Talvikunnossapitoa

Minä sitten näppärästi ohitan minulle ei niin mieluisan vuodenajan eli syksyn kokonaan. Siirryn loppukesästä suoraan talveen :) En nyt ihan niin isoa loikkaa halua tehdä, vaikka joskus loka- marraskuun pimeinä ja sateisina iltoina olisin mieluummin missä muualla tahansa. Vaikka niissä paukkupakkasissa. En ole oikein koskaan pitänyt syksystä ja sen kaiken nielevästä pimeydestä. Ja koko tämä aika on taas edessäpäin. Huoh.

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa ihon hoidosta ja siitä kuinka jälleen kerran ajattelin olla kaukaa viisas ja hoitaa ihoa talvea vasten, niin että pahimmilta vahingoilta säästyisin. Minulla kuivaa iho talvisin ihan tosissaan. Jalat varsinkin on kuivat kuin Sahara ja kaipaa kipeästi huolenpitoa eli rasvausta. Mutta jotta tuohon pisteeseen ei päädyttäisi, yritän ennaltaehkäistä kuivumista aloittamalla talvikunnossapidon hyvissä ajoin. Tai itseasiassa olen jo aloittanut. Jospa viimein olisin jo oppinut, että kuivuneet, kutiavat ja rikki kynsityt jalat on masentava näky keväällä. Eikä kutinakaan ole mikään paras unikaveri talvisaikaan.

Säännöllisen epäsäännöllisen rasvauksen olen aloittanut Avonin uudella vartalovoiteella. Kun nyt noita tuotteita olen vähinsä tilannut, niin päätin ottaa tämän uutukaisen kokeiluun. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään kovasti tästä Nutran Ultimate moisture voiteesta. Voide on kevyt koostumukseltaan ja imeytyy todella nopeasti ja on siinä mielessä tällaisen hieman laiskahkon rasvailijan unelmatuote. Ei tarvitse hengailla puolipukeisena odotellen rasvan imeytymistä. Johan sitä nyt paleltuukin :) Vanha ja viluinen kun on.. Ainakin viluinen. Tämä on ominaisuus, jota itse suuresti arvostan vartalotuotteissa. Mutta asialla on myös puolensa. Koska tämä voide on kevyehkö, tosin hyvin kosteuttava, niin ihan niiden paukkupakkasten aikaan tämä tuskin riittänee. Silloin täytyy vaihtaa tuhdimpaan voiteeseen, tietysti sen mukaan mitä iho tuntuu kaipaavan. Toivon kuitenkin, että tämä ajoissa aloitettu talvikunnossapito auttaa selviytymään talven yli. Nyt vaan pitää tsempata itse ja pitää huoli rasvauksesa. Tehdä siitä epäsäännöllisen säännöllisestä pelkästään säännöllistä :)

Ja vaikka mainitsenkin tässä kirjoituksessa Avonin tuotteista, niin tämä ei ole mainos. Löysin vain hyvin itselleni sopivan tuotteen vastaamaan tämän hetkiseen tarpeeseen. Nämä valinnat vain on aina yksilöllisiä. Jokainen löytää ja valitsee omiin tarpeisiinsa sopivan tuotteen. Voin kuitenkin suositella tätäkin tuotetta. Kyllähän vartalovoide pitäisi olla jokanaisen ja miksei miehenkin käytössä. Sen verran koville nämä vuodenajanvaihtelut ottaa ihossakin!!

Kaikki mikä kimaltaa..

Ihan mielettömän ihana ja kaunis aurinkoinen päivä ollut tänään. Sää houkutteli ulkoilemaan ja en olisi kyllä uskonut miten uskomattoman kaunis näky ulkona odotti. Kaikkialla kimalsi.
Uusi lumi oli timantteja täynnä ja puut, ne oli kuin koristeltu. Jäätyneitä vesipisaroita oksilla kuin niihin olisi aseteltu koristeita. Luonto tosin tekee tämän niin paljon kauniimmin. Oli pakko pysähtyä ihastelemaan ja kuvaamaan sitä näkyä. Valitettavasti kuviin ei kaikkea kimallusta saanut tallennettua, mutta kuten aiemmin kirjoitin (täällä), niin olen todella onnellinen siitä että voin nähdä tällaista kauneutta ympärilläni. Vaikka asiat tällä hetkellä on joltain osin hieman solmussa liittyen tuohon näköasiaan, niin voisivat ne olla huonomminkin. Minä näen ja yritän tallentaa näkemääni muillekin.
Ei nämä toki mitään luontokuvaaja tasoa ole :)

Voi kun se kaikki kimallus näkyisi..

Esteet on tehty ylitettäväksi!

Pakkaspäivä

Viikonloppu on taas mennyt vauhdilla. On ollut mukava viikonloppu ihan kotosalla. Oleilua, hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja vähinsä myös ulkoilua. Tänään uskaltauduin ulos mittarin -27 lukemasta huolimatta, mutta kylmähän siellä oli. Pakkaslukeman kanssa olisi ehkä pärjännytkin, mutta siihen lisäksi tuo vinkka, niin ei voinut kauan ulkoilla. Kiersin tuolla meren rannassa ja noissa rantametsissä (pusikoissa), mutta kuten olen tainnut jo kirjoittaa aiemminkin, niin on jotenkin surullista katsottavaa miten siellä on myllätty ja puita nurin ympäriinsä. Vähäinen lumi sentään peittää varmaan osan totuudesta.

Ihana talvinen auringon valo paistoi hetken myös sisälle. Eihän se vielä mitään lämmitä, mutta valoisuutta on hiukan enemmän. Ulkoa tullessa olikin mukava hetki lämmitellä sohvalla katsellan auringon seinille tekemiä valoja ja varjoja.

Jouluisia juttuja

Tätä kirjoittaessa meillä tuoksuu ihanasti piparille. Joulupiparit tuli leivottua tänään, samoin kuin kauramuro-pikkuleivätkin. Ihana tuoksu on siis ollut koko päivän ja leipomisen päälle paistoin vielä uunissa kana-kasvisgratiinin ruoaksi. Eilen tein tyttöjen kanssa porkkanalaatikot siinä tekiessä samalla opettaen ja siirtäen perinteitä eteenpäin :) Kyllä se joulu tässä pikkuhiljaa valmistuu.

Joulusiivoukset odottaa vielä tekijäänsä ja koti koristeitaan. Meillä kun on perinteenä koristella koti vasta siivousten jälkeen juuri ennen joulunpyhiä. Kuusikin odottaa vielä laatikossaan vaatehuoneen ylähyllyllä. Tai se, mitä siitä on jäljellä. Karvainen kaverimme on vaatehuoneessa kiipeillessään käynyt myös joulukuusta pöyhimässä. Muutenkin vähän hirvittää tuon kuusen kanssa. Mahtaakohan tuo pysyä pystyssä laisinkaan, jos pallot ja muut koristeet käy ylivoimaisen houkutteleviksi. Meille tulee, tai ainakin yritetään laittaa valkoinen muovikuusi. Tuttavallisemmin pulloharja :)

On ollut ihana, kun ulkona on pakkasta ja vähän lunta maassa. Ihan eri mielellä odottaa joulua, kun ulkona näyttää siltä miltä pitääkin. Toivottavasti vain lumi ja sää pysyy tällaisena. Päivällä oli hitusen valoisampaa, kun aurinko hetken näkyi. Kovin vähäistä se valo kuitenkin on ja hetkellistä. Enkä kyllä taatusti kirjoita tähän vielä, että kohta mennään valoisampaa päin. Ja kevättä. Pyh! Kunnon talvi mielellään ensin, kiitos! :)

Lumoutunut lumesta vol.2

Miten ihana olikaan herätä tänään tuohon lumiseen näkyyn ikkunasta :) Mikä ero onkaan eiliseen, jolloin kaupungilla käydessä kastuin kuin uitettu koira vesisateessa ja vielä illalla elokuviin kiirehtiessä sai liukastella sohjossa jalat märiksi. Elokuvissa tulikin käytyä pitkästä aikaa. Kävimme katsomassa ennakkonäytöksenä Natalie Portmanin elokuvan "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä". Elokuva oli omalla tavallaan hyvä, koskettavakin, mutta ei mikään kevyt katsottava.

Mutta takaisin tähän päivään.. :) Kävin pikaiseen asioilla enkä malttanut olla poikkeamatta (jälleen) metsäpolkujen kautta vähän kuvailemassa talviseksi muuttunutta luontoa. Toivottavasti tästä ei nyt tule kellekään ihan talvikuva ähkyä. Luonto vain on niin kaunis ja jos malttaa pysähtyä hetkeksi katsomaan, niin sitä kauneutta on niinkin yksinkertaisissa asioissa kuten siinä, miten lumi asettuu oksien päälle. Vai onko lumen kuvaaminen sinusta ihan turhaa touhua? Kun sitä kuitenkin joka talvi nähdään enemmän tai vähemmän :)

Kadonneet tehtaanpiiput..

Lumoutunut lumesta

Ensilumi <3 Mikä ihana valkeus ja talvinen tunnelma tulikaan heti tuosta lumesta, vaikka ei sitä niin mahdottoman paljon vielä olekaan. Lisääkin voisi sataa. Pikku pakkanen ja luminen luonto houkutteli ulkoilemaan ja tuli tehtyä sellainen reipas tunnin lenkki. Tai no, pitihän sitä välillä pysähtyä kuvailemaan, mutta ulkoiltua ainakin tuli ja posket sai punaisiksi. Rannassa kun varsinkin kävi aika vilpoinen tuuli, mutta kiva ilma silti. Vesisateen päihittää ihan mennen tullen.

Tuolla rannassa ja rantapusikoissa kävellessä tuli kyllä vähän haikea mieli. Eihän tuo ranta mitään kaksista metsää ole, mutta kiva ulkoilualue ja polut siellä on tullut niin tutuiksi. Harmittaa, että tuo alue katoaa uuden asutusalueen alta ja kyllähän siellä näkyi jo jotain tapahtuneen. Kaatuneita puita oli ristiin rastiin ja jotenkin myllätyn oloista koko alueella. Tällaiselle maalaistytölle kun pienikin pala luontoa näin liki kotia on kovin mieluinen :)

Talven tuntua

Perjantaina oli ilmassa ja maassakin jo hieman talven tuntua. Ihanan kirpakka pikkupakkanen ja luonto niin kauniisti kuurassa. Katselin ikkunasta kauniisti kuuraisia puita ja ajatuksena oli lähteä ulos kuvaamaan. Siinä vaiheessa kun ulos ehdin, oli kuura jo kadonnut puista ja osaksi jo maasta. Olin aikeissa poiketa kuvaamaan ennen kaupassakäyntiä, mutta edelleni polulle ehätti koiranulkoiluttaja ja en kehdannut lähteä kykkimään kuvaushommissa tuon ulkoilijan perään. :) Niinpä suuntasin suoraan kauppaan.

Mutta kaupasta tullessa en malttanut olla poikkeamatta metsään (vein toki ostokset ensin kotiin), silläkin uhalla että poluilla liikkuisi muitakin. Siellä minä sitten kykin ja kuvailin, kun yksi koiranulkoiluttaja katseli touhuani jotensakin ihmeissään ja varmaan huvittuneena. Minkäs teet kun kuvatuttaa. :)

Tätä kirjoittaessa yöllisen vesisateen jälkeen paistaa aurinko ja lämmintä on +7 astetta. Niin paljon mieluummin ottaisin ne kirpakat pakkaspäivät ja miksei jo saisi sataa ensilumenkin maahan. Toisaalta nyt olisi mitä parhain ilma kieputtaa kausivalot parvekkeen kaiteeseen valaisemaan tätä pimeyttä. Se homma on paljon mukavampi tehdä näin lauhassa säässä kuin sormet pakkasesta kohmeessa. Ja nehän ei ole mitkään jouluvalot, eihän?