Opiskelujuttuja

Olen kyllä niin innoissani opiskelusta. Ihan äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, miten asiat lopulta järjestyivät. Aivan mahtava työpaikka ja opiskelut, joista on haaveillut niin pitkään. Nämä olen tainnut sanoa kyllä jo muutaman kerran aikaisemminkin, mutta kun fiilis itsellä on niin hyvä.. :)

 

Asiat ja ala, mitä opiskelen, kiinnostaa minua todella paljon. Opinnoissa olen vasta alkutaipaleella ja odotan jo niin ensi viikon lähiopetuspäivää. Viikko sitten jo kurkkasin toiveikkaana moodleen, josko sinne olisi tullut jokin uusi tehtävä. Ei ollut, mikä pettymys :) Voi olla, että jossain välissä huokailen tehtävien määrää, mutta juuri nyt tekisin niitä mielelläni. Kirjallisuutta saimme lukulistalle jo viime kerralla muutaman kirjan verran. Olen hommannut niistä itselleni oikeastaan kaikki yhtä lukuunottamatta. Alan parasta teosta, Duodecimin julkaisemaa kirjaa "Seksuaalisuus", ei saa oikeastaan enää mistään ja jostain kumman syystä kirjasta ei oteta enää uusia painoksia. Tämän kun löytäisi jostakin.. Muut olivat ihan helppo löytää ja Booky.fi onkin saanut minulta pari tilausta viime aikoina. En ole ollenkaan innostunut lukemaan kirjoja e-kirjoina tai pdf-tiedostoina. Mieluummin tartun oikeaan kirjaan kuin ipadiin. Lienee myös parempi vaihtoehto myös silmilleni. Vähän vähemmän rasittavaa kuin näyttöruudun tuijottaminen.

Näyttöruudusta tulikin mieleen, että ostin itselleni uuden läppärin. Vähänkö olen siitä innoissani :) Ihan perusläppärihän se on, Gigantin tarjouksesta haettu, mutta toivon mukaan ihan "soiva peli" minun käytölläni. Tässä asiassa luotin ja luotan enemmän perheen it-tukihenkilöihin kuin tympeään myyjään, joka osui kohdalle.
Läppäriin liittyen voisin kertoa myös kokemukseni Kelan hassunhauskoista päätöksistä. Oikeastaan siinä ei ole lopulta mitään hauskaa ja tunnen empatiaa kaikkia niitä kohtaan, jotka joutuvat tosissaan hakemaan tukea joko omaan tai läheisensä elämään vamman tai sairauden takia. Omalla kohdallani asia ei ollut niin tuikitärkeä enkä ole ihan varma, viitsinkö asiaa viedä eteenpäin. Hyvin suurella todennäköisyydellä en.
Hain kahden eri lääkärin kehoituksesta Kelan kuntoutuksena apuvälinettä, eli siis tietoteknisiä laitteita helpottamaan opiskeluja. Opiskelut kun tapahtuu suurelta osin itsenäisesti tehtäviä tehden ja tietoa hakien eri lähteistä. Tähän tarvitaan kunnollista konetta ja sitä lähdin hakemaan. Oli lääkärinlausunto ja perusteet kunnossa, vaan annapa olla kun Kelan päätös tuli. Minulla ei ole mahdollisuutta saada apuvälineitä (näköni perusteella tai minkään muunkaan ilmeisesti), koska minulla on toimivat kädet. Toimivat kädet??? En tiennyt päätöstä lukiessa ensin itkisinkö vai nauraisinko. Valitsin kuitenkin jälkimmäisen. Ei kai tuolle muutakaan voi. Ystäväni kanssa naurettiin päätökselle yhdessä ja kuten ystäväni totesi, niin mitä sitten jos ei näe, kunhan on vaan ne toimivat kädet. Näinpä juuri :D Tuskin viitsin asiaan enempää Kelan kanssa palata. Tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun edes yritän hakea avustusta, johon minulla periaatteessa olisi oikeus. Periaatteessa, mutta kun ne kädet.. :D Naurattaa yhä.

Ja hakemuksesta toiseen. Hain tänään postista aivan ihanan pinksun repun. Näyttää siltä, että jatkossakin ainoa suht järkevä tapa mennä Hämeenlinnasn on yöjuna, joten opiskelujuttujen lisäksi tarviin mukaan kaikenlaista muuta sälää. Kaikkea sitä, millä nainen saa itsensä kuosiin aamuisin. En kyllä tiedä riittääkö reppu siihen tarpeeseen, mutta yritetään. Reppu löytyi Sportamoren nettikaupasta, josta olen tilannut aikaisemminkin. Laaja valikoima, hinnat kohdillaan ja nopea toimitus. En voinut vastustaa :)

Elämä on laiffii

Nyt ei kuitenkaan puhuta minun elämästäni ja otsikkokin on mitä on. Tuo umpikulunut entisen mäkikotkamme lausahdus ei todellakaan tee kunniaa asialle, josta aion kirjoittaa. Mutta minkäs teet, hömelö huumorintajuni heitti sen tuohon. Entinen urheilijasuuruutemme on nykyisellään, ainakin minusta, hieman säälittävä reppana. Mitä taas ei voi todellakaan sanoa herrasta nimeltä Kenzo Takada. Hän suunnitteli Avonille uuden tuoksun Avon Life, joka tuli myyntiin tällä viikolla. Tästä tuoksusta ajattelin kirjoittaa ja hieman muistakin tuotteista. Eli jos sinua ei kosmetiikka kiinnosta tai koet tällaisen kirjoittelun mainostamisena, turhana, ärsyttävänä.. Tai mitä hyvänsä, niin siirry ystävällisesti takavasemmalle :) Lupaan kirjoitella omia höpinöitäni taas tuonnempana. Tai onhan nämäkin niitä, sillä en hyödy tästä itse millään tavoin eikä kukaan ole pyytänyt minua kirjoittamaan Avonista. Teen sen ihan omien kokemusteni perusteella. Nääähh, tulipa selitettyä. Joten asiaan...

Ilokseni sain Avon Life tuoksun viime viikonloppuna oltuani mukana messuilla Avonin osastolla ja tykästyin kyllä tuoksuun heti. Siinä on jotain tunnistettavaa kenzomaisuutta, mutta sitten toisaalta taas ei. Ei voi ainakaan sanoa sen olevan mikään halvempi kopio jo olemassa olevasta Kenzon tuoksusta, vaan se on uniikki tuoksu. Tuoksua on sekä naisille että miehille ja hieman yllättävästi myös naiset ovat omineet miesten tuoksun itselleen. Mutta miksipä ei, jos se miellyttää itseä enemmän. Miesten tuoksua en ole kovin perusteellisesti päässyt nuuhkimaan, joten en valitettavasti osaa kertoa siitä tarkemmin. 

Naisten tuoksu on hyvin kukkainen, parfyymivahvuinen, mielestäni aikuisen naisen tuoksu. Tuoksussa on kukkaisuutta, joka lämpenee ihanasti tuoksun pohjasävyihin iholla ollessaan. Itselläni ajatus tuoksussa olevasta orvokista sai ensin hitusen negatiiviset fiilikset aikaiseksi. Sen verran syvään on jysähtänyt muistot lapsuuden orvokkituoksusta. Jokin violetti tuoksu orvokista, joka tyrmäsi täysin ja sai melkein vedet valumaan silmistä. Huh. Yök. Mutta tässä Avon Life tuoksussa orvokki on jotain ihan muuta. Se on kukkaista ja naisellista eikä millään tavalla hyökkää tuoksusta "silmille". Orvokki saa seuraa kurjenmiekasta ja lumpeen kukista. Lainaan tähän Nonnulan Jonnan esittelyn tuoksusta ja sisällöstä, blogiin pääset tästä. Itse osaan enemmän kirjoittaa fiiliksistä kuin purkaa tuoksua nuotti nuotilta :) Mutta niistä fiiliksistä. Tuoksu on kaikessa kukkaisuudessaan todella naisellinen ja itse tykkään ehkä enemmän alkutuoksun mentyä siitä, miten tuoksu pehmenee iholla. Se on enemmän minua, sellainen lempeä pehmeys ja lämpö, jota tuoksun eläessä iholla löytyy. Ihan ehdottomasti tästä tulee yksi syksyn lempituoksuista. Ehkä tässä voisi olla tuoksu sinullekin... Ja pullo!! Miten meinasin unohtaa kirjoittaa siitä. Sen suunnittelussa on myös Kenzo Takadan käsialaa ja pullon todella kaunis korkki kuvaa orvokkia ja tuoksun kukkaisuutta, elämäniloa. Olen aivan ihastunut juuri tuohon pullon korkkiin, se on niin kaunis ❤️

Muista Avonin tuotteista uusia lemppareita on löytynyt uudistuneiden (pakkaukset) hiustuotteiden joukosta. Varsinkiin tuuheuttavan Volume- sarjan hiuksiin jätettävä suihke on minun liruhiuksilleni ihan huippu. Samasta sarjasta minulla on käytössä myös shampoo&hoitis. Ei missään nimessä huonoja nekään, mutta suihkeelle liputan ihan täysillä!! :) 

Huulipunissa tilasin viimein kokeiluun mattahuulipunan ja värisävyssä menin sitten reippaasti ns. turvasävyjen ulkopuolelle ja tilasin ihanan, syvän viininpunaisen sävyn Berry blast. Ihan huippu sävy syksyyn ja mikä parasta, tämä puna ei kuivata huulia, vaan pysyy huulilla todella hyvin. Hieman vaihtelua kaiken glitterin ja kiillon sijaan. Toki niitäkin tulee käytettyä.

Ja sitten on vielä tämä.. Uusin tuoksu vartalosuihkeisiin. Aivan ihana!!

Hoksasin tuossa, että blogini paluusta tauon jälkeen alkaa olla kohta vuosi. Pitänee kehitellä jotain kivaa sen kunniaksi teille lukijoille. Miten olisi jokin kiva arvonta?? :)

Avonin ajankohtaisen kuvaston löydät täältä.

Uudessa arjessa

Töiden ja opiskeluiden alettua on arki muuttanut ihan kokonaan muotoaan. Samat viikonpäivät toki edelleenkin eletään, mutta sisältö päivissä on uutta ja erilaista. Neljänä päivänä viikossa olen töissä ja arkipäivistä perjantai on opiskeluja varten. Tai olisi, jos ei kehittelisi jotain muuta ohjelmaa. Viime perjantain istuin kynsikoulutuksessa mallin hommissa jälleen kerran. Mutta en valita, mukava päivä ja kauniit kynnet oli sen väärti.

Lauantaina sitten vähän petrasin ja aloitin lukemaan opiskeluihin liittyvää kirjallisuutta. Sitä onkin jo ihan kivasti jonossa :) Ensimmäinen tehtäväkin on jo tehtynä. Todella mieleistä ja mielenkiintoista on nämä opiskeluun liittyvät jutut. Odotan jo innolla lokakuun lähiopetuspäivää Hämeenlinnassa.

Työmatkat on edelleen päässyt pyöräillen. Sen verran kauniita syyspäiviä on riittänyt, ettei linja-auto ole ollut mikään vaihtoehto edes toistaiseksi. Kyllä nekin sateiset ja kylmät päivät vielä tulee, jolloin kävely pysäkille on riittämiin. Tänä aamuna sain ihailla pyörämatkalla sumuisia maisemia. Täytyy kyllä sanoa, että jos työmatka ei olisi niin kaunista katsottavaa, niin tuskin nauttisin niin paljon polkemisesta. Nyt matka menee kuin huomaamatta. Eihän sitä matkaa oikeastikaan ole kuin reipas neljä kilometriä. Eli ei paljon mitään :) 

Eilen olin menossa liki koko päivän. Ensin töissä messuilla Avonin messuosastolla ja sitten kyläillen. Oli kyllä kiva päivä messuilla. Avonilta on tullut hankittua kaikkea kivaa ihan itselle käyttöön. Eipä siis ollut ollenkaan hankala viettää päivä messuilla, vaikka en todellakaan ole mikään tyrkky. Päinvastoin. Mutta hyviä tuotteita on ihan kiva edustaa ja olihan päivä kokemuksena taas jotain uutta itselle. Näistä varmaan kirjoittelen ihan oman juttunsa, kunhan saan tuotteita kuvattua. Alkaa olla taas kohta sitä aikaa vuodesta, kun valoisuuden kanssa saa oikeaa hetkeä ja paikkaa kuvata etsiä oikein tosissaan. 

Mitäpä sitä muuta? Ei kai mitään ihmeempiä. Normaalia arkea uudella tavalla. Kotona oleilua silloin kun siihen on aikaa ja aikaa kyllä löytyy edelleen. Blogi on ehkä hieman jäänyt taustalle, kun on mukava viettää aikaa perheen kanssa ja toisaalta taas ne pakolliset kotityöt vie oman aikansa päivästä. Mutta en valita, en todellakaan. Tällaista tavallista arkea töineen, opiskeluineen ja perheen kanssa olen toivonutkin ja sitä nyt saanut ❤️