Kevät

Ei taatusti ollut kevään kauneimpia päiviä, kun päätimme eilen retkeillä makkaranpaistoon meren rantaan. Perjantain kauniin, keväisen auringonpaisteen jälkeen huhtikuun ensimmäinen päivä päätti olla harmaa ja lumisateen täyteinen. Mutta mitä säästä, jos tunnelma on kohdillaan. Ja tietysti seura ❤

Meri ❤️

Rakastan merta. Sen tuoksua ja aaltojen loisketta, peilityyntä pintaa ja vaahtopäitä. Meri voi olla niin lumoava monella tapaa. En tiedä mitään niin rauhoittavaa kuin katsoa kauas merelle horisonttiin, kuunnella aaltojen liplatusta rantakiviin, lokkien kirkunaa, katsoa ohikulkevia veneitä..
Meri kuuluu lapsuuteen, lämpimiin lapsuuskesiin. Niillä mukavilla, rakkailla muistoilla on iso osa siinä, miten vahvasti meri minuun yhä näin aikuisenakin vaikuttaa. ❤️

Oli siis ihana tänäänkin sateisen päivän jälkeen, auringon tultua esiin, käydä kävelyllä rannalla. Meren tuoksussa.

Liki täydellistä

Ei uskoisi miten pienistä asioista ja tapahtumista voi tulla niin hyvä mieli. Eilisen murheet ei ehkä kaikonneet, mutta siirtyivät vähän takavasemmalle. Mietitään niitä isompia asioita sitten vähän tuonnempana, joku toinen vähemmän kaunis kesäpäivä (tai maanantaina). Tänään olen nauttinut ja siihen ei tarvittu mitään sen ihmeellisempää kuin makkaranpaistoreissu meren rantaan. Ei vierasta kaupunkia, maata ja loisteliasta hotellihuonetta, vaan oma kotiranta kaikessa yksinkertaisuudessaan :) Mutta se fiilis, se oli liki täydellistä.

Se liki täydellinen reissu koostui:

* hyvästä seurasta ❤️
* nuotiosta, johon puut keräsimme rannan kaatuneista puista
* tuleen tuijottamisesta, silmiin pöllähtelevästä savusta
* lämpimästä kesäpäivästä
* merentuoksusta
* liki olemattomasta määrästä sääskiä ja muutamasta äkäisestä paarmasta
* pillimehusta
* hiillosmakkarasta makkaratikulla paistettuna
* liiasta sinapista
* termarikahvista
* kukista ja pörriäisistä
* luonnon kuvaamisesta

Näistä ja paljon muusta!! Pienistä asioista, jotka pitää vain nähdä, kokea ja tuntea.