sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tämä harmaus

Niin tämä syksyn harmaus.. Eihän tämä syksy tietysti kokonaan harmaata aikaa ole, mutta ehkä enemmän kuin säätä, tarkoitin nyt mielentilaa. Syksy ei ole koskaan ollut mikään lempivuodenaikani, mutta jotenkin tämä syksy on nyt koetellut tavallistakin enemmän. Ehkä siihen vaikuttaa nämä lopuillaan olevat asiat. Opiskelu- ja työasiat siis.


Opiskeluihin liittyen olen käyttänyt syyslomaviikkoa kehitystehtävän tekemiseen. Se ei siis ole mikään valtavan laaja tai iso tehtävä sinällään, mutta vaatii kuitenkin aika paljon pohjatyötä ja pähkäilyä ihan vaan kirjoittamisen lisäksi. Nyt se alkaa olla kasassa. Noin niin kuin suurinpiirtein 😊 Enää on jäljellä kaksi reissua Hämeenlinnaan ja toivon mukaan paperit kädessä joulukuussa. Joulukuussa päättyy myös työni Tyttöjen Talolla ja sitä asiaa olen alkanut jo etukäteen suremaan. Minulla ei ole aikaisemmin noin ihanaa työyhteisöä ja siitä irroittautuminen ei tule olemaan ihan helppoa. Olen saanut niin paljon uutta elämääni, uusia ihmisiä, kokemuksia ja uutta oppia. Olen saanut oppia itsestänikin niin paljon. Jotain niin arvokasta, ettei niitä asioita pysty edes tässä vielä avaamaan. Sen aika on ehkä myöhemmin, jos ollenkaan. 


Ei siis ole ihan helppo tämä syksy. Sellaista harmaata ja aurinkoa vuoron perään. Pään sisällä ja sääkartoilla. Onneksi saatiin tännekin vähän lunta. Pieni kerros valkoista maahan, niin iltojen pimeys ei ole ihan niin itseensä imaisevaa kuin lumeton, musta maa. Jos jostain syksyssä nautin, niin kuuraisista pakkasaamuista ja kynttilänvalosta iltaisin ❤️