Ihan hissukseen..

Yli vuoden tauko. Se on pitkä aika se enkä yhtään tiedä miten löydän itseni taas tästä tilanteesta. Kädet läppärin näppiksellä ja tekstiä kirjoittamassa. Tuli vain sellainen tunne. Selittämätön tarve kirjoittaa blogia. En todellakaan tiedä jääkö tämä tähän yhteen kertaan, vai palaanko blogin pariin epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta hei, menkööt tämän kerran. Ja toisaalta, tässähän on se mahdollisuus, etten julkaise tekstiä laisinkaan. Jää nähtäväksi..


Otsikon mukaisesti teen tämän ihan hissukseen, koska en koe mitään tarvetta tavoittaa kirjoituksella suurta joukkoa lukijoita. Linkin blogiini olen poistanut jo aikaa sitten instagramista, blogin sivun facesta ja ilmoittanut saaneeni kirjoittamisesta tarpeekseni. Kuten olen melko lailla saanut myös blogien lukemisesta. En varmasti saa kiitosta seuraavasta ajatuksestani, mutta niin moni blogi on nykyään vain kaupallinen mainosalusta ja sellaiset aidot, elämänläheiset, ei-kaupalliset blogit ovat kadonneet tyystin. Ymmärrän hyvin sen kaupallisen puolenkin, on tietysti kiva saada yhteistyön merkeissä ilmaista ja/tai edullista tavaraa itselleen ja tienata blogillaan rahaa, mutta jos kirjoittaminen mainostamisen ympärillä muuttuu ympäripyöreäksi hutuksi, niin ainakaan minua ei jaksa kiinnostaa.

Tämä on siis minun mielipiteeni ja kertoo minun valinnoistani siihen mihin aikaani käytän. Ja ihan selvyydeksi vielä, on olemassa myös blogeja, joita luen kun teksti kiinnostaa minua tai antaa minulle jotain. Informaatiota, inspiraatiota tai hyvän mielen. Luen myös niitä tekstejä mielelläni, joista ei ehkä saa sitä hyvää mieltä, mutta ne kertovat ihmisestä blogin takana aidoimmillaan ja tekstit on riipaisevan rehellisiä.

Mietin pitkään kerronko sitä mitä kaikkea on tapahtunut tässä yli vuoden hiljaisuuden aikana, mutta päätin jättää avaamatta kaikkea. Kaikkea, huvittaa tuo ilmaisu itseäänkin. Aivan kuin tässä olisi jokin huikea, tapahtumien täyteinen vuosi takana. No voin kertoa, ettei ole. Elämä menee entisissä uomissaan eteenpäin. Ehkä ihanin ja tärkein muutos on se, että minusta tuli kesäkuussa rouva. Itseasiassa huomenna 13.12. tulee täyteen puoli vuotta aviovaimona ja samalla 4,5 vuotta yhteistä taivalta. Toinen iso muutos on se, että nuorimmainen lapsista muutti alkusyksystä omaan kotiin ja minun on pitänyt totutella elämään lapsettomassa kodissa. Se on oikeasti valtava muutos ja tuohon muutokseen liittyy valtavasti erilaisia tunteita. Täytyy sanoa, että itkemättä ei tämä muutos mennyt, mutta onneksi ajatukseen on jo alkanut tottumaan. Ja näkeehän niitä lapsia onneksi, vaikka omillaan olevatkin.

Tällä hetkelläeletään varmasti vuoden ihaninta aikaa eli joulunalusaikaa. Kyllä joulu on se juhlista tärkein. Itselläni ja perheelläni se ei ole mikään suuri kulutusjuhla jo ihan taloudellisista syistä, mutta ihanaa aikaa perheen ja läheisten kanssa. Siihen ei onneksi tarvitse niin valtavaa rahallista panostusta, riittää että on hyvää jouluruokaa ja aidosti läsnä lähellä oleville ihmisille.

Haluankin toivottaa sinullekin mitä ihaninta joulun odotusta ja samalla myös mitä ihaninta joulua! Jos vaikka käykin niin, etten enää palaa.. Matkalla kohti vuotta 2020, joka on tällaiselle matematiikkaa inhoavalla, mutta numeroista tykkäävälle ihmiselle mitä kaunein vuosiluku.