Yhdeksi päiväksi ja loppuelämäksi

Olen harkinnut tämän kirjoittamista jo pitkään, kerännyt vähän pohjainfoa ja harkinnut taas vähän lisää. Kyseessä ei ole mikään syvällisin mahdollinen pohdinta, mutta aihe joka koskettaa monen herkintä ja ehkä kauneinta päivää elämässä. Kyse on hääpäivästä ja siitä kuinka paljon morsian satsaa päiväänsä ja mitä kaikkea tehdään yhden päivän vuoksi. Olkoonkin, että päivä on ehkä se ikimuistoisin loppuelämäksi. Seurattuani keskusteluja aiheen ympärillä facebookin hää-ryhmissä sain ajatuksen koota asioita yhdeksi blogikirjoitukseksi. Oikeastaan aihe koskettaa muitakin kuin morsiamia, kaikkia meitä naisia, jotka tavalla tai toisella huolehtivat itsestään ja panostavat kukin tavallaan omaan ulkonäköön.

Onnea..

uudelle vuodelle 2017!! 🍾🎉😊
Toivon, että uusi vuosi tuo sinulle kaikkea hyvää. Onnea, iloa, rakkautta, terveyttä.. Päiviä, joista syntyy muistoja.

Rakastavaa kotia etsivät...

...Suloiset tontut.

Onnea 1-vuotiaalle!!

Siitä on tänään tasan yksi vuosi, kun kaivoin blogini naftaliinista ja aloin uudelleen kirjoittelemaan. Vuosi on hujahtanut niin nopeaa, kuten vuosilla nykyään tuntuu olevan tapana.
Paljon on vuodessa tapahtunut täällä blogissa ja sen ulkopuolella. Varsinkin siellä blogin ulkopuolella. Ihan kaikesta ei ehdi eikä haluakaan kirjoittaa, mutta on paljon sellaista mistä olisi halunnut kirjoittaa, mutta aikaa ja mahdollisuutta ei ole juuri siinä hetkessä ollut ja asia on ikään kuin vanhennut ajan kuluessa.

Olen kirjoittanut paljon, ainakin omalla mittapuulla mitattuna, myös henkilökohtaisimmista asioista. Kuten työ, opiskelu ja terveysasiat. On kuitenkin asioita, joita jätän tietoisesti blogin ulkopuolelle. Niitä on esimerkiksi parisuhde. Kuten sanakin jo kertoo, niin kyse on kahdesta ihmisestä ja jos toisen toive on jättäytyä blogin ulkopuolelle, niin hänen toivettaan kunnioitan. Kaikesta mistä kirjoitan, niin kirjoitan omalla tyylilläni. Rehellisesti ja avoimesti, tiettyyn rajaan saakka :) Ajatukseni blogista ei ole oikeastaan muuttunut paljonkaan tämän vuoden aikana. En tavoittele mitään suurta, en yritäkään olla täydellinen tai jotain sellaista, mitä en "oikeassakin" elämässä ole. Toivon, että se riittää lukijana sinullekin. Että viihdyt blogini parissa juuri siitä syystä, että se on tällainen.
En tarkoita tällä, ettei asioita voisi tehdä paremmin, mutta silloinkin on tunnistettava oma tyyli ja oma persoona blogistaan. Ei kopioida muita tai tehdä jotain sellaista, mitä tekee vain miellyttääkseen muita. Tällainen minä olen ja tällainen on minun blogini :)

Onnea siis 1-vuotiaalle uudesti syntyneelle blogilleni. Ihan alusta asti laskien vuosia olisi oikeasti kai kolme tai neljä, ehkä jopa viisi. Kuka näitä enää muistaa :)

Pysythän mukana jatkossakin!! Olet minulle tärkeä ❤️

Juhlasta arkeen..

Takana on todella mukava juhannus ja viikonloppu. Juhannusaaton vietimme vanhempieni luona syöden hyvin ja pihalla oleillen. Sattui kyllä kauniit, kesäiset ilmat juhannukseksi. Kiva kun pääsi oikein kunnolla olemaan ulkosalla ja pelaamaan erilaisia pihapelejä. Frisbeegolfia, tikanheittoa, mölkkyä.. Pieni liikunta olikin ihan kohdillaan kaiken sen syömisen päälle. Äidin keittämä juustokeitto on yksi juhannuksen herkuista. Ilman juustokeittoa ei ole eikä tule kunnon keskikesänjuhlaa :)
Juhannuspäivän sateetkaan ei niin haitannut, vaan päivä meni kotona oleillen. Mitään erityisempää ohjelmaa ei ollut suunniteltu. Sunnuntaina jouduin sanomaan heipat vanhimmalle lapsistani taas joksikin aikaa. Poikani palasi takaisin Kainuuseen ja heinäkuun alkupuolella kutsuu armeija. Myös pienimmäinen lähti lomaileen hetkeksi isälleen, joten kahden ollaan jonkun aikaa kotosalla. Nämä on kai niitä aikoja, joista pitäisi nauttia toisen vanhemmista ottaessa vastuun hetkeksi itselleen, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Sitä kun on pieni ikävä seurana aina, kun se ainokainen kotona enää asustelevakin on maailmalla.

Kuvat on otettu vanhempieni luona juhannuksena. Ei ole varmaan ollenkaan epäselvää mistä rakkauteni kukkiin tulee :)

Tämä on se viikko, kun viimein pitäisi saada tieto opiskelijavalinnoista. Jännitän tuloksia niin, että tuntuu ettei oikein mihinkään voi kunnolla keskittyä :) Odottavan aika on pitkä. Eikä osaa yhtään ennakoida saako paikkaa vai ei. Mahdollisuudet kun on tasan molempiin suuntiin. Näissä fiiliksissä siis sinnitellään luultavasti perjantaihin saakka.

Tästä postauksesta tulee nyt vähän tällainen sillisalaatti. Mukaan kun on päässyt pari ruokakuvaakin. En yleensä niitä edes kauheasti ota. Tänään lautasella oli kevyttä ja hyvää kesäruokaa. Tai kyllä tuota samaa löytyy lautaselta ympäri vuoden. Ruokavalio on kokenut pienen siistimisen, mutta edelleenkään en ole mitään ehdotonta linjaa ottanut. Enkä mittaa tai punnitse mitään, vaan syön sen minkä tarpeelliseksi koen. Kiva kun salaattiinkin saa kaiken kotimaisena ja kohtuuhintaisena. Ja ne kesän ensimmäiset mansikat ❤️ Tänään viimein sain herkutella niilläkin. Siinä on oikea kesäherkku!!

Vähän hiljaisempaa

Saattaa olla nyt seuraavan viikon ajan, että blogin puolella hiljenee hetkeksi. Lauantaina meillä juhlitaan pienesti tyttäreni yo- juhlia ja niiden valmistelut vie aikansa. Tämä ja huominen päivä lienee aika kiireinen :) Mutta juhlia on mukava laittaa ja syy juhlimiseen mitä parhain.

Tässä samalla yritän valmistautua ensi viikon pääsykokeisiin lukemalla ja rustaamalla kirjallisia tehtäviä. Maanantaina alkaa myös Kelan myöntämä selän kuntoutus. Tosin maanantain olen poissa pääsykokeen vuoksi. Pari päivää ehdin sentään kuntoutusta aloitella ensi viikolla. Ja sitten jälleen pääsykokeisiin. Tiukka viikko edessä, mutta jospa siitä selviää :)

Eli toivottelen kaikille oikein mukavaa kesäkuun alkua!! Palaan tänne heti, kun ehdin ja inspiraatio iskee :)

Vierailulla: Nailbakery

Sain jokin aika sitten ajatuksen kirjoittaa blogissani Vierailulla- juttusarjaa, jossa kirjoitan paikoista, asioista tai ihmisistä, jotka haluavat tuoda jotain heille tärkeää esille. Olipa kyse sitten sisustuksesta, omasta kodista, harrastuksesta, yrityksesta tai mistä vain minkä kokee olevan blogikirjoituksen väärti. Ja todella, niin moni asia oikeasti on. Eli rohkeasti vain yhteydenottoja, niin mietitään yhdessä juttua :) Juttusarjan aloittaa yrityksen esittely eli tervetuloa vierailulle Nailbakeryyn.

Nailbakery on pattijokinen (raahelainen) yhden naisen yritys, jossa nimen mukaisesti tehdään kauniita kynsiä ja upeita kakkuja. Yrityksen takaa löytyy ihana, pirtsakka Jonna Ahola ja yrityksen tilat löytyy hänen kauniista kodistaan Pattijoelta. Yrityksen lisäksi Jonnan kodista löytyy aviomies, kaksi pojanviikaria ja kaksi enemmän ja pikkuisen vähemmän karvaista koirapoikaa. Eli touhua riittää myös yrityksen töiden lisäksi, niin kuin kahden pienen lapsen perheessä yleensäkin.
Jonnan olen itse tuntenut jo vuosia ja Jonna teki minulle jonkin aikaa säännöllisesti kynnet. Viime aikoina olen toiminut Jonnalle kynsimallina hänen Mosaic-kynsikoulutuksessaan. Tällä hetkellä minulla on koulutukseen liittyvät babyboomer- kynnet, joista löytyy kuvia alempaa. Kynnet ovat geelikynsiä ja myös hieman kevyempi uv-lakkaus onnistuu, jos haluaa ottaa kynnet vaikka juhlien ajaksi. Kynsien väreissä ja koristeluissa on vain asiakkaan toiveet ja tekijän mielikuvitus rajana ja kynnet voidaan tehdä joko oman kynnen geelauksena tai jatkaa geelillä haluttuun mittaan ja muotoon. Kynsissä Jonnan työnjälki on aina ollut todella siistiä ja huolellista, joten voin lämpimästi suositella häntä tekijäksi, jos mietit vaikka kesäksi kauniita ja huolettomia "lomakynsiä" :)

Kakuista taas saa tilaamalla omiin tarpeisiin ja juhliin sopivaa mitä upeimmilla koristeluilla. Kakkuja Jonna on tehnyt lastenjuhlien teemaan sopiviksi, synttäreille, häihin.. Asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaan. Kakut tehdään omassa keittiössä ja tilat on hyväksytty tähän käyttöön. Kakuista ja kynsistä löytyy enemmän tietoa Nailbakeryn facebook- sivulta, jonka linkin laitan tähän.
Kuvissa on Nailbakeryn kakkuja ja geelikynsiä. Lisää kuvia löytyy facebook- sivulta.

Nailbakery/ Jonna Ahola
Lehmustie 7, Raahe
P. 045 1221640

Ja tässä minun kynsiäni. Ylimmissä kuvissa babyboomerit.

Koulutuskynsiä..

Pääsiäistä

Pääsiäinen on tähän saakka ja varmasti tästä eteenpäinkin, sujunut rauhallisesti pääsääntöisesti kotosalla. On tullut syötyä hyvin, herkuteltua ehkä liiankin kanssa, mutta onneksi juhlaa seuraa aina arki :) Pienimmäinen lapsukaisista on viettämässä pääsiäistä toisessa mummulassa serkkujensa kanssa, joten tilanne kotosalla on jokseenkin harvinainen ja outo. Hassua todeta, mutta äidillä on hieman ikävä :) Vaikka mukavaa vaihtelua tämä lienee kummallekin.

Eilen tuli sen verran poistuttua täältä "mukavuusalueelta" eli kotisohvalta, että tuli käytyä Bauhausissa ja Zeppeliinissä. Bauhausista löysin ihanan hortensian kotiin ja samalla tuli vilkaistua tapetteja. Valikoima kyseisessä liikkeessä oli kyllä pienoinen pettymys. Tai sitten sen oikean valitseminen on vain tuskaisen vaikeaa, kun ei löydy edes niitä "ehkä" vaan pelkkää "ei tätä ainakaan". Tapettihan tulisi uuden kodin olkkariin. Vahvasti kyllä alan tai alamme kallistua maalin kannalle. Minun silmääni miellyttäisi kovasti greigen sävyiset seinät. Vai joko greige on niin last season? :)

Zeppeliinissä kävimme syömässä. Söin ehkä parasta bearnaise- kastiketta ikinä. Chilillä terästettynä kanan kanssa. Pala ruokataivasta lautaselle. Niitä samaisia taivaanpaloja on kyllä saanut tuoreen ruisleivän ja mämminkin muodossa. Pitkästä aikaa mämmi on maistunut ja vaniljakastikkeen kera tietysti.
Sain myös suklaamunan. Tyttöjen värisestä vaaleanpunaisesta kindermunasta tuli tyttöjen juttuja. Jännä, että siitä sukupuolineutraalista, valkokuorisesta munasta tuli auto :) Sehän on periaatteessa kuitenkin ehkä enemmän poikien juttuja. Kinder on kyllä parasta suklaamunaa. Minulla niitä tuskin saisi säilymään leipomuksiin saakka. Ihania kakun kuvia on ollut insta täynnä, joissa on kindereitä sekä sisällä että päällä.

Aikaa on kulunut myös selatessa tori.fin valikoimia. Uuteen kotiin olisi kiva löytää nykyistä isompi valkoinen (tai miksei koivunvärinen/vaalean puunvärinen) ruokapöytä. Eikä siisti käytetty ole mikään mahdoton ajatus. Jos edes pienesti yrittää ajatella ekologisesti ja taloudellisesti, niin hyvä käytetty ei ole uutta huonompi hankinta. Sohva on myös harkinnassa uudistaa. Jos oikein hullaantuisi, niin listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta tarpeen mukaan on tarkoitus tehdä hankintoja. Ainakin näitä isompia. Sohvatyynyjä ja muita kivoja voi ostaa, vaikka ei niin tarvitsisikaan. Eikö voikin? Voihan? :)

Mukavaa ja rentoa pääsiäisen viettoa myös sinulle!!

Uuden alussa

Niin sitä sitten päästiin uuden vuoden alkuun. Uuden vuoden juhlimiset meni rauhallisesti nuorison kanssa. Kävimme katsomassa kaupungin upean ilotulituksen ja muutoin ilta menikin kotosalla. Puolen yön maissa kävimme läheisessä puistossa katsomassa raketteja. Siinäpä se. Ei ihmeempiä kerrottavaa, mutta ihan mukavasti vuosi vaihtui, vaikka kokoonpano juhlijoissa olikin vähän vajaa.

Elämä on kaiken juhlimisen jälkeen palaillut tuttuun, arkisempaan uomaansa ja ihan kiva niin. Koti palasi tänään joulun jäljiltä arkisempaan asuunsa. Keräilin joulun pois hieman haikein mielin, mutta toisaalta tuntui että on jo aika. Huomenna on loppiainen ja siihen on yleensä joulun aika loppunut. Kyntteliköt olkoon vielä ikkunoilla huomisen yli, mutta sitten on niidenkin aika lähteä. Se harmittaa koristeita enemmän, niin mukavaa tunnelmaa ne kotiin tuovat. Ja kun ei ole vielä niitä pallovalojakaan.. :) Onneksi ei ole mitään tarvetta lopettaa tuikkujen ja kynttilöiden polttamista. Niillä kun saa tunnelmaa kotiin ja lämmintä valoa. Katsoin eilen kaupungilla alennetulla hinnalla olevia Kastehelmi tuikkukippoja, mutta jätin vielä kauppaan. Kirkas voisi olla seuraava hankinta noiden jo olevien lisäksi. Etsin myös, tai katselin, uutta mattoa keittiöön, mutta mieluista ei löytynyt. Eipä sillä kiire ole, joten sopivaa voi ajan kanssa katsella. Ajatuksissa on aina jotain pientä juttua kotiin. Kotiin liittyen on myös isompia ajatuksia tai haaveita tälle vuodelle. Tiedä vaikka pääsee muuttolaatikoita pakkaamaan :)

Valitettavasti ei ole oikein mitään kuvia laittaa. Kodista otetut viimeisimmät kuvat on jouluisia ja eihän täällä mitään uutta oikein olekaan. Kuvaaminen on jäänyt vähemmällä viime päivinä, mutta kunhan tässä taas vauhtiin pääsee, niin niitähän tulee. Liiankin kanssa :)

Tammikuun aurinkoa

Kohti uutta vuotta

Tuntuu aika hurjalta, että tätä vuotta on jäljellä enää pari päivää ja sitten on edessä taas kokonaan uusi vuosi elettäväksi. Mitä se vuosi tuo mukanaan? Voin sanoa, että onneksi ei tiedä. Mitä sitten odotan uudelta vuodelta? En oikein osaa sanoa ja jotain tulevan vuoden odotuksista haluan toistaiseksi pitää ihan itselläni. En odota mitään suurta ja ihmeellistä. Elämä on ihan hyvin mallillaan tällä hetkellä. Tietysti muutosta saisi tulla työ- tai opiskelukuvioihin, mutta ehkä sekin ratkaisu löytyy ajallaan. Siinä on yksi murhe, jonka valitettavasti kantaa mukanaan vuoden vaihteen ylikin, mutta onneksi on niitä hyviä asioita vastapainoksi ja niitä asioita on onneksi paljon.

Mitään lupauksia en aio tehdä uudelle vuodelle. En näitä "kesäksi bikinikuntoon", lopetan karkinsyönnin, herkuttelun tai mitä niitä nyt onkaan. Jos jotain muutosta itseensä ja olemiseensa kaipaa, niin niiden lähtökohta täytyy olla jotain ihan muuta kuin uuden vuoden lupaus. Se lupaus kun tahtoo unohtua ja jäädä lunastamatta yleensä jo kevään korvalla, viimeistään silloin :) Niihin muutoksiin kun tarvitaan paljon enemmän motivaatiota ja tahtoa kuin yhden lupauksen verran. Näin ainakin itseni kohdalla on ja puhun ihan kokemuksesta. En turhista ja tyhjistä lupauksista, niitä kun en oikeastaan ole koskaan tehnytkään, vaan siitä mitä isommat muutokset elämässä vaatii. Jos siis ensi vuosi tuo mukanaan jotain uutta, niin lähtökohdat siihen löytyy jostain ihan muusta, ne löytyy tahdosta ja halusta muuttua. Ja ei, en ole edes pienesti harkinnut paluuta tosissaan fitneksen pariin :) Tuskin kukaan sitä kyllä luulikaan, toivottavasti ei ainakaan. Mistä nämä ajatukset sitten tulivat? Naistenlehden kannestapa hyvinkin. Taas se alkaa, joka lehdessä nämä "laihdu kesäksi" yms. otsikot. Ensimmäinen on jo nähty :)

Vaikka kirjoitin, että en odota tulevalta vuodelta mitään ihmeitä enkä tee lupauksiakaan, niin ei se tarkoita sitä, että en odottaisi jotain. Tai sitä, että en toivoisi mitään. Unelmia ja haaveita pitää aina olla. Ne omalla tavallaan kantaa eteenpäin ja aina on jotain, mitä saa unelmasta todeksi. Kyllä minulla niitä unelmia on, tai en edes tiedä onko ne varsinaisesti unelmia. Suunnitelmia ehkä olisi parempi sana. Kun en koe olevani mikään pää pilvissä kuljeksija :) Ne asiat mistä unelmoi, on sellaisia arkisia, toteutettavissa olevia. Niiden aika voisi hyvinkin olla vuonna 2016.

Sitten tulevasta tähän päivään ja huomiseen. Tänään on edessä kauppareissu ja uuden vuoden jo perinteeksi muodostuneen pitsan värkkien ostaminen. Toki jotain muutakin tarjottavaa pitää huomiselle olla, vaikka uutta vuotta otetaan vastaan ihan pienesti perhepiirissä. Suunnitelmissa olisi käydä torilla katsomassa kaupungin ilotulitus. Viime vuonna se ainakin oli hieno ja väkeä todella paljon liikkeellä. Jopa yllättävän paljon. Tänä vuonna onkin lähdettävä ajoissa liikkeelle, jotta autolle löytää kohtuudella parkkipaikan. Loppuilta meneekin sitten varmaan raketteja katsellen (ja syöden) sekä ihan vain oleillen. Itselleni ostin jo kaksi pakettia tähtisadetikkuja. Yksi perinne, joka on ja pysyy :) Ikään katsomatta ja siitä huolimatta.

Blogin merkeissä palaan kirjoittelemaan ensi vuoden puolelle, joten toivotan kaikille oikein
Iloista ja mukavaa uuden vuoden juhlintaa ja
Onnea Uudelle Vuodelle 2016!!

Joulun tunnelmia

Joulunpyhät alkaa olla ja onkin, jo takana päin. Melkoisesta joulustressistä, ihan turhasta sellaisesta, kehkeytyikin mitä mukavin ja ikimuistoisin joulu. Nyt on vähän haikea mieli, kun kaikki on ohitse joulunvieton osalta, mutta mukavia päiviä ihan varmasti edessäpäin. Uusi vuosi, koululaisten loma, loppiainen.. Ja ei suinkaan vähäisempänä, ihan tavallinen arki.

Koti on meillä vielä jouluisessa tunnelmassa ja saa olla varmaan ihan loppiaiseen saakka. Koristeet yms. laitettiin tuomaan jouluntunnelmaa vasta juuri ennen pyhiä, niin niistä jaksaa vielä nauttia. Tuohan ne kivasti lämpöä ja kodikkuutta sisustukseen, joka aikanaan vaihtuu taas siihen arkisempaan kuosiin. Sitten jo ihan mieluusti, mutta nyt on hyvä näin. Joulukuusen eli sen meidän pulloharjan jouduimme valitettavasti jo eilen purkamaan, kun Leo-kissa äityi sen kanssa aina öiseen aikaan vähän liiaksi touhuamaan. Kerkesipä kaataakin kuusen pari kertaa :) Vähän rauhallisempien yöunien toiveissa kuusi sai sitten lähteä. Yritetään sitten ensi jouluna uudelleen :)

Joulua vietimme omassa kodissa ja kotikodissani, jossa oli myös veljeni perhe viettämässä joulua. Sehän se joulussa parasta onkin, yhdessäoleminen rakkaitten kanssa. Sen kun muistaisi silloin, kun joulua laittaa ja yrittää muistaa ostaa, laittaa, leipoa kaiken muka niin tarpeellisen. Ei ne tavarat, eikä edes ne ruoat ole tärkeintä. Tuo olisi ollut ihan kiva muistaa aatonaattona, kun teimme sellaisen "kivan" kauppakierroksen metsästäen sopivaa kalkkunaa paistettavaksi :) No lopulta kalkkuna löytyi ja kaikki tarpeellinen muutenkin.
Joululahjat oli tänä vuonna mieluisia, kuten aina. Sain mm. Iittalan Taika-astioita ja Kastehelmi-tuikkukuppeja, yllättäen harmaana :) Ja paljon muuta niin mieluisaa ja ajatuksella laitettua <3

Tässä jouluisia kuvia muistona tästä joulusta. Paljon kauniita muistoja jää kuvien ulkopuolelle ja osa kuvaamattakin, kun halusi keskittyä siihen olennaiseen. Läsnäoloon, tunnelmaan ja mukaviin hetkiin.

Joulutervehdys

Niin se aika rientää näin joulun alla, että ei ole ollut oikein aikaa kirjoitellakaan. On tullut laitettua jouluruokia, leivottua, siivottua ja käytyä ostoksilla. Siis sitä samaa mitä monessa muussakin kodissa touhutaan joulun alla. Nyt on ruoat isoimmalta osin valmiina, vain ne mitä ei voi paljon aikaisemmin tehdä, pitää tehdä huomenna aatonaattona. Koti on siivottu ja koristeltu. Kuusi on olkkarissa ja kyllä se tuo mukanaan joulun :)

Jouluruoat meillä menee aika perinteisen mukaan. On laatikot, rosolli, jokuset lisukkeet ja possua sekä kalkkunaa. Äitini teki osan laatikoista, kuten ihan älyttömän hyvää maksalaatikkoa, jota ei voi kaupan valmiiseen edes verrata. Samoin sain valmiina hernetuuvinkia. Liekö tuuvinki tuttu edes oululaisille? Jotain uutta joulun ruokiinkin toki voi ja pitää tehdä. Tänä jouluna se on tekemäni bataattilaatikko. Tein sen satavanhaa lanttulaatikon ohjetta mukaellen. Toivottavasti maistuu tämä uutuus meidän joulupöydässä :)

Joulumielen sai sunnuntaina, kun kävin nuorieni kanssa Oulujoen kirkossa laulamassa kauneimmat joululaulut. Kirkko oli tupaten täynnä ja itsekin seisoin koko tilaisuuden ajan, mutta tunnelma oli sitä mitä pitääkin. Lämmin ja jouluinen. Kauneimmille joululauluille tämä oli 43. vuosi ja aika monessa noista vuosista olen itsekin ehtinyt olla mukana. Perinne jo lapsuudesta tämäkin. 

Oikein kun alkaa ajattelemaan, niin onhan tässä vielä tätä hommaa ja eihän se oikeastaan lopu pyhienkään ajaksi, vaan aikaa saa ainakin keittiössä kulumaan :) Mutta aion myös rauhoittua, nauttia läheisten ja rakkaitten seurasta, hyvästä ruoasta ja joulun tunnelmasta. Lämpimästä glögistä, pipareista, suklaastakin.. Ja ehkäpä saan niitä lemppareitani vihreitä kuulia, joita ei tule muulloin kuin jouluna syötyä. Eikä niitä edes halua muulloin :)

Blogi jäänee nyt joulutauolle, palaan kirjoittelemaan kun aikaa löytyy. 

Haluan toivottaa teille lukijoilleni oikein 

Rauhallista, mukavaa, maukasta ja iloista Joulua!!