Uusi alku, uusi elämä

Otsikko on kyllä niin loppuun käytetty ja kuin tehty näitä maanantaiaamuja varten, jolloin taas kerran päätetään aloittaa uusi elämä. Laihduttaa kymmenen kiloa, liikkua enemmän, somettaa vähemmän, rentoutua enemmän.. Mitä näitä nyt ikinä onkaan. Ja niin vain minäkin sen tuohon laitoin, ihan uhallanikin :) Sillä muutosta on luvassa.
Ja ennen kuin jatkat lukemista, niin varoituksen sana. Tämä on nyt vähän pintaa syvemmältä kirjoitettu. Paljon jää omia ajatuksia ja tunteita kirjoittamattakin. Jos mieluummin luet kevyempää pohdintaa pikkuisista pöydistä tai hiusten väristä, niin pysähdy tähän.

Aloitin selän kuntoutuksessa kesäkuun alussa ja meidän piti miettiä ihan viralliset tavoitteet kuntoutukselle. Ne todella kirjoitettiin mustaa valkoiselle perjantaina, allekirjoitettiin kaksin kappalein ja kuntoutuksen päätyttyä sekä tavoitteet ja niiden tulokset lähtee erinäisille tahoille. Se on siis jo siltä osin julkista, joten vähän mietittyäni päätin tehdä siitä julkista myös tätä kautta.
Laitoin itselleni kaksi tavoitetta: 1. Liikunnan lisääminen ja nimenomaan sellaisen liikunnan, joka vahvistaa selkää ja auttaa sitä kautta selviämään arkisistakin puuhista ilman kipuilua. Tai ainakin jos vähän vähemmillä tuntemuksilla. 2. Painonhallinta. Ei siis suoraan painonpudotus, vaikka sekin on tavoitteeseen sisällytetty. Pieniä muutoksia, joilla toivottavasti on pitemmän päälle näkyviä tuloksia. Näistä voisin hieman avautua enemmänkin. Palata ajassa taaksepäin ja tulla takaisin tähän pisteeseen.

Olen avannut taustoja jo tässä kirjoituksessa enkä aio nyt toistaa samoja asioita. Ehkä enemmän haluan kirjoittaa muutoksesta ja syistä miksi sitä kannattaa haluta tai olla haluamatta. Kaikki syyt siihen miksi aikoinaan itse lähdin hakemaan muutosta ei suinkaan ollut itsestä lähtöisin. Toki oli niitäkin ja hyviä syitä olikin, mutta yksi suurimmista syistä oli muuttuminen muiden odotusten mukaisesti. Tai muun odotusten mukaisesti. Jos jatkuvasti kokee joutuvansa vertailun kohteeksi ja olevansa se huonompi osapuoli, niin se joko laittaa luovuttamaan kokonaan tai yrittämään parhaansa ollakseen edes vähän "jotain". Minä valitsin jälkimmäisen tien. Eikä se ollut mikään helppo tie kulkea, ainakaan kaikilta osin. En tarkoita tällä sitä, että kaikki treeni ja muutokset itsessä olisi ollut väkisin puurtamisen tulosta. Ei niin, vaan treenistä todella pidin. Se itsensä haastaminen ja ylittäminen oli ja on todella palkitsevaa. Se mitä tuolla kaikella saavutin ei ikinä tullut täyttämään sen toisen osapuolen odotuksia. Siinä ehkä osasyy siihen, etten ikinä osannut ajatella saavutuksiani "juuri minään". Enkä koskaan kokenut ulkoisia muutoksia niin merkityksellisinä, kun toivoin riittäväni ihmisenä. En ulkoisten tekijöiden vuoksi, vaan sen mitä olen kokonaisuudessaan. Merkityksettömyys on todella huono lähtökohta välittää ja huolehtia itsestään. Tämän lisäksi kaikki se, mistä olen jo aiemmin kirjoittanut.
En jaksa enkä oikeastaan halua purkaa enää kaikkia niitä ajatuksia mitä tuolloin vuosia sitten kävi läpi ja mitkä vaikuttivat taatusti osaltaan siihen, että luovutti itsensä kanssa. Turhilta selityksiltähän ne taatusti jonkun mielestä tuntuu. Kun on vaan omaa laiskuuttaan lihonut ja antanut periksi. Valinnut tämän helpomman tien. Minulle on oikeastaan ihan sama, jos joku niin ajattelee. Tiedän itse minkä tien olen kulkenut tullakseni tähän päivään. Tiedän, että olen aina se sama ihminen sisältä, vaikka ulkoisesti muutoksia tapahtuukin. Jos jotain on sisäisestikin tapahtunut, niin olen kasvanut pois ajatuksesta, että minun pitäisi muuttua toisten ajatusten mukaan. Ei ikinä enää. Kaiken pitää lähteä itsestään. Omista tarpeista ja halusta, vain sillä tavoin voi saavuttaa jotain pysyvää. Olipa kyse sitten sisäisestä kasvusta tai ulkoisista muutoksista.
Oikeastaan ei pitäisi kirjoittaa vain ulkoisista muutoksista, tai muuttumisesta. Mitä merkitystä kiloilla oikeastaan on? Ei ne määrittele sinua ihmisenä millään tavoin. Ei ne tee sitä minunkaan kohdalla. On ollut todella vapauttavaa huomata, että sille rakkaalle ihmiselle vierelläni, minä kelpaan syystä että minä olen minä.

Kirjoitin tätä blogia aikoinaan ennen pitempää taukoa hyvin treenipainoitteisesti. Siihen en enää palaa eikä kannata odottaa mitään ihmeempiä myöskään painonpudotuksen suhteen. Ei ennen ja jälkeen- kuvia, ei kilopäivityksiä. Täällä blogissa homma jatkuu entisellään, koska suurilta osin niin jatkuu minun elämä muutenkin. En ole aloittamassa mitään ihmedieettiä, en sokeritonta, maidotonta, viljatonta, suolatonta, mautonta, hajutonta enkä mahdotonta :) Saatan syödä sellaista mitä ei yleensä dieetillä syödä. Ihan siitä syystä, että en ole dieetillä. Haen jotain pysyvää, itselleni sopivaa tapaa voida hyvin ja silti nauttia elämästä. Kuulostaa niin helpolta, kuulostaa juuri siltä että ei oikeastaan haluakaan muuttaa mitään tai tehdä toisin kuin ennen. Mutta kun haluaa ja tekee, pieniä askeleita kerrallaan. Itseään ja kroppaansa kuunnellen ja kunnioittaen.

Nyt minä ajattelin pyöräillä Lidliin, en siihen lähimpään vaan hitusen kauemmaksi, katsomaan löydänkö sieltä ihania palmukuvioituja treenitrikoita :) Niinpä niin, Lidliin. Minä, joka ennen treenasin vain Better Bodiesia päällä. Ei se ole merkistä kiinni, se liikkumisen ilo :)

Eväät mukaan ja menoksi!!

Voitin K- citymarketin arvonnassa tässä jokin aika sitten Sistema- eväsrasiapaketin. Tuotteet on minulle niin mieluisia, että haluan niistä kertoa teillekin. Tämä ei ole siis maksettu mainos, vaan itseasiassa kysyin itse Citymarketin markkinoinnista, että sopiiko jos kirjoitan näistä blogiini. Ihan luvan kanssa siis tässä nyt kirjoitellaan :) (olisin kirjoittanut ilman lupaakin :) )

Kirjoitin tänne aikoinaan, että kirjoitan asioista joihin minulla itselläni on kosketuspintaa. No tämä on todella sellainen asia. Vuosia eväitä mukana kuljetettuani sitä osaa arvostaa toimivia ja käytännöllisiä eväsrasioita eikä tyylikäs ulkonäkökään ole haitaksi. Mukavampi eväitä on syödä kivasta rasiasta, kun niiden mukana kuljettaminen on muutenkin jo oma juttunsa. Näissä rasioissa on käytännön jutut mietitty loppuun asti ja niissä on pientä ekstraa verrattuna ihan perusmuovirasioihin. Pitemmittä puheitta siis tuotteiden esittelyyn :) Tuoteinfoa voi lukea myös Sisteman nettisivuilta.

Yllä kuvassa koko voittamani paketti ja ensimmäisenä esittelyyn pääsee aamiaisrasia. Rasia on kaksi kerroksinen ja mahdollistaa siten vaikka jugurtin ja marjojen/hedelmien erillään kuljettamisen. Tai välipalaksi rahkan ja lisukkeiden. Mukana rasiassa on myös lusikka, joka kulkeutuu rasiassa kätevästi kahdessa osassa omalla paikallaan yläosan pohjalla. Lusikka on kyllä kertakäyttöistä vahvempaa tekoa ja siten miellyttävämpi käyttää. Kansi on rasiassa tiivistetty, kuten muissakin, joten ei tarvitse pelätä eväiden leviämistä pitkin laukkua. Varsinkin kun rasian saa "klipsuilla" suljettua napakasti.

Valikoimassa on myös juomapulloja ja niistä sain sekä shakerin että vesi/mehupullon. Shakerissa on hyvä tehdä vaikka treenin jälkeinen palautusjuoma tai jugurttijuomaa. Ihan jokaisen käyttötarpeen ja mielikuvituksen mukaan :) Shakerissa on hyvä ja suljettuna tiivis juoma-aukko sekä kiinteä sekoitusosa, joten sitä ei tarvitse erikseen irrotella tai kaivella pullon pohjalta. Juomapullo on kiva ottaa mukaan vaikka treenikassiin tai käsilaukkuun. Korkki avataan kiertämällä ja juoma ei valu tiiviistä korkista kassin/laukun pohjalle.

Näistä tulee niin omat fitness-ajat mieleen :) Ja tällä hetkellä kun tietää monien dieettaavan kohti kevään kisoja, niin eväitä kuljetellaan joka paikkaan. Miksipä ei siis näissäkin kivoissa pulloissa/rasioissa. Ja ihan jokainen muukin, joka eväitä mukanaan kuljettaa tai lapsilleen niitä laittaa mukaan harrastuksiin taikka kerhopäiviä varten. 

Nämä pienemmät, suloisen värikkäät rasiat sopivat moneen muuhunkin käyttötarkoitukseen kuin eväiden kuljettamiseen. Tyttäreni ihastui kovin noihin pienimpiin rasioihin ja käyttötarkoituksia tuntui löytyvän. Näitähän voi hyödyntää vaikka askartelutarvikkeiden (helmien, nappien...) säilyttämiseen. Toki myös eväiden kuljettamiseen. Näissä kulkee mukana mukavasti vaikka pienet naposteltavat pähkinät, rusinat tai karkit. 

Tämä mikrouunin kestävä keittomuki tulee taatusti ahkeraan käyttöön. Tähän voi ottaa mukaan lämmityksen tarvitsevan keiton yms. Mukissa on tiivis kansi ja kannessa kätevä höyryaukko lämmitystä varten, joten kantta ei tarvitse poistaa lämmityksen ajaksi. Sileät keitot voi reilusti hörppiä vaikka suoraan mukista, kun mukissa on tukeva ripa. Tämä helpottaa myös lämmitetyn ruoan kanssa toimimista, kun ei tarvitse ottaa kiinni lämpimästä/kuumasta astiasta. Turvallinen siis lastenkin kanssa.

Salaattirasia on itselläni, tällaiselle salaattisyöpölle, ihan ykkönen näistä kaikista vaikka tuskin mikään ilman käyttöä jää :) Rasiassa on, kuten aamiaisrasiassa, kaksi osaa sekä ruokailuvälineet. Yläosan pohjassa on paikat haarukalle ja veitselle ja ne on taas niitä kertakäyttöisiä tukevampia. Helppo irroittaa omilta paikoiltaan rasian pohjasta ja koota käyttöä varten. Rasian yläosassa on myös paikka kastikepurkille (tulee rasian mukana), joten kastikkeen voi lisätä salaattiin juuri ennen syömistä. Eipä tarvitse syödä salaattia kastikkeessa uitettuna ja lötkistyneenä. Salaatti pysyy muutenkin raikkaana, kun yläosassa voi kuljettaa lisukkeet salaattiin erillään. Sopivan kokoinen rasia vaikka lounassalaatin kuljettamiseen. Ei voi enää sanoa (teko)syyksi, että eväiden kuljettaminen on hankalaa, kun tällaisia arjen apulaisia on saatavilla. Helpottaa heitäkin, jotka ovat päättäneet hieman keventää ruokavaliota tai muuttaa elämäntapoja ihan pysyväisesti. 

Salaattirasia kokeilussa. Alaosaan revin salaattia ja yläosaan laitoin kaikki salaattiin tulevat lisukkeet erilleen. Mukaan tuli jääsalaattia, miniluumutomaattia, keltaista suippopaprikaa, kurkkua ja salaattijuustoa. Omaan rasiaansa laitoin chili- tomaattikastikkeen. Näin salaatti kulkee mukana siististi ja raikkaana. 

Hintatietoja minulla ei ole valitettavasti antaa kaikkien tuotteiden kohdalta, mutta esim. salaattirasia maksaa 6,00€ (tarjous päättynyt 31.1. ja hinta nyt 9,90€), joten mistään kovin hintavista tuotteista ei ole kyse. Rasiat löytyy jokaisen K- citymarketin valikoimasta ja tuotteet ovat nyt laajemmin tarjolla kaikissa myymälöissä lanseerauskampanjan ajan. Myöhemmin valikoima tulee vaihtelemaan myymälöittäin. 

Tässä alimmaisessa kuvassa on mukana innokas kuvausassistenttini. Löydätkö apulaiseni kuvasta? :)

Tuotteet saatu arvonnan kautta, EI mainos eikä yhteistyöpostaus.

Kohti uutta vuotta

Tuntuu aika hurjalta, että tätä vuotta on jäljellä enää pari päivää ja sitten on edessä taas kokonaan uusi vuosi elettäväksi. Mitä se vuosi tuo mukanaan? Voin sanoa, että onneksi ei tiedä. Mitä sitten odotan uudelta vuodelta? En oikein osaa sanoa ja jotain tulevan vuoden odotuksista haluan toistaiseksi pitää ihan itselläni. En odota mitään suurta ja ihmeellistä. Elämä on ihan hyvin mallillaan tällä hetkellä. Tietysti muutosta saisi tulla työ- tai opiskelukuvioihin, mutta ehkä sekin ratkaisu löytyy ajallaan. Siinä on yksi murhe, jonka valitettavasti kantaa mukanaan vuoden vaihteen ylikin, mutta onneksi on niitä hyviä asioita vastapainoksi ja niitä asioita on onneksi paljon.

Mitään lupauksia en aio tehdä uudelle vuodelle. En näitä "kesäksi bikinikuntoon", lopetan karkinsyönnin, herkuttelun tai mitä niitä nyt onkaan. Jos jotain muutosta itseensä ja olemiseensa kaipaa, niin niiden lähtökohta täytyy olla jotain ihan muuta kuin uuden vuoden lupaus. Se lupaus kun tahtoo unohtua ja jäädä lunastamatta yleensä jo kevään korvalla, viimeistään silloin :) Niihin muutoksiin kun tarvitaan paljon enemmän motivaatiota ja tahtoa kuin yhden lupauksen verran. Näin ainakin itseni kohdalla on ja puhun ihan kokemuksesta. En turhista ja tyhjistä lupauksista, niitä kun en oikeastaan ole koskaan tehnytkään, vaan siitä mitä isommat muutokset elämässä vaatii. Jos siis ensi vuosi tuo mukanaan jotain uutta, niin lähtökohdat siihen löytyy jostain ihan muusta, ne löytyy tahdosta ja halusta muuttua. Ja ei, en ole edes pienesti harkinnut paluuta tosissaan fitneksen pariin :) Tuskin kukaan sitä kyllä luulikaan, toivottavasti ei ainakaan. Mistä nämä ajatukset sitten tulivat? Naistenlehden kannestapa hyvinkin. Taas se alkaa, joka lehdessä nämä "laihdu kesäksi" yms. otsikot. Ensimmäinen on jo nähty :)

Vaikka kirjoitin, että en odota tulevalta vuodelta mitään ihmeitä enkä tee lupauksiakaan, niin ei se tarkoita sitä, että en odottaisi jotain. Tai sitä, että en toivoisi mitään. Unelmia ja haaveita pitää aina olla. Ne omalla tavallaan kantaa eteenpäin ja aina on jotain, mitä saa unelmasta todeksi. Kyllä minulla niitä unelmia on, tai en edes tiedä onko ne varsinaisesti unelmia. Suunnitelmia ehkä olisi parempi sana. Kun en koe olevani mikään pää pilvissä kuljeksija :) Ne asiat mistä unelmoi, on sellaisia arkisia, toteutettavissa olevia. Niiden aika voisi hyvinkin olla vuonna 2016.

Sitten tulevasta tähän päivään ja huomiseen. Tänään on edessä kauppareissu ja uuden vuoden jo perinteeksi muodostuneen pitsan värkkien ostaminen. Toki jotain muutakin tarjottavaa pitää huomiselle olla, vaikka uutta vuotta otetaan vastaan ihan pienesti perhepiirissä. Suunnitelmissa olisi käydä torilla katsomassa kaupungin ilotulitus. Viime vuonna se ainakin oli hieno ja väkeä todella paljon liikkeellä. Jopa yllättävän paljon. Tänä vuonna onkin lähdettävä ajoissa liikkeelle, jotta autolle löytää kohtuudella parkkipaikan. Loppuilta meneekin sitten varmaan raketteja katsellen (ja syöden) sekä ihan vain oleillen. Itselleni ostin jo kaksi pakettia tähtisadetikkuja. Yksi perinne, joka on ja pysyy :) Ikään katsomatta ja siitä huolimatta.

Blogin merkeissä palaan kirjoittelemaan ensi vuoden puolelle, joten toivotan kaikille oikein
Iloista ja mukavaa uuden vuoden juhlintaa ja
Onnea Uudelle Vuodelle 2016!!

Mihin katosi fitness?

Lupasin eilisessä blogin aloituksessa kertoa tästä aiheesta, joka ei enää ole iso osa blogia eikä edes elämääni. On pakko vilkaista olan yli, palata ajassa taaksepäin. Mutta vain hetkellisesti ja tämän kerran. Vähän samalla tavalla kuin eteenpäin kulkiessaan voi olan yli vilkaista taakseen, mutta tuijottamaan ei voi jäädä, jos aikoo mennä kompastelematta eteenpäin. Tai voi toki pysähtyä ja katsoa taakseen, mutta silloin et pääse eteenpäin ja minä olen kulkenut eteenpäin omaa polkuani. Toki välillä olen vilkaissut olan yli ja varmasti jopa pysähtynyt, mutta enemmän minua kiinnostaa mitä on seuraavan mutkan takana kuin se mitä oli jo ohikuljetulla polulla.

Reilu kaksi vuotta sitten treenasin, dieettasin ja kuljin kohti mahdollisia ensimmäisiä fitnesskisoja. Se oli ollut jo vuosia tavoitteena ja sitä varten olin tehnyt paljon työtä, jopa niitä ei niin mukavia uhrauksia tai ainakin valintoja. Ottanut aikaa itselleni ja treeniin, syönyt tietyn ruokavalion mukaan ja elänyt siinä ns. fitnesskuplassa, jonka laji ja tosissaan harrastaminen oikeastaan vaatii. Elämä vain ei mennyt suunnitelmien mukaan, mitä se harvoin kyllä edes tekee, ja oli pakko tehdä valintoja oman jaksamisen ja tavoitteiden saavuttamisen välillä. Minä valitsin jaksamisen ja lopetin kisadieetin kesken. Päätös ei aikoinaan ollut helppo, mutta siinä elämäntilanteessa se ainoa oikea. On oltava armollinen itselleen ja tunnistettava omat rajansa. Minulla silloinen stressaava elämäntilanne vei mukanaan niin yöunet kuin ruokahalunkin, se on aika mahdoton yhtälö silloin olla dieetillä ja toivoa kropan toimivan halutulla tavalla.

Jatkoin kyllä treenaamista ja yritin syödä ruokavalion mukaan dieetin päättymisen jälkeenkin. Muutin tyttärieni kanssa Ouluun elokuussa 2013 ja treenit jatkuivat uudella salilla ja jonkin aikaa uudella innollakin. Kunnes treenistä alkoi kadota niin mielekkyys kuin motivaatio. En oikein löytänyt motivaatiota saati uutta tavoitetta ja kun oli treenannut niinkin kauan selkeä tavoite mielessään, sellainen "haahuilu" salilla ei tuntunut enää oikealta. Kysyin itseltäni useaan kertaan miksi teen tätä, onko oikein ajatella aina vaan itseään. Käydä töissä, mennä salille ja jos aikaa jäi, niin viettää sitä tyttöjen kanssa. Treenit harveni, menin salille kun siltä tuntui, eikä enää siksi että treeni oli pakko tehdä. Elämään tuli niin paljon uutta, sitä ihan todella alkoi huomaamaan ja näkemään asioita ympärillään ihan uudella tavalla. Olin puhkaissut kuplani ja oikeastaan se tuntui hyvälle.

Tuolla treenaan kun huvittaa- tyylillä olisi varmasti voinut jatkaa, jos en olisi loukannut selkääni marraskuussa 2013. Kyse oli työtapaturmasta. Ihan turvalliseksi ajateltu ja suunniteltu potilaan siirto muuttui hetkessä potilaan kaatumisen estämiseksi ja hänen turvallisuuden takaamiseksi. Ei siinä ehtinyt itseään miettiä eikä varoa. Äkkinäinen kierto ja taivutus selässä sai jotain aikaiseksi, mikä ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt. Oli todella vaikea tottua tilanteeseen, jossa kroppa määräsi tahdin eikä toisin päin. Kun oli tottunut vaatimaan kropaltaan treenissä paljon ja saanut useimmiten haluamansa, niin oli todella vaikea hyväksyä tilannetta, jossa piti miettiä miten pääsee sängystä ylös. Selkä oli alkuun todella kipeä, kivut rajoitti normaalia elämää ihan päivittäin. Treeniä ei voinut edes ajatella ja niin ne jäi kokonaan. Eikä ole sen koommin takaisin tullut.

Tällä hetkellä liikunta on lenkkeilyä ja ihan rehellisesti sanottuna sitäkin liian vähän. Jonkin verran teen kotitreeniä painojen avulla ja käyttäen kroppaa vastuksena, mutta ei se kunnon salitreeniä korvaa. Yhtään väheksymättä kotitreeniä. Oikein tehtynä se on hyvinkin tehokasta ja vain oma mielikuvitus on rajana mitä voit tehdä. Ja aika monenlaista viritelmää on tullut kokeiltua :) Silti ja yhä, ehkä jopa kasvavassa määrin, minä kaipaan salille. Vähäinen liikunta ja erittäin lahjakkaasti räjäytetty ruokavalio sai tietysti myös painon nousemaan.

En koskaan kokenut saavutettua hoikkuutta sillä tavalla huikealta saavutukselta mitä varmaan voisi olettaa. Ehkä omiin kokemuksiin itsestä ja saavutetun työn tuloksista vaikuttaa sekin, että noihin aikoihin elin muuten varmasti elämäni vaikeimpia aikoja. Ainakin sitten eron aikoihin. Oma ulkonäkö tuntui tuolloin niin toisarvoiselta eikä kaikki muutokset omassa kropassa olleet suinkaan mieluisia. Koen saaneeni osan naiseudesta takaisin kilojen myötä, niin hassulta kuin se vaikuttaakin. Mutta en varmaan olisi nainen, jos sanoisin olevani tällä hetkellä tyytyväinen kroppaani. Tavallaan olen, mutta tiedän kyllä, että jokunen kilo olisi syytä lähteä :) Mutta ilman turhaa stressiä, pakonomaista tai tiukkaa dieettiä.

Onkohan väärin sanoa, että ilman fitnesstä, säännöllistä treeniä ja pyöristyneessä kropassa olen tällä hetkellä kuitenkin onnellisempi kuin pari vuotta sitten? Eikö se kuitenkin ole tärkeämpää kuin rasvaprosentti? :)