Kuinka paljon on liikaa?

Kävimme eilen Ikeassa ilman sen kummempia suunnitteluja ja ostoslistaa. Tai oli listaa, mutta ei mitään sellaista mikä olisi ollut ihan tuikitarpeellista. Mukaan tarttui salaattikulho, paistopihdit, koristetyynynpäällinen ja ne jo kauan haaveilemani Skimmer- kynttilänjalat. Ostin kynttilänjalat pienemmässä koossa ja kotiin tultua aloin miettimään niille paikkaa. Ajatus oli kyllä sijoittaa ne makkariin ja sinne ne myös päätyivät. Siinä vain kynttilänjalkoja sovitellessa muihinkin paikkoihin, tulin miettineeksi että jokohan noita alkaa olla jo liikaa. Voiko niitä olla liikaa?

Näin kesällä tulee harvoin kynttilöitä poltettua, vaikka mikäpä sitä estäisi. Valoisuus ehkä ei vaan niin laita kynttilänvaloa kaipaamaan. Toisin on pimeällä syksyn ja talven yli. Mutta on kyllä mitä poltella, osa on tietysti esimerkiksi tuikkuastioista säilössä kaapeissa ja laatikoissa. Onhan niitä kiva välillä vaihdella ja laittaa eri tavalla esille. Olen ihan tarkoituksella pyrkinyt siihen, ettei esineet kodissa jämähdä paikoilleen, vaan pienellä muutoksella saa ihmeitä aikaan.
Mutta miten muualla, sinun kodissasi? Ovatko kynttilät esillä ympäri vuoden vai kuuluvatko ne mielestäsi pimeämpään aikaan vuodesta?

Kuvissa on meidän kodin kynttiläpaljoutta, aika lailla kaikki esillä olevat. (Ainiin, parveke, lyhdyt..) Minusta tämä ei ole vielä liikaa, mutta tämä niin kuin moni muukin asia, on ihan mielipidekysymys :)

Hempeää

Makuuhuoneeseen löytyi facebookin kautta ihania, vaaleanpunaisia juttuja. Kyllähän sitä nyt makkarissa voi hempeillä sisustuksessakin, jos vähän muutenkin :) Suurin osa uusista jutuista löysi ainakin alkuun paikkansa minun "työpisteeltä". Luulenpa, että ne siitä ajan kanssa kulkeutuvat kohti olkkaria. Tai jäävät noille sijoilleen. Makkari kaipasikin pikkuisen jotain kovin luonnonläheiseen väritykseensä. Vaaleanpunainen pehmentää tunnelmaa kivasti.

Ja kuten kuvista huomaa, niin minä en ole vielä innostunut siitä huolettoman, ei-pedatun näköisestä sängyn petaamisesta. Jos on vuosikymmeniä petannut siistin vuoteen, niin ei siitä niin vain opi pois. Niin houkuttelen näköisiä kun ne huolettoman "sotkuiset" pedit onkin. Voin vakuuttaa, että meidän makkarin seinän toisella puolella taas tämä huolettomuus on omittu sisustukseen vähän turhankin hyvin :) Neiti ei paljon petaamisesta perusta ja kun minä petaan, niin heitän viltin huolettomaan tyyliin sängylle. Sitten sitä "sotkuisesti" olevaa vilttiä moititaan. Vähintäänkin huvittavaa :)
Kuvista vielä.. Niiden taso saattaa olla tavallistakin kehnompi. Otin kuvia eilen ja minulla oli ihan jäätävä päänsärky. Loppui innostus aika lyhyeen ja loppuilta meni tyystin buranan voimalla.

Vielä ei ole tullut moittivaa kommenttia tyttömäisyydestä makuuhuoneen toiselta asukilta. Ehkä on vain tyytyminen siihen, että minä sisustan. Halusipa tai ei :)

Uudessa kodissa

Ihan huomaamatta on kohta vierähtänyt viikko siitä, kun muuttorumba uuteen kotiin alkoi. Oikeastaan kaikki tavarat saatiin melkein muutettua jo viime perjantaina, mutta entisen asunnon siivoaminen ja muu puuhastelu on vienyt aikaa. Uutta kotia laittaessa, mikä kyllä on mieluista puuhaa. Samalla piti yrittää valmistautua esivalintakokeisiin amkiin, mutta kyllähän ne lukemiset jäi vähän taka-alalle muilta kiireiltä. Onneksi koe on nyt tehtynä. Onhan tuota pientä puuhaa yhä, mutta pikkuhiljaa tulee valmista. Eniten teettää työtä verhot tai oikeastaan sopivien nipsujen löytäminen. Jospa huomenna taas jatkaa etsintää :)

Olin muuttorumban jälkeen melkoisen naatti ja muutosta selvisin buranan avulla. Selkä tykkäsi kertakaikkisen huonoa, mutta periksi en anna. Siinä tuota yritti touhuta kuten muutkin. Ne raskaimmat kannettavat hoitui onneksi miesvoimalla. Iso kiitos muuttoporukalle!! :)
Miltä tuntui sitten muuttaa? En jäänyt kaipaamaan entistä kotia. Ehkä pientä haikeutta oli, mutta se ei oikeastaan liittynyt seiniin, vaan siihen kaikkeen mitä entinen asunto merkitsi muulla tapaa. Ne seinät ottivat aikoinaan vastaan rikkinäisen perheen, rikotun ja erosta toipuvan. Niin minut kuin tytötkin. Kaiken sen tapahtuneen ja tunteiden keskellä sain laitettua kodin, järjestettyä tyttöjen kouluasioita, työpaikan.. Niillä seinillä on siis ihan oma tarinansa ja merkityksensä. Niiden seinien sisällä on koettu eheytyminen, iloa, surua, onnea.. Mutta elämä vie eteenpäin ja tässä uudessa elämäntilanteessa on hyvä olla. Ja uudessa kodissa ❤️

Netti ei toimi vieläkään, mutta palaan pikimmiten blogin pariin. Onhan tuota asiaa kertynytkin :)