Kevät

Ei taatusti ollut kevään kauneimpia päiviä, kun päätimme eilen retkeillä makkaranpaistoon meren rantaan. Perjantain kauniin, keväisen auringonpaisteen jälkeen huhtikuun ensimmäinen päivä päätti olla harmaa ja lumisateen täyteinen. Mutta mitä säästä, jos tunnelma on kohdillaan. Ja tietysti seura ❤

Auringonlaskun aikaan

Eilen illalla kävimme tyttöjeni kanssa katsomassa ja ihailemassa iltataivaan värejä ja auringonlaskua Nallikarissa. Vaikka taivaanrannan peitti pilvet, niin iltataivas värjäytyi upeaksi hetki auringonlaskun jälkeen. Yritin parhaani mukaan tallentaa taivasta ja merenrannan luontoa kuviin, mutta rajansa se on minun kuvausvälineistöllä, eli kännykällä. Onneksi kauneimmat hetket jää muistoina mieleen, vaikkei niitä kuviin saa tallennettua. Silti tarvitsisin kipeästi kameran, sellaisen pienehkön, helppokäyttöisen, jossa kuvausominaisuudet on kohdillaan. Se Olympus.. En todellakaan tarkoita mitään pokkarikameraa :) Joten joulupukki, kamerakeiju, mitä näitä nyt onkaan, kuule vieno pyyntöni...

Sillä jos jostain, niin minä tykkään kuvaamisesta. Tykkään on aika laimea ilmaisu sille fiiliksellä, kun saa omasta mielestään onnistuneen kuvan. Onhan siinä haastetta, itselleni ehkä hitusen enemmänkin, mutta ei pidä sen antaa tulla innostuksen tielle.

Katsokaa nyt näissäkin kuvissa, miten kauniisti aallot lyö rantaan. Miten kaunis on pilvenraja auringonlaskussa, kuinka kauniita on omalla tavallaan rosoiset rantakivet.. Nämä on sellaisia asioita, joita huomaa kun pysähtyy hetkeksi. Antaa itselleen mahdollisuuden huomata kauneutta siellä, missä sitä ei odota olevan.

Minne ikinä hän meneekin, löytyy makkaranpaistopaikka :)

Mustikassa

Eilen tuli käytyä pitkästä, pitkästä aikaa oikein kunnolla mustikkametsässä. Marjasaalis ei ehkä ollut niin huikea, mutta tulipahan oltua metsässä muutama tunti. Metsässä jotenkin sielu lepää, ajatukset rauhoittuu ja hiljaisuus rentouttaa. Toki tuohon hiljaisuuteen mahtui lukuisa joukko sääskiä, pari kipeää paarman puremaa, mutta muuten reissu oli todella mukava. Ilmakin oli mitä mukavin.

En ole oikein koskaan ollut mikään innokas marjanpoimija. Osansa siihen tekee näkökin. Kun marjat on ehkä hieman enemmän hakusessa kuin "normaalinäköisellä". Nykyisellään myös selkäkin. Eilisen kykkimiselläkin oli vähemmän kivat seuraukset. Siksi ehkä olin ihan naurettavan ylpeä saadessani ämpäriin käsin poimittuna mustikoita. Ämpäri tosin oli pienin mitä kotoa kaapista löytyi :) Se psykologinen vaikutus, ettei koko tyrmää innostusta ihan alkuunsa..

Koitelinkoski

Kävimme eilen iltasella Koitelinkoskella, Kiimingissä. Koitelinkoski on todella kaunis koskien ja kallioiden muodostama paikka. Alue on tehty viihtyisäksi ulkoilua ja retkeilyä ajatellen. Sinne on tehty useita makkaranpaistopaikkoja (minulla heti ensimmäisenä listalla, miksiköhän? :) ), penkkejä istuskella ja puisia kävelyreittejä polkujen lisäksi. Koitelissa on myös kahvila Tunnelmatupa, jonka herkkuja mekin kävimme eilen maistelemassa.
Eilen oli mitä ihanin sää olla ulkosalla ja kulkea luontoa ihastellen koskien reunoilla, kallioilla ja metsässä. Koitelinkoski on mukava retkipaikka ihan kaikenikäisille. Voi vain kuvitella miten kaunis alue on hämärtyvissä illoissa. Olisi aika ihana istua nuotiopaikalla hämäränhyssyssä, kuunnellen luonnon ääniä ympärillä.. Tässä sitä lähimatkailua parhaimmillaan :) Matkaa Oulusta tulee n.25 km. Itseasiassa myös Kiiminki kuuluu Ouluun, joten tämähän on ihan omassa kotikaupungissa kun oikein tarkkoja ollaan.

Näitä lähimatkailujuttuja on tullut nyt kirjoitettua useampikin. Toivottavasti ei ihan kyllästymiseen saakka. Seuraavaksi jotain muuta..

Tässä kuvia kauniista Koitelista.

Liki täydellistä

Ei uskoisi miten pienistä asioista ja tapahtumista voi tulla niin hyvä mieli. Eilisen murheet ei ehkä kaikonneet, mutta siirtyivät vähän takavasemmalle. Mietitään niitä isompia asioita sitten vähän tuonnempana, joku toinen vähemmän kaunis kesäpäivä (tai maanantaina). Tänään olen nauttinut ja siihen ei tarvittu mitään sen ihmeellisempää kuin makkaranpaistoreissu meren rantaan. Ei vierasta kaupunkia, maata ja loisteliasta hotellihuonetta, vaan oma kotiranta kaikessa yksinkertaisuudessaan :) Mutta se fiilis, se oli liki täydellistä.

Se liki täydellinen reissu koostui:

* hyvästä seurasta ❤️
* nuotiosta, johon puut keräsimme rannan kaatuneista puista
* tuleen tuijottamisesta, silmiin pöllähtelevästä savusta
* lämpimästä kesäpäivästä
* merentuoksusta
* liki olemattomasta määrästä sääskiä ja muutamasta äkäisestä paarmasta
* pillimehusta
* hiillosmakkarasta makkaratikulla paistettuna
* liiasta sinapista
* termarikahvista
* kukista ja pörriäisistä
* luonnon kuvaamisesta

Näistä ja paljon muusta!! Pienistä asioista, jotka pitää vain nähdä, kokea ja tuntea.