sunnuntai 7. elokuuta 2016

Mustikassa





Eilen tuli käytyä pitkästä, pitkästä aikaa oikein kunnolla mustikkametsässä. Marjasaalis ei ehkä ollut niin huikea, mutta tulipahan oltua metsässä muutama tunti. Metsässä jotenkin sielu lepää, ajatukset rauhoittuu ja hiljaisuus rentouttaa. Toki tuohon hiljaisuuteen mahtui lukuisa joukko sääskiä, pari kipeää paarman puremaa, mutta muuten reissu oli todella mukava. Ilmakin oli mitä mukavin.

En ole oikein koskaan ollut mikään innokas marjanpoimija. Osansa siihen tekee näkökin. Kun marjat on ehkä hieman enemmän hakusessa kuin "normaalinäköisellä". Nykyisellään myös selkäkin. Eilisen kykkimiselläkin oli vähemmän kivat seuraukset. Siksi ehkä olin ihan naurettavan ylpeä saadessani ämpäriin käsin poimittuna mustikoita. Ämpäri tosin oli pienin mitä kotoa kaapista löytyi :) Se psykologinen vaikutus, ettei koko tyrmää innostusta ihan alkuunsa..





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti