset ovat omineet miesten tuoksun itselleen. Mutta miksipä ei, jos se miellyttää itseä enemmän. Miesten tuoksua en ole kovin perusteellisesti päässyt nuuhkimaan, joten en valitettavasti osaa kertoa siitä tarkemmin. 

Naisten tuoksu on hyvin kukkainen, parfyymivahvuinen, mielestäni aikuisen naisen tuoksu. Tuoksussa on kukkaisuutta, joka lämpenee ihanasti tuoksun pohjasävyihin iholla ollessaan. Itselläni ajatus tuoksussa olevasta orvokista sai ensin hitusen negatiiviset fiilikset aikaiseksi. Sen verran syvään on jysähtänyt muistot lapsuuden orvokkituoksusta. Jokin violetti tuoksu orvokista, joka tyrmäsi täysin ja sai melkein vedet valumaan silmistä. Huh. Yök. Mutta tässä Avon Life tuoksussa orvokki on jotain ihan muuta. Se on kukkaista ja naisellista eikä millään tavalla hyökkää tuoksusta "silmille". Orvokki saa seuraa kurjenmiekasta ja lumpeen kukista. Lainaan tähän Nonnulan Jonnan esittelyn tuoksusta ja sisällöstä, blogiin pääset tästä. Itse osaan enemmän kirjoittaa fiiliksistä kuin purkaa tuoksua nuotti nuotilta :) Mutta niistä fiiliksistä. Tuoksu on kaikessa kukkaisuudessaan todella naisellinen ja itse tykkään ehkä enemmän alkutuoksun mentyä siitä, miten tuoksu pehmenee iholla. Se on enemmän minua, sellainen lempeä pehmeys ja lämpö, jota tuoksun eläessä iholla löytyy. Ihan ehdottomasti tästä tulee yksi syksyn lempituoksuista. Ehkä tässä voisi olla tuoksu sinullekin... Ja pullo!! Miten meinasin unohtaa kirjoittaa siitä. Sen suunnittelussa on myös Kenzo Takadan käsialaa ja pullon todella kaunis korkki kuvaa orvokkia ja tuoksun kukkaisuutta, elämäniloa. Olen aivan ihastunut juuri tuohon pullon korkkiin, se on niin kaunis ❤️

Muista Avonin tuotteista uusia lemppareita on löytynyt uudistuneiden (pakkaukset) hiustuotteiden joukosta. Varsinkiin tuuheuttavan Volume- sarjan hiuksiin jätettävä suihke on minun liruhiuksilleni ihan huippu. Samasta sarjasta minulla on käytössä myös shampoo&hoitis. Ei missään nimessä huonoja nekään, mutta suihkeelle liputan ihan täysillä!! :) 

Huulipunissa tilasin viimein kokeiluun mattahuulipunan ja värisävyssä menin sitten reippaasti ns. turvasävyjen ulkopuolelle ja tilasin ihanan, syvän viininpunaisen sävyn Berry blast. Ihan huippu sävy syksyyn ja mikä parasta, tämä puna ei kuivata huulia, vaan pysyy huulilla todella hyvin. Hieman vaihtelua kaiken glitterin ja kiillon sijaan. Toki niitäkin tulee käytettyä.

Ja sitten on vielä tämä.. Uusin tuoksu vartalosuihkeisiin. Aivan ihana!!

Hoksasin tuossa, että blogini paluusta tauon jälkeen alkaa olla kohta vuosi. Pitänee kehitellä jotain kivaa sen kunniaksi teille lukijoille. Miten olisi jokin kiva arvonta?? :)

Avonin ajankohtaisen kuvaston löydät täältä.

Uudessa arjessa

Töiden ja opiskeluiden alettua on arki muuttanut ihan kokonaan muotoaan. Samat viikonpäivät toki edelleenkin eletään, mutta sisältö päivissä on uutta ja erilaista. Neljänä päivänä viikossa olen töissä ja arkipäivistä perjantai on opiskeluja varten. Tai olisi, jos ei kehittelisi jotain muuta ohjelmaa. Viime perjantain istuin kynsikoulutuksessa mallin hommissa jälleen kerran. Mutta en valita, mukava päivä ja kauniit kynnet oli sen väärti.

Lauantaina sitten vähän petrasin ja aloitin lukemaan opiskeluihin liittyvää kirjallisuutta. Sitä onkin jo ihan kivasti jonossa :) Ensimmäinen tehtäväkin on jo tehtynä. Todella mieleistä ja mielenkiintoista on nämä opiskeluun liittyvät jutut. Odotan jo innolla lokakuun lähiopetuspäivää Hämeenlinnassa.

Työmatkat on edelleen päässyt pyöräillen. Sen verran kauniita syyspäiviä on riittänyt, ettei linja-auto ole ollut mikään vaihtoehto edes toistaiseksi. Kyllä nekin sateiset ja kylmät päivät vielä tulee, jolloin kävely pysäkille on riittämiin. Tänä aamuna sain ihailla pyörämatkalla sumuisia maisemia. Täytyy kyllä sanoa, että jos työmatka ei olisi niin kaunista katsottavaa, niin tuskin nauttisin niin paljon polkemisesta. Nyt matka menee kuin huomaamatta. Eihän sitä matkaa oikeastikaan ole kuin reipas neljä kilometriä. Eli ei paljon mitään :) 

Eilen olin menossa liki koko päivän. Ensin töissä messuilla Avonin messuosastolla ja sitten kyläillen. Oli kyllä kiva päivä messuilla. Avonilta on tullut hankittua kaikkea kivaa ihan itselle käyttöön. Eipä siis ollut ollenkaan hankala viettää päivä messuilla, vaikka en todellakaan ole mikään tyrkky. Päinvastoin. Mutta hyviä tuotteita on ihan kiva edustaa ja olihan päivä kokemuksena taas jotain uutta itselle. Näistä varmaan kirjoittelen ihan oman juttunsa, kunhan saan tuotteita kuvattua. Alkaa olla taas kohta sitä aikaa vuodesta, kun valoisuuden kanssa saa oikeaa hetkeä ja paikkaa kuvata etsiä oikein tosissaan. 

Mitäpä sitä muuta? Ei kai mitään ihmeempiä. Normaalia arkea uudella tavalla. Kotona oleilua silloin kun siihen on aikaa ja aikaa kyllä löytyy edelleen. Blogi on ehkä hieman jäänyt taustalle, kun on mukava viettää aikaa perheen kanssa ja toisaalta taas ne pakolliset kotityöt vie oman aikansa päivästä. Mutta en valita, en todellakaan. Tällaista tavallista arkea töineen, opiskeluineen ja perheen kanssa olen toivonutkin ja sitä nyt saanut ❤️

Elämässä juuri nyt..

On niin paljon uutta ja ihmeellistä, että blogi näköjään edelleen haalaa mukana ihan takavasemmalla. Joka päivä olen päättänyt, että tänään on aikaa kirjoittaa, mutta toisin on käynyt. Joko jokin muu on vienyt mennessään tai olen ollut vain yksinkertaisesti niin väsynyt ettei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi kotitöiden ja muun sähläämisen lisäksi. Eiköhän tähän uuteen arkeen ala pikkuhiljaa sopeutua ja aikaa jää paremmin myös blogille.

Ajattelin ensin kirjoittaa tähän uusista jutuista, mutta kirjoitan sittenkin mieluummin ihan ajan kanssa. Huomenna. Tämä on lupaus!! :)