Otsikko on kyllä niin loppuun käytetty ja kuin tehty näitä maanantaiaamuja varten, jolloin taas kerran päätetään aloittaa uusi elämä. Laihduttaa kymmenen kiloa, liikkua enemmän, somettaa vähemmän, rentoutua enemmän.. Mitä näitä nyt ikinä onkaan. Ja niin vain minäkin sen tuohon laitoin, ihan uhallanikin :) Sillä muutosta on luvassa.
Ja ennen kuin jatkat lukemista, niin varoituksen sana. Tämä on nyt vähän pintaa syvemmältä kirjoitettu. Paljon jää omia ajatuksia ja tunteita kirjoittamattakin. Jos mieluummin luet kevyempää pohdintaa pikkuisista pöydistä tai hiusten väristä, niin pysähdy tähän.
Aloitin selän kuntoutuksessa kesäkuun alussa ja meidän piti miettiä ihan viralliset tavoitteet kuntoutukselle. Ne todella kirjoitettiin mustaa valkoiselle perjantaina, allekirjoitettiin kaksin kappalein ja kuntoutuksen päätyttyä sekä tavoitteet ja niiden tulokset lähtee erinäisille tahoille. Se on siis jo siltä osin julkista, joten vähän mietittyäni päätin tehdä siitä julkista myös tätä kautta.
Laitoin itselleni kaksi tavoitetta: 1. Liikunnan lisääminen ja nimenomaan sellaisen liikunnan, joka vahvistaa selkää ja auttaa sitä kautta selviämään arkisistakin puuhista ilman kipuilua. Tai ainakin jos vähän vähemmillä tuntemuksilla. 2. Painonhallinta. Ei siis suoraan painonpudotus, vaikka sekin on tavoitteeseen sisällytetty. Pieniä muutoksia, joilla toivottavasti on pitemmän päälle näkyviä tuloksia. Näistä voisin hieman avautua enemmänkin. Palata ajassa taaksepäin ja tulla takaisin tähän pisteeseen.
Olen avannut taustoja jo tässä
kirjoituksessa enkä aio nyt toistaa samoja asioita. Ehkä enemmän haluan kirjoittaa muutoksesta ja syistä miksi sitä kannattaa haluta tai olla haluamatta. Kaikki syyt siihen miksi aikoinaan itse lähdin hakemaan muutosta ei suinkaan ollut itsestä lähtöisin. Toki oli niitäkin ja hyviä syitä olikin, mutta yksi suurimmista syistä oli muuttuminen muiden odotusten mukaisesti. Tai muun odotusten mukaisesti. Jos jatkuvasti kokee joutuvansa vertailun kohteeksi ja olevansa se huonompi osapuoli, niin se joko laittaa luovuttamaan kokonaan tai yrittämään parhaansa ollakseen edes vähän "jotain". Minä valitsin jälkimmäisen tien. Eikä se ollut mikään helppo tie kulkea, ainakaan kaikilta osin. En tarkoita tällä sitä, että kaikki treeni ja muutokset itsessä olisi ollut väkisin puurtamisen tulosta. Ei niin, vaan treenistä todella pidin. Se itsensä haastaminen ja ylittäminen oli ja on todella palkitsevaa. Se mitä tuolla kaikella saavutin ei ikinä tullut täyttämään sen toisen osapuolen odotuksia. Siinä ehkä osasyy siihen, etten ikinä osannut ajatella saavutuksiani "juuri minään". Enkä koskaan kokenut ulkoisia muutoksia niin merkityksellisinä, kun toivoin riittäväni ihmisenä. En ulkoisten tekijöiden vuoksi, vaan sen mitä olen kokonaisuudessaan. Merkityksettömyys on todella huono lähtökohta välittää ja huolehtia itsestään. Tämän lisäksi kaikki se, mistä olen jo aiemmin kirjoittanut.
En jaksa enkä oikeastaan halua purkaa enää kaikkia niitä ajatuksia mitä tuolloin vuosia sitten kävi läpi ja mitkä vaikuttivat taatusti osaltaan siihen, että luovutti itsensä kanssa. Turhilta selityksiltähän ne taatusti jonkun mielestä tuntuu. Kun on vaan omaa laiskuuttaan lihonut ja antanut periksi. Valinnut tämän helpomman tien. Minulle on oikeastaan ihan sama, jos joku niin ajattelee. Tiedän itse minkä tien olen kulkenut tullakseni tähän päivään. Tiedän, että olen aina se sama ihminen sisältä, vaikka ulkoisesti muutoksia tapahtuukin. Jos jotain on sisäisestikin tapahtunut, niin olen kasvanut pois ajatuksesta, että minun pitäisi muuttua toisten ajatusten mukaan. Ei ikinä enää. Kaiken pitää lähteä itsestään. Omista tarpeista ja halusta, vain sillä tavoin voi saavuttaa jotain pysyvää. Olipa kyse sitten sisäisestä kasvusta tai ulkoisista muutoksista.
Oikeastaan ei pitäisi kirjoittaa vain ulkoisista muutoksista, tai muuttumisesta. Mitä merkitystä kiloilla oikeastaan on? Ei ne määrittele sinua ihmisenä millään tavoin. Ei ne tee sitä minunkaan kohdalla. On ollut todella vapauttavaa huomata, että sille rakkaalle ihmiselle vierelläni, minä kelpaan syystä että minä olen minä.
Kirjoitin tätä blogia aikoinaan ennen pitempää taukoa hyvin treenipainoitteisesti. Siihen en enää palaa eikä kannata odottaa mitään ihmeempiä myöskään painonpudotuksen suhteen. Ei ennen ja jälkeen- kuvia, ei kilopäivityksiä. Täällä blogissa homma jatkuu entisellään, koska suurilta osin niin jatkuu minun elämä muutenkin. En ole aloittamassa mitään ihmedieettiä, en sokeritonta, maidotonta, viljatonta, suolatonta, mautonta, hajutonta enkä mahdotonta :) Saatan syödä sellaista mitä ei yleensä dieetillä syödä. Ihan siitä syystä, että en ole dieetillä. Haen jotain pysyvää, itselleni sopivaa tapaa voida hyvin ja silti nauttia elämästä. Kuulostaa niin helpolta, kuulostaa juuri siltä että ei oikeastaan haluakaan muuttaa mitään tai tehdä toisin kuin ennen. Mutta kun haluaa ja tekee, pieniä askeleita kerrallaan. Itseään ja kroppaansa kuunnellen ja kunnioittaen.
Nyt minä ajattelin pyöräillä Lidliin, en siihen lähimpään vaan hitusen kauemmaksi, katsomaan löydänkö sieltä ihania palmukuvioituja treenitrikoita :) Niinpä niin, Lidliin. Minä, joka ennen treenasin vain Better Bodiesia päällä. Ei se ole merkistä kiinni, se liikkumisen ilo :)
