Auringonlaskun aikaan

Eilen illalla kävimme tyttöjeni kanssa katsomassa ja ihailemassa iltataivaan värejä ja auringonlaskua Nallikarissa. Vaikka taivaanrannan peitti pilvet, niin iltataivas värjäytyi upeaksi hetki auringonlaskun jälkeen. Yritin parhaani mukaan tallentaa taivasta ja merenrannan luontoa kuviin, mutta rajansa se on minun kuvausvälineistöllä, eli kännykällä. Onneksi kauneimmat hetket jää muistoina mieleen, vaikkei niitä kuviin saa tallennettua. Silti tarvitsisin kipeästi kameran, sellaisen pienehkön, helppokäyttöisen, jossa kuvausominaisuudet on kohdillaan. Se Olympus.. En todellakaan tarkoita mitään pokkarikameraa :) Joten joulupukki, kamerakeiju, mitä näitä nyt onkaan, kuule vieno pyyntöni...

Sillä jos jostain, niin minä tykkään kuvaamisesta. Tykkään on aika laimea ilmaisu sille fiiliksellä, kun saa omasta mielestään onnistuneen kuvan. Onhan siinä haastetta, itselleni ehkä hitusen enemmänkin, mutta ei pidä sen antaa tulla innostuksen tielle.

Katsokaa nyt näissäkin kuvissa, miten kauniisti aallot lyö rantaan. Miten kaunis on pilvenraja auringonlaskussa, kuinka kauniita on omalla tavallaan rosoiset rantakivet.. Nämä on sellaisia asioita, joita huomaa kun pysähtyy hetkeksi. Antaa itselleen mahdollisuuden huomata kauneutta siellä, missä sitä ei odota olevan.

Minne ikinä hän meneekin, löytyy makkaranpaistopaikka :)

Koitelinkoski

Kävimme eilen iltasella Koitelinkoskella, Kiimingissä. Koitelinkoski on todella kaunis koskien ja kallioiden muodostama paikka. Alue on tehty viihtyisäksi ulkoilua ja retkeilyä ajatellen. Sinne on tehty useita makkaranpaistopaikkoja (minulla heti ensimmäisenä listalla, miksiköhän? :) ), penkkejä istuskella ja puisia kävelyreittejä polkujen lisäksi. Koitelissa on myös kahvila Tunnelmatupa, jonka herkkuja mekin kävimme eilen maistelemassa.
Eilen oli mitä ihanin sää olla ulkosalla ja kulkea luontoa ihastellen koskien reunoilla, kallioilla ja metsässä. Koitelinkoski on mukava retkipaikka ihan kaikenikäisille. Voi vain kuvitella miten kaunis alue on hämärtyvissä illoissa. Olisi aika ihana istua nuotiopaikalla hämäränhyssyssä, kuunnellen luonnon ääniä ympärillä.. Tässä sitä lähimatkailua parhaimmillaan :) Matkaa Oulusta tulee n.25 km. Itseasiassa myös Kiiminki kuuluu Ouluun, joten tämähän on ihan omassa kotikaupungissa kun oikein tarkkoja ollaan.

Näitä lähimatkailujuttuja on tullut nyt kirjoitettua useampikin. Toivottavasti ei ihan kyllästymiseen saakka. Seuraavaksi jotain muuta..

Tässä kuvia kauniista Koitelista.

Nallikari

Lämpimän kesäpäivän päätteeksi oli mukava kävellä iltalenkillä Nallikariin. Tuohon melkein meidän takapihalle :) Matka on juuri sopiva kävellen, pyörällä pääsee ihan hetkessä rannalle. Täytyy kyllä tunnustaa, että jäätelökioskin kautta meni tämäkin lenkki. Se siitä kevyemmästä linjasta. Katsellaan sitten tuonnempana..

Meri ❤️

Rakastan merta. Sen tuoksua ja aaltojen loisketta, peilityyntä pintaa ja vaahtopäitä. Meri voi olla niin lumoava monella tapaa. En tiedä mitään niin rauhoittavaa kuin katsoa kauas merelle horisonttiin, kuunnella aaltojen liplatusta rantakiviin, lokkien kirkunaa, katsoa ohikulkevia veneitä..
Meri kuuluu lapsuuteen, lämpimiin lapsuuskesiin. Niillä mukavilla, rakkailla muistoilla on iso osa siinä, miten vahvasti meri minuun yhä näin aikuisenakin vaikuttaa. ❤️

Oli siis ihana tänäänkin sateisen päivän jälkeen, auringon tultua esiin, käydä kävelyllä rannalla. Meren tuoksussa.

Turkansaaren ulkomuseo

Lupasin kirjoittaa oman postauksen Turkansaaren ulkomuseosta, jossa kävin ensimmäisen kerran viime kesänä. Paikka ja miljöö hurmasi minut heti kerrasta ja museossa olisi, tai on, mukava käydä uudelleen taas tänä kesänä. Tyttärelläni oli ilo olla viime kesänä kesätöissä museolla ja siitä tuli itsellekin innostus käydä tutustumassa museoalueeseen. Samalla näin tytärtäni työn tuohussa, keräämässä luonnonkukkia hääkoristelua varten. Miten mukavaa puuhaa kesätyöläiselle. Tai kenelle hyvänsä :)

Itse alue on melkoisen laaja ja katseltavaa on todella paljon. Ihan mahtava katsaus menneisiin aikoihin ja elämään. Historiaa löytyy niin monesta eri näkökulmasta, erilaisista ammateista tai työtehtävistä ihan jokapäiväiseen puuhaan, mitä ennen on kotona tehty. Ja tehdään yhä, työtavat vain on muuttuneet. Pyykkilaudan on korvannut kone ja voin kirnuamisen sijaan valmis paketti tarttuu mukaan kaupan hyllyltä. Paikkoja katsellessa voi kuvitella ihmiset touhuamaan, miettiä mitä kaikkea  vanhoilla rakennuksilla olisikaan kerrottavana. Siinä ovelta kurkistaessa pikkuruiseen piikatytön aittaan, voi kuvitella kuinka lettipäinen piikatyttö on päivän töiden jälkeen painanut päänsä tyynyyn ja hetken ennen nukahtamista kesäyöhön haaveillut naapurin riuskasta renkipojasta :) Ehkä he kohtasivat juhannusyössä..

Minulla on Turkansaaresta muistona melkoinen määrä kuvia. Kaikkea en tässä julkaise. Käykää ihmeessä tutustumassa alueeseen ihan paikan päällä. Kannattaa varata aikaa kierrellä koko alue ja nauttia kauniista ympäristöstä ja entisajan tunnelmasta. Välillä voi piipahtaa vaikka kahvilla museon kahvilassa Ylikärpän talossa. Meille sattui viime kesänä pilvinen päivä ja kuvissa se valitettavasti näkyy.

Turkansaaressa on myös mahdollisuus viettää juhlia ja kesäisin siellä on käytössä kirkko, joka on suosittu vihkikirkko. Häitä voi juhlia vaikkapa navetan ylisille tehdyssä juhlatilassa. En nyt tässä paljasta mitään, mutta käynti kirkossa kieltämättä laittaa kyllä haaveksimaan. Että jos ikinä vielä vihille saakka.. :)

Oulun kaupungin sivuilta löytyy tietoa Turkansaaresta sekä muista Oulun seudun ulkomuseoista. Sieltä voi katsoa itseään kiinnostavia kohteita ja olla joko aidosti turistina Oulussa tai kesäturistina kotikaupungissaan, kuten minäkin. Tietoa löytyy täältä.

Kahvilan antimia