Aika rikkoa hiljaisuus

Aika viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt melkein huomaamatta, mutta toisaalta taas ei. Blogi on pyörinyt mielessä lukuisia kertoja tässä välissä. Pitäisi palata blogin pariin, pitäisi kirjoittaa jotain.. Painanut mieltä ja sitten kuitenkin taas jäänyt. Olen miettinyt aiheita kirjoituksiin, mutta oikein mikään ei ole tuntunut tarpeelliselta purkaa ulos blogitekstinä. Omien ajatusten ja mielipiteiden kanssa on tullut niin varovaiseksi. Ei siksi, että minulle olisi ikinä blogin kautta tullut mitään ikävää palautetta, vaan siksi että en koe enää tarvetta tai halua jakaa henkilökohtaisia asioita blogin kautta. En enää niin paljon oikein mitään kautta. Toki minulla on facebook ja instagramin kautta jaan pieniä paloja elämästäni kuvina ja tekstinä, mutta ne syvällisemmät asiat, sen oikean ihmisen kaiken tuon takana, jaan mieluummin niiden ihmisten kanssa, joita kohtaan oikeassa elämässä somen ulkopuolella. Heidän kanssa, joille minulla on oikeasti merkitystä. Minun ajatuksillani, minun elämälläni ja sillä, millainen ihminen olen.

Elän ihan tavallista elämää, tavallisesti sisustetussa kodissa, tavallisten arkisten asioiden äärellä. En usko, että siitä loputtomiin saisi aihetta kirjoituksiin blogissa. Toisaalta taas tuntuu turhalta tuhlata omaa tai lukijoiden aikaa teksteihin, missä ei ole oikeastaan juuri mitään sisältöä. Teksteihin, jotka on kirjoitettu vain kirjoittamisen vuoksi. Olen kyllä nauttinut kirjoittamisesta, mutta silloin kuin se alkaa tuntua enemmän pakolliselta, velvollisuudelta enemmän kuin oikeudelta, niin silloin on... Ehkä jo arvaatkin. 

Aika sanoa hyvästit. 

Kyllä, tämä on viimeinen kirjoitukseni. Blogi jää kyllä näkyviin tänne bloggeriin sen aikaa mitä se pysyy näkyvissä ja luettavissa, mutta tällä hetkellä on vahvasti tunne, etten enää palaa uusien tekstien kanssa. Olen miettinyt tätä asiaa jo pitkän tovin, oikeastaan jo kuukausia. Aikansa kutakin. 

Eli kiitos sinulle, teille jokaiselle. Kiitos, että olet lukenut ja palannut tänne pitkienkin taukojen jälkeen. Kiitos kaikille, oletpa sitten lukenut yhden tekstin tai kaikki mitä olen kirjoittanut. ❤️ 

Hyvää syksyä sinulle! Ja hei, hei! 

❤️:lla, Sanna

Blogihaaste: Minun kesäni

En yleensä tartu näihin blogihaasteisiin, ainakaan saamatta haastetta, mutta näin sadepäivän iloksi tartuin tähän. Kivan kesäisen kepeään blogihaasteeseen. Samalla kun luet, voit miettiä omia vastauksia, ihan vaikkei niitä kirjoittaisikaan mihinkään. Tähän kun voi jokainen vastata 😊

Hyvää pääsiäistä!

En tiedä miten blogin pariin palaaminen onkin käynyt viime aikoina niin haasteelliseksi. Kyse ei ole ainakaan ajan puutteesta, ehkä enemmänkin ideoiden. Tai niitäkin on, oikeastaan vaikka kuinka paljon, mutta kaikesta ei tohdi lähteä kirjoittamaan. Liian henkilökohtaista, liian kantaaottavaa, liikaa sitä ja tätä. Miksiköhän sitä onkin tullut niin araksi kirjoittamisen kanssa? Syynä varmaan ihmisten raakuus toisia kohtaan sanomisissaan liittyen sekä blogeihin että kaikkeen somessa. En ole itse minkään ilkeyden tai muunkaan ei-toivotun kohteeksi koskaan joutunut, mutta kaikki luetut ja kuullut kokemukset on kuitenkin olleet niin ikäviä, että aika varovaiseksi on tullut. Ja laiskaksi. Ihan hävettää, että blogi on olemassa ja hengissä juuri ja juuri.

Tulossa on kuitenkin tekstiä. Yhteen kirjoitukseen teen tällä hetkellä taustatutkimusta, kuulostaa kovin ammattimaiselta, ja se teksti tulee aikanaan julkaisuun. Sitä ennen varmasti ehtii tulla kuitenkin jotain muuta. Vähän syvällisempää tai sitten ei. Minussa kun nämä kaksi puolta elää muutenkin sulassa sovussa, kaiken kauniin ja hömpän perään huokaileva ja sitten se syviin vesiin sukeltava pohdiskelija. Kumpaa haluatte? 😊

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille! ❤️

2017/2018

No näinpä. Laiska bloggaaja antaa jotain elonmerkkejä itsestään. Blogin kohtalo on pyörinyt yhä mielessä ja välillä on iskenyt oikein (melkein) innostus kirjoittaa tänne, mutta kuten arvata saattaa, toteutus on jäänyt hiukan vaiheeseen. Hetkittäin olen tuntenut jopa huonoa omaatuntoa kirjoittamattomuudesta, mutta suurimman osan aikaa olen porskutellut menemään ilman vähäisintäkään huolta blogista. Hävettää ihan tunnustaa.

Ja lisäyksenä seuraavaan kuvaan liittyen. Tuo kuvassa oleva kalenteri osoittautui aivan käyttökelvottomaksi ja sai kauniin seuraajan itselleen. (301.1.2018)

Blogin kohtalosta

Blogin hiljaisuus venyi ihan mahdottoman pitkäksi ja olen miettinyt blogin kohtaloa putkään ja hartaasti. Lopettaminen on ollut todellinen vaihtoehto. On ehkä edelleen. En oikein tiedä mihin suuntaan lähtisin blogia viemään, millaista sisältöä tänne haluaisin kirjoittaa. En mitään tyhjää hömppää, mutta toisaalta en uskalla avata itseäni kokonaan kirjoittamalla niitä syvimpiä ajatuksia ja asioitani. Tässäpä sitä sitten ollaan.. pähkäilemässä 😊

Tässä hiljaisuuden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, että en viitsi niihin kaikkiin edes enää palata. Kesäkin ehti vaihtua syksyyn. Koti toiseen, työt lomaksi ja loma jälleen työksi. Paljon pieniä ja isompiakin ihania hetkiä, joista jää mukavia muistoja.

Jos nyt palailen blogin pariin, niin jatkan tästä hetkestä. Aina parempi luoda katse eteenpäin, kuin katsella taakseen.

Vai mitä mieltä te olette? Haluatteko minut takaisin? 😊

Ihanaa syksyä sinulle! ❤️

Täällähän minä...

Onpas tässä hurahtanut aikaa sitten viimeisimmän kirjoituksen. Blogi on kyllä pyörinyt mielessä enemmän ja vähemmän koko ajan ja kokonaan tämän blogin lopettaminenkin oli hetkittäin mielessä. Aiheita kirjoittaa kyllä olisi, osa hyvinkin henkilökohtaisia, mutta jotenkin se toteutus on sitten jäänyt. Varsinkin kovin henkilökohtaisten asioiden ja omien mielipiteiden kanssa on tullut varovaiseksi. Ihan siitä syystä, että negatiivinen kommentointi ja epäkunnioittava nettikäytös tuntuu olevan tätä päivää. Valitettavasti niin. Olen toistaiseksi säästynyt kaikelta ikävältä ja toivon niin olevan jatkossakin. Kovin surullinen oli tänäänkin lukemani Sanna Ukkolan "Kuoliaaksi kiusatut"- teksti. Laittaa miettimään..

Viime hetkellä

Loppuvuoden kuulumisia lienee syytä jo alkaa kirjoitella, jos meinaa tälle vuodelle ehtiä. En nyt ihan joka käänteestä viitsi kurjoittaa ja tuskin ne kaikkia kiinnostaakaan :) Eikä oikeastaan mitään niin ihmeellistä ole ollutkaan. Ei villiä pikkujoulukautta eikä sellaista..

 

Onnea 1-vuotiaalle!!

Siitä on tänään tasan yksi vuosi, kun kaivoin blogini naftaliinista ja aloin uudelleen kirjoittelemaan. Vuosi on hujahtanut niin nopeaa, kuten vuosilla nykyään tuntuu olevan tapana.
Paljon on vuodessa tapahtunut täällä blogissa ja sen ulkopuolella. Varsinkin siellä blogin ulkopuolella. Ihan kaikesta ei ehdi eikä haluakaan kirjoittaa, mutta on paljon sellaista mistä olisi halunnut kirjoittaa, mutta aikaa ja mahdollisuutta ei ole juuri siinä hetkessä ollut ja asia on ikään kuin vanhennut ajan kuluessa.

Olen kirjoittanut paljon, ainakin omalla mittapuulla mitattuna, myös henkilökohtaisimmista asioista. Kuten työ, opiskelu ja terveysasiat. On kuitenkin asioita, joita jätän tietoisesti blogin ulkopuolelle. Niitä on esimerkiksi parisuhde. Kuten sanakin jo kertoo, niin kyse on kahdesta ihmisestä ja jos toisen toive on jättäytyä blogin ulkopuolelle, niin hänen toivettaan kunnioitan. Kaikesta mistä kirjoitan, niin kirjoitan omalla tyylilläni. Rehellisesti ja avoimesti, tiettyyn rajaan saakka :) Ajatukseni blogista ei ole oikeastaan muuttunut paljonkaan tämän vuoden aikana. En tavoittele mitään suurta, en yritäkään olla täydellinen tai jotain sellaista, mitä en "oikeassakin" elämässä ole. Toivon, että se riittää lukijana sinullekin. Että viihdyt blogini parissa juuri siitä syystä, että se on tällainen.
En tarkoita tällä, ettei asioita voisi tehdä paremmin, mutta silloinkin on tunnistettava oma tyyli ja oma persoona blogistaan. Ei kopioida muita tai tehdä jotain sellaista, mitä tekee vain miellyttääkseen muita. Tällainen minä olen ja tällainen on minun blogini :)

Onnea siis 1-vuotiaalle uudesti syntyneelle blogilleni. Ihan alusta asti laskien vuosia olisi oikeasti kai kolme tai neljä, ehkä jopa viisi. Kuka näitä enää muistaa :)

Pysythän mukana jatkossakin!! Olet minulle tärkeä ❤️

Elämässä juuri nyt..

On niin paljon uutta ja ihmeellistä, että blogi näköjään edelleen haalaa mukana ihan takavasemmalla. Joka päivä olen päättänyt, että tänään on aikaa kirjoittaa, mutta toisin on käynyt. Joko jokin muu on vienyt mennessään tai olen ollut vain yksinkertaisesti niin väsynyt ettei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi kotitöiden ja muun sähläämisen lisäksi. Eiköhän tähän uuteen arkeen ala pikkuhiljaa sopeutua ja aikaa jää paremmin myös blogille.

Ajattelin ensin kirjoittaa tähän uusista jutuista, mutta kirjoitan sittenkin mieluummin ihan ajan kanssa. Huomenna. Tämä on lupaus!! :)

Huikeaa

Voi tämä blogi on jäänyt taka-alalle nyt, kun elämässä tapahtuu mukavia juttuja. Niitä kyllä haluaa jakaa täälläkin, mutta uudet alut vie yleensä huomiota ja voimia sen verran, että jostain on pitänyt antaa myöten. Tällä viikolla olen siis aloittanut työt ja parhaillaan istun junassa matkalla Ouluun Hämeenlinnasta. Tänään alkoi siis opiskelutkin Hämeen ammattikorkeakoulussa. Paljon uusia, mutta niin mukavia juttuja samalle viikolle. Ihanaa!! Suorastaan huikeaa! :)

Oikeastaan mitään muuta ihmeellistä ei olekaan kerrottavana. Itselleni näissäkin on enemmän kuin tarpeeksi, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Mukavaa vielä, kun ensimmäiselle työviikolle sattui niin kauniit ilmat, että pääsin pyöräillen töihin. On ollut ihania aamuja ja niin kaunista. Yksi ilta töistä polkiessa oli pakko pysäyttää napata kuva matkan varrelta. Hyvää tasapainoa kaikelle uudelle rauhoittua hetkeksi ihailemaan luonnon kauneutta.

Jospa tässä kaiken alkuun pästyä saa taas aikaa blogille ja niille jutuille, mistä tänne haluan kirjoittaa. Toki minulla on jo kouluun liittyviä tehtäviäkin odottamassa ja paljon, paljon mielenkiintoista luettavaa..

Suunnitelmia

Näköjään blogikin hiljeni hetkeksi tässä kaiken muun ajattelemisen keskellä. Ei vaan ole oikein ajatuksia irronnut enää tänne kirjoitettavaksi. Tai olisihan niitä, mutta kaikesta keskeneräisestä ei tohdi vielä kirjoittaa. Painoin juuri äsken yhteen ilmoittautumiseen "lähetä"-painiketta ja fiilis on tällä hetkellä aika huikea. Toivottavasti tällaisena pysyykin :)  Näitä opiskelu- ja työjuttuja tässä on viime päivät pyörittänyt mielessään. Laittanut asioita ja suunnitelmia eteenpäin, muuttanut jo jotain vähän valmiimmaksi mietittyä ja etsinyt tilalle uutta. Huh. Mutta toisaalta ihanaa! :)

Eiköhän tässä blogin pariin taas palailla. Jos tämä nyt menisi vielä kesälomailun piikkiin. Vaikka ilmat tuntuu muuttuneen kerrasta syksyisempään suuntaan, illat pimenee ja viilenee huimaa tahtia. Toivottavasti vielä saadaan edes vähän kesän tuntua ennen kuin tosissaan alkaa haaveilla saapaskeleistä :)

Pikkulomanen

Olen kirjoitellut blogia suht ahkeraan koko kesän ajan, joten jos hetkeen ei uutta kirjoitusta tulekaan, niin ei syytä huoleen. Jos se jollekin ihan huoleksi asti edes tulisi :) Olen lomalla. Tai ehkä paremmin blogilomalla.
Vaikka kirjoitinkin edellisissä postauksissa, että lomailu ja matkailu on ollut tähän saakka ihan tässä kotikulmilla, niin yksi pitempi reissu perinteisesti kesään kuuluu. Reissu suuntautuu veljeni perheen luo ja Tampereen seudulle. Tämän reissun ajan aion olla ihan kokonaan lomafiiliksellä miettimättä jutunaiheita blogiin ja kuvata muistoja ihan jos vaan huvittaa :)

Instagram päivittyy kyllä edelleen entiseen malliin eli kuvia ja kuulumisia voi halutessaan katsella sieltä (@sannaukonaho). Pikkulomasen jälkeen palaan taas blogin pariin. Sen verran kivaa hommaa tämä on :)

Aurinkoisia päiviä sinulle!

Vähän hiljaisempaa

Saattaa olla nyt seuraavan viikon ajan, että blogin puolella hiljenee hetkeksi. Lauantaina meillä juhlitaan pienesti tyttäreni yo- juhlia ja niiden valmistelut vie aikansa. Tämä ja huominen päivä lienee aika kiireinen :) Mutta juhlia on mukava laittaa ja syy juhlimiseen mitä parhain.

Tässä samalla yritän valmistautua ensi viikon pääsykokeisiin lukemalla ja rustaamalla kirjallisia tehtäviä. Maanantaina alkaa myös Kelan myöntämä selän kuntoutus. Tosin maanantain olen poissa pääsykokeen vuoksi. Pari päivää ehdin sentään kuntoutusta aloitella ensi viikolla. Ja sitten jälleen pääsykokeisiin. Tiukka viikko edessä, mutta jospa siitä selviää :)

Eli toivottelen kaikille oikein mukavaa kesäkuun alkua!! Palaan tänne heti, kun ehdin ja inspiraatio iskee :)

Tauon paikka

Meillä taitaa olla huomenna viimeinen päivä, kun tässä asunnossa toimii netti ja näkyy televisio. Meillä on ollut Soneran viihdepaketti käytössä ja sen maksukauden päättyminen on huomenna enkä viitsinyt enää viikkoa maksaa uutta kautta, kun ei kuitenkaan ehdi ihmeitä netissä surffaileen taikka telkkaria katsomaan. Toki tässä taloyhtiössä on myös ilmainen netti ja televisiokanavat, mutta minun ymmärtääkseni nekään ei toimi. Joten bloggailuun tulee pakostakin taukoa, kun puhelimella tuskin tulee kirjoiteltua.

Jospa tämän ajan käyttäisi viisaasti vaikka pakkailuun ja muuttohommin. Jossain välissä pitäisi kyllä löytyä aikaa huokaista hetki, koota ajatuksensa ja lukea pääsykokeisiin. Siinä kohtaa kun pitäisi lukea sitä tylsähköä aineistoa, niin ihmeesti pakkaaminen tuntuu kivemmalta vaihtoehdolta :) Tällaista siis täällä ja blogiin palailen heti, kun vain pääsen ja systeemit pelittää. Instaa sentään pystyn päivitteleen, mutta tuskin viitsin sitä täyttää enempäänsä pahvilaatikoiden kuvilla. Kyllähän jokainen muutenkin tietää miten kivaa se muuttaminen on :D