2017/2018

No näinpä. Laiska bloggaaja antaa jotain elonmerkkejä itsestään. Blogin kohtalo on pyörinyt yhä mielessä ja välillä on iskenyt oikein (melkein) innostus kirjoittaa tänne, mutta kuten arvata saattaa, toteutus on jäänyt hiukan vaiheeseen. Hetkittäin olen tuntenut jopa huonoa omaatuntoa kirjoittamattomuudesta, mutta suurimman osan aikaa olen porskutellut menemään ilman vähäisintäkään huolta blogista. Hävettää ihan tunnustaa.

Ja lisäyksenä seuraavaan kuvaan liittyen. Tuo kuvassa oleva kalenteri osoittautui aivan käyttökelvottomaksi ja sai kauniin seuraajan itselleen. (301.1.2018)

Tämä harmaus

Niin tämä syksyn harmaus.. Eihän tämä syksy tietysti kokonaan harmaata aikaa ole, mutta ehkä enemmän kuin säätä, tarkoitin nyt mielentilaa. Syksy ei ole koskaan ollut mikään lempivuodenaikani, mutta jotenkin tämä syksy on nyt koetellut tavallistakin enemmän. Ehkä siihen vaikuttaa nämä lopuillaan olevat asiat. Opiskelu- ja työasiat siis.

Viime hetkellä

Loppuvuoden kuulumisia lienee syytä jo alkaa kirjoitella, jos meinaa tälle vuodelle ehtiä. En nyt ihan joka käänteestä viitsi kurjoittaa ja tuskin ne kaikkia kiinnostaakaan :) Eikä oikeastaan mitään niin ihmeellistä ole ollutkaan. Ei villiä pikkujoulukautta eikä sellaista..

 

Sattumia

On se onni, ettei asioita tiedä etukäteen, vaan on otettava vastaan se mitä tulee. Niin hyvässä kuin pahassa. Varsinkin minulle, kun olen sellainen murehtija välillä muutenkin. Välillä turhaan, joskus ihan aiheestakin. Tällä viikolla sattui pieni vahinko, joka tuli, niinkuin vahingot yleensä tulee, ihan yllättäen.

 

Opiskelujuttuja

Olen kyllä niin innoissani opiskelusta. Ihan äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, miten asiat lopulta järjestyivät. Aivan mahtava työpaikka ja opiskelut, joista on haaveillut niin pitkään. Nämä olen tainnut sanoa kyllä jo muutaman kerran aikaisemminkin, mutta kun fiilis itsellä on niin hyvä.. :)

 

Asiat ja ala, mitä opiskelen, kiinnostaa minua todella paljon. Opinnoissa olen vasta alkutaipaleella ja odotan jo niin ensi viikon lähiopetuspäivää. Viikko sitten jo kurkkasin toiveikkaana moodleen, josko sinne olisi tullut jokin uusi tehtävä. Ei ollut, mikä pettymys :) Voi olla, että jossain välissä huokailen tehtävien määrää, mutta juuri nyt tekisin niitä mielelläni. Kirjallisuutta saimme lukulistalle jo viime kerralla muutaman kirjan verran. Olen hommannut niistä itselleni oikeastaan kaikki yhtä lukuunottamatta. Alan parasta teosta, Duodecimin julkaisemaa kirjaa "Seksuaalisuus", ei saa oikeastaan enää mistään ja jostain kumman syystä kirjasta ei oteta enää uusia painoksia. Tämän kun löytäisi jostakin.. Muut olivat ihan helppo löytää ja Booky.fi onkin saanut minulta pari tilausta viime aikoina. En ole ollenkaan innostunut lukemaan kirjoja e-kirjoina tai pdf-tiedostoina. Mieluummin tartun oikeaan kirjaan kuin ipadiin. Lienee myös parempi vaihtoehto myös silmilleni. Vähän vähemmän rasittavaa kuin näyttöruudun tuijottaminen.

Näyttöruudusta tulikin mieleen, että ostin itselleni uuden läppärin. Vähänkö olen siitä innoissani :) Ihan perusläppärihän se on, Gigantin tarjouksesta haettu, mutta toivon mukaan ihan "soiva peli" minun käytölläni. Tässä asiassa luotin ja luotan enemmän perheen it-tukihenkilöihin kuin tympeään myyjään, joka osui kohdalle.
Läppäriin liittyen voisin kertoa myös kokemukseni Kelan hassunhauskoista päätöksistä. Oikeastaan siinä ei ole lopulta mitään hauskaa ja tunnen empatiaa kaikkia niitä kohtaan, jotka joutuvat tosissaan hakemaan tukea joko omaan tai läheisensä elämään vamman tai sairauden takia. Omalla kohdallani asia ei ollut niin tuikitärkeä enkä ole ihan varma, viitsinkö asiaa viedä eteenpäin. Hyvin suurella todennäköisyydellä en.
Hain kahden eri lääkärin kehoituksesta Kelan kuntoutuksena apuvälinettä, eli siis tietoteknisiä laitteita helpottamaan opiskeluja. Opiskelut kun tapahtuu suurelta osin itsenäisesti tehtäviä tehden ja tietoa hakien eri lähteistä. Tähän tarvitaan kunnollista konetta ja sitä lähdin hakemaan. Oli lääkärinlausunto ja perusteet kunnossa, vaan annapa olla kun Kelan päätös tuli. Minulla ei ole mahdollisuutta saada apuvälineitä (näköni perusteella tai minkään muunkaan ilmeisesti), koska minulla on toimivat kädet. Toimivat kädet??? En tiennyt päätöstä lukiessa ensin itkisinkö vai nauraisinko. Valitsin kuitenkin jälkimmäisen. Ei kai tuolle muutakaan voi. Ystäväni kanssa naurettiin päätökselle yhdessä ja kuten ystäväni totesi, niin mitä sitten jos ei näe, kunhan on vaan ne toimivat kädet. Näinpä juuri :D Tuskin viitsin asiaan enempää Kelan kanssa palata. Tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun edes yritän hakea avustusta, johon minulla periaatteessa olisi oikeus. Periaatteessa, mutta kun ne kädet.. :D Naurattaa yhä.

Ja hakemuksesta toiseen. Hain tänään postista aivan ihanan pinksun repun. Näyttää siltä, että jatkossakin ainoa suht järkevä tapa mennä Hämeenlinnasn on yöjuna, joten opiskelujuttujen lisäksi tarviin mukaan kaikenlaista muuta sälää. Kaikkea sitä, millä nainen saa itsensä kuosiin aamuisin. En kyllä tiedä riittääkö reppu siihen tarpeeseen, mutta yritetään. Reppu löytyi Sportamoren nettikaupasta, josta olen tilannut aikaisemminkin. Laaja valikoima, hinnat kohdillaan ja nopea toimitus. En voinut vastustaa :)

Uudessa arjessa

Töiden ja opiskeluiden alettua on arki muuttanut ihan kokonaan muotoaan. Samat viikonpäivät toki edelleenkin eletään, mutta sisältö päivissä on uutta ja erilaista. Neljänä päivänä viikossa olen töissä ja arkipäivistä perjantai on opiskeluja varten. Tai olisi, jos ei kehittelisi jotain muuta ohjelmaa. Viime perjantain istuin kynsikoulutuksessa mallin hommissa jälleen kerran. Mutta en valita, mukava päivä ja kauniit kynnet oli sen väärti.

Lauantaina sitten vähän petrasin ja aloitin lukemaan opiskeluihin liittyvää kirjallisuutta. Sitä onkin jo ihan kivasti jonossa :) Ensimmäinen tehtäväkin on jo tehtynä. Todella mieleistä ja mielenkiintoista on nämä opiskeluun liittyvät jutut. Odotan jo innolla lokakuun lähiopetuspäivää Hämeenlinnassa.

Työmatkat on edelleen päässyt pyöräillen. Sen verran kauniita syyspäiviä on riittänyt, ettei linja-auto ole ollut mikään vaihtoehto edes toistaiseksi. Kyllä nekin sateiset ja kylmät päivät vielä tulee, jolloin kävely pysäkille on riittämiin. Tänä aamuna sain ihailla pyörämatkalla sumuisia maisemia. Täytyy kyllä sanoa, että jos työmatka ei olisi niin kaunista katsottavaa, niin tuskin nauttisin niin paljon polkemisesta. Nyt matka menee kuin huomaamatta. Eihän sitä matkaa oikeastikaan ole kuin reipas neljä kilometriä. Eli ei paljon mitään :) 

Eilen olin menossa liki koko päivän. Ensin töissä messuilla Avonin messuosastolla ja sitten kyläillen. Oli kyllä kiva päivä messuilla. Avonilta on tullut hankittua kaikkea kivaa ihan itselle käyttöön. Eipä siis ollut ollenkaan hankala viettää päivä messuilla, vaikka en todellakaan ole mikään tyrkky. Päinvastoin. Mutta hyviä tuotteita on ihan kiva edustaa ja olihan päivä kokemuksena taas jotain uutta itselle. Näistä varmaan kirjoittelen ihan oman juttunsa, kunhan saan tuotteita kuvattua. Alkaa olla taas kohta sitä aikaa vuodesta, kun valoisuuden kanssa saa oikeaa hetkeä ja paikkaa kuvata etsiä oikein tosissaan. 

Mitäpä sitä muuta? Ei kai mitään ihmeempiä. Normaalia arkea uudella tavalla. Kotona oleilua silloin kun siihen on aikaa ja aikaa kyllä löytyy edelleen. Blogi on ehkä hieman jäänyt taustalle, kun on mukava viettää aikaa perheen kanssa ja toisaalta taas ne pakolliset kotityöt vie oman aikansa päivästä. Mutta en valita, en todellakaan. Tällaista tavallista arkea töineen, opiskeluineen ja perheen kanssa olen toivonutkin ja sitä nyt saanut ❤️

Elämässä juuri nyt..

On niin paljon uutta ja ihmeellistä, että blogi näköjään edelleen haalaa mukana ihan takavasemmalla. Joka päivä olen päättänyt, että tänään on aikaa kirjoittaa, mutta toisin on käynyt. Joko jokin muu on vienyt mennessään tai olen ollut vain yksinkertaisesti niin väsynyt ettei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi kotitöiden ja muun sähläämisen lisäksi. Eiköhän tähän uuteen arkeen ala pikkuhiljaa sopeutua ja aikaa jää paremmin myös blogille.

Ajattelin ensin kirjoittaa tähän uusista jutuista, mutta kirjoitan sittenkin mieluummin ihan ajan kanssa. Huomenna. Tämä on lupaus!! :)

Huikeaa

Voi tämä blogi on jäänyt taka-alalle nyt, kun elämässä tapahtuu mukavia juttuja. Niitä kyllä haluaa jakaa täälläkin, mutta uudet alut vie yleensä huomiota ja voimia sen verran, että jostain on pitänyt antaa myöten. Tällä viikolla olen siis aloittanut työt ja parhaillaan istun junassa matkalla Ouluun Hämeenlinnasta. Tänään alkoi siis opiskelutkin Hämeen ammattikorkeakoulussa. Paljon uusia, mutta niin mukavia juttuja samalle viikolle. Ihanaa!! Suorastaan huikeaa! :)

Oikeastaan mitään muuta ihmeellistä ei olekaan kerrottavana. Itselleni näissäkin on enemmän kuin tarpeeksi, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Mukavaa vielä, kun ensimmäiselle työviikolle sattui niin kauniit ilmat, että pääsin pyöräillen töihin. On ollut ihania aamuja ja niin kaunista. Yksi ilta töistä polkiessa oli pakko pysäyttää napata kuva matkan varrelta. Hyvää tasapainoa kaikelle uudelle rauhoittua hetkeksi ihailemaan luonnon kauneutta.

Jospa tässä kaiken alkuun pästyä saa taas aikaa blogille ja niille jutuille, mistä tänne haluan kirjoittaa. Toki minulla on jo kouluun liittyviä tehtäviäkin odottamassa ja paljon, paljon mielenkiintoista luettavaa..

Onnellinen

Mikä ihana helpotuksen tunne! Syksyn suunnitelmat toteutuu niin kuin ne olin ajatellut. Tai oikeastaan toivonut. Enää en ole uskaltanut ajatella minkään asian noin vain toteutuvan haluamallani tavalla, vaan olen niin monta kertaa viimeisten vuosien aikana joutunut miettimään asiat uusiksi ihmissuhteissa, opiskelu- ja työasioissa, jopa oman terveyden suhteen, että varovaiseksi on tullut. Vaikka sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Ehkä niinkin. Minusta vain alkoi tuntua, että niitä sulkeutuvia ovia oli jo enemmän kuin avautuvia, joten tuntui ettei omin avuin ja ideoin enää pääse eteenpäin. Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin, kevään työkykyarvioinnista ja siitä kuinka uutta suuntaa täytyy lähteä tavalla tai toisella hakemaan.

Nyt näyttää, että se suunta on löytynyt ja nämä suunnitelmat kantaa toki tätä syksyä kauemmaksikin. Aloitan ensi viikon maanantaina työt Oulun Tyttöjen talolla ja samoin alkaa ensi viikolla perjantaina opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa seksuaalineuvoja- koulutuksessa. Viimein pääsen opiskelemaan jotain sellaista, joka on reilu 20 vuotta kulkenut haaveissa. Ihan selvyyden vuoksi kerron, että työ Tyttöjen talolla on työkokeilua ja opintoja tukevaa harjoittelua. Mutta ihan yhtä lailla olen iloinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta ja siitä, että pääsen osaksi mielenkiintoista työtä ja todella mukavaa työyhteisöä. Tuskin maltan odottaa.. :)

Nyt kun minusta tulee myös opiskelija, niin kai sitä pitää jotain koulujuttujakin ostaa. Kirjoitin varmaan jo Kånkenin repusta. Nyt sille olisi paikkansa, jos vain raaskin ostaa. Ja mitä kaikkea kivaa sitä muuta tarvitsee. Uusi penaali kuulemma vähintään pitää olla. Niitä tyttäreni minulle jo eilen etsi Oulun Ideaparkista, kun kävimme yhdessä pienesti shoppailemassa. Kissan harja ja ruoka oli sitten "yllättäen" melkein ainoat mitä mukaan tarttui :) Näin se menee taas, (karva)lapset etusijalla. Mutta pitäähän sitä jotain koulutarviketta saada, vaikka suurin osa opiskelusta tapahtuukin kotona. Kerran kuussa saa reissata Hämeenlinnaan. Junaliput ensi viikolle on jo varattuna. Ihan pikkuisen jänskättää :)

Minulla tuskin tulee paljon ylimääräistä aikaa viettää Hämeenlinnassa, mutta viime kerrasta kaupungissa on aikaa todella paljon. Joten kaikki vinkit otetaan vastaan :) Ensi perjantaina on jokunen tunti aikaa junaa odotellessa.

Tällä hetkellä siis olen #kiitollinen #onnellinen #toiveikas ❤️

Kun sain tiedon opiskelupaikasta.. :)

Syksyisempään suuntaan

Tuntuu todella niin syksyiseltä tässä olkkarissa istuessa ja kuunnellessa miten tuuli riepoo puita ikkunan takana ja kolisuttaa kattopeltejä. Kävin jo varalta keräämässä parvekkeelta istuintyynyjä vähän varmempaan talteen, ettei tarvi niitä sitten keräillä pitkin naapurustoa. Melkoinen tuuli siis jo ulkona ja luvatun syysmyrskyn osalta pahin lienee vielä edessä päin.

Mutta en minä aikonut tänne blogiin mitään säätietoja ja ennusteita kirjoittaa, vaan kuulumisia pienen tauon jälkeen. Tarkoitus on ollut kyllä kirjoittaa jo useampana päivänä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Näitä syksyn kuvioita miettiessä ja järjestäessä on ajatukset väkisinkin pyörineet muualla kuin blogissa. Joltain osin asiat on jo järjestyneet, mutta vielä pitää odottaa jokunen päivä jännityksessä, onnistuuko suunnitelmani tällä kertaa ihan kaikkinensa. Se olisikin vaihteeksi todella kiva niin. Näitä "pari muuttujaa"- tilanteita on ollut viime aikoina, viime vuosina ihan riittämiin. Facen puolella jo hieman syksyn suunnitelmia raotin, mutta en uskalla vielä täällä niistä kirjoittaa. Se pieni (iso) pelko kulkee koko ajan matkassa, että jotain vielä muuttuu. Luottamus siihen, että asiat kyllä järjestyy on saanut niin monta kolausta. Siltikään en sanoisi olevani pessimisti, odottaen vain sen pahimman mahdollisen tapahtumista. Ennemmin ajattelen olevani realisti. Asiat ja suunnitelmat voi muuttua itsestä riippumattomista syistä, vaikka olisit kuinka tehnyt parhaasi ja miettinyt ne valmiiksi. Mutta hyvillä mielin täällä ollaan!! Tulossa on mukavia juttuja ja niin moni asia on hyvin tässäkin hetkessä.

Katselin tänä aamuna täällä kotosallakin, että sisustuksessa ei paljoa ole viime aikoina tapahtunut. Kaikki tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Toisaalta on hyvä asia, että koti on niin sanotusti valmis. Millekään isommalle hankinnalle ei ole tarvetta, mutta jotain pientä voisi kyllä tehdä. Ehkä uusia päällisiä sohvatyynyihin tai syksyisimpiä sävyjä kynttilöihin.. Tunnelmallisista pallovaloista haaveilen olkkariin, mutta pelkään niiden päätyvän Leon leikkeihin. Ehkä kynttilät riittää.. Niitä onkin tullut jo ahkerammin poltettua, kun illat on alkaneet tosissaan hämärtyä. Sisustusjuttuja siis on tulossa vasta, kun jotain uutta on tullut kotiin. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen tämä on todella koti ja viihdymme tässä kodissa hyvin. Varmaan se viihtyminen vaikuttaa osaltaan siihen, ettei sisustusta enää niin mieti ja säädä koko aikaa. Nyt on hyvä näin ja jos jotain pientä muuttaa, niin siitä ei sen isompaa asiaa tee. Jos keittiön pöydälle vaihtuu erilainen liina ja kynttilät, niin ei se taida olla ihan blogikirjoituksen väärti :)

 

Viikonlopun menovinkiksi voisin antaa Oulun seudulla asuville Oulussa torilla ja Pakkahuoneen kadulla olevat Kansainväliset suurmarkkinat. Kävin eilen markkinoilla kahteen kertaan ja tunnelma torilla oli todella mukava. Tänään tunnelmaa ehkä laskee tämä syksyinen sää, mutta markkinoille ehtii vielä huomennakin. Kauppiaita ja myytävää markkinoilla oli ympäri maailmaa ja ainakin eilen väkeä oli todella paljon liikkeellä. Torilta löytyi koju missä myytiin aitoa italialaista gelatoa, joten tuli herkuteltua mansikan ja pistaasin makuisilla jäätelöillä. Oli niin hyvää. Yhtä hyvää kuin Italiassa, maisemat ympärillä vain kovin erilaiset :)

Mukavaa viikonloppua ja mukavia venetsialaisia kaikille niitä viettäville!!

Korttelihaipakka 2016

Suunnitelmia

Näköjään blogikin hiljeni hetkeksi tässä kaiken muun ajattelemisen keskellä. Ei vaan ole oikein ajatuksia irronnut enää tänne kirjoitettavaksi. Tai olisihan niitä, mutta kaikesta keskeneräisestä ei tohdi vielä kirjoittaa. Painoin juuri äsken yhteen ilmoittautumiseen "lähetä"-painiketta ja fiilis on tällä hetkellä aika huikea. Toivottavasti tällaisena pysyykin :)  Näitä opiskelu- ja työjuttuja tässä on viime päivät pyörittänyt mielessään. Laittanut asioita ja suunnitelmia eteenpäin, muuttanut jo jotain vähän valmiimmaksi mietittyä ja etsinyt tilalle uutta. Huh. Mutta toisaalta ihanaa! :)

Eiköhän tässä blogin pariin taas palailla. Jos tämä nyt menisi vielä kesälomailun piikkiin. Vaikka ilmat tuntuu muuttuneen kerrasta syksyisempään suuntaan, illat pimenee ja viilenee huimaa tahtia. Toivottavasti vielä saadaan edes vähän kesän tuntua ennen kuin tosissaan alkaa haaveilla saapaskeleistä :)

Pettymys

Olen kirjoittanut täällä blogissa siitä, kuinka koulutuksen tai työelämän suhteen pitää löytää uusi suunta. Kirjoitin työkykyarvioinnista ja sen tuloksista tässä kirjoituksessa. Tätä muutosta lähdin hakemaan ensisijaisesti uudelleenkoulutuksen kautta ja hain opiskelupaikkoja amk:iin kevään yhteishaussa.

Tänään oli tulosten aika. Niinhän siinä kävi, että aamu alkoi itkulla. En saanut opiskelupaikkaa ja pettymys oli valtava, on sitä edelleen. Ei siksi, että olisin olettanut varmuudella saavani opiskelupaikan, vaan siksi ettei minulla oikein ole tähän hätään mitään vaihtoehtoa. TE- toimiston alkuun hyvin lupaavalta näyttävä apu uuden suunnan etsimisessä kariutui aika vähään yhden puhelun aikana toukokuun loppupuolella. Osittain "palataan asiaan joskus tammikuussa"- lausahduksen vuoksi on suunnitelma jäänyt puolitiehen. Mutta minäpä palaan asiaan jo maanantaina, siis TE- toimiston kanssa. Minun tammikuuni on jo heinäkuussa. Juuri tällä hetkellä mieli on kyllä maassa ja uuden suunnitelman tekeminen ei innosta laisinkaan, mutta kyllä se mieli muuttuu ajan kanssa. Vaikka tästä suunnitelmien muuttumisesta tuntuu tulevan enemmän sääntö kuin poikkeus minun elämässäni. Tuskin olen kuitenkaan ainoa enkä taatusti olekaan. Olin vain jo ehtinyt mielessäni valmistautua ja asennoitua opiskeluun..

Ja haaveilla Fjällrävenin Kånken-repusta. Sillä repulla päätin viimein palkita itseni, jos opiskelut elokuussa olisi alkanut. Ehkä olisi ollut jo aika, jos tuosta repusta on haaveillut melkein sieltä vuodesta 1978 saakka, jolloin Kånken tuli myyntiin. Nyt ei ollut tämän unelman toteutuksen aika, kun ihan huvikseni en ole raaskinut enkä raaski niin hintavaa reppua itselleni ostaa. Olisihan se värin valitseminen toki ollut suht haasteellista :)
Varmaan ymmärrät, ettei tässä pettymyksessä tosiaankaan ole kyse mistään repusta, vaan paljon isommista asioista. Muutoksesta, uudesta suunnasta ja sen löytämisestä. Jos tuon repun tuohon väliin vähän kevyempänä asiana mainitsin, niin se ei kerro millään tavalla totuutta siitä miltä minusta oikeasti tuntuu. Aamuinen, itkun sekainen lausahdus "minä en kelpaa enää mihinkään" lienee kertoo paljon enemmän. Kuinka minulle isojen asioiden kanssa olen viimeiset kuukaudet pähkäillyt ja pähkäilen tästä eteenpäinkin. Onneksi hän kenen kainalossa pettymystä itkin vastasi rauhoittavasti "minulle kelpaat aina", niin tässäkin heinäkuun ensimmäisessä päivässä on kuitenkin jotain hyvää ja pysyvää ❤️

Juhlasta arkeen..

Takana on todella mukava juhannus ja viikonloppu. Juhannusaaton vietimme vanhempieni luona syöden hyvin ja pihalla oleillen. Sattui kyllä kauniit, kesäiset ilmat juhannukseksi. Kiva kun pääsi oikein kunnolla olemaan ulkosalla ja pelaamaan erilaisia pihapelejä. Frisbeegolfia, tikanheittoa, mölkkyä.. Pieni liikunta olikin ihan kohdillaan kaiken sen syömisen päälle. Äidin keittämä juustokeitto on yksi juhannuksen herkuista. Ilman juustokeittoa ei ole eikä tule kunnon keskikesänjuhlaa :)
Juhannuspäivän sateetkaan ei niin haitannut, vaan päivä meni kotona oleillen. Mitään erityisempää ohjelmaa ei ollut suunniteltu. Sunnuntaina jouduin sanomaan heipat vanhimmalle lapsistani taas joksikin aikaa. Poikani palasi takaisin Kainuuseen ja heinäkuun alkupuolella kutsuu armeija. Myös pienimmäinen lähti lomaileen hetkeksi isälleen, joten kahden ollaan jonkun aikaa kotosalla. Nämä on kai niitä aikoja, joista pitäisi nauttia toisen vanhemmista ottaessa vastuun hetkeksi itselleen, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Sitä kun on pieni ikävä seurana aina, kun se ainokainen kotona enää asustelevakin on maailmalla.

Kuvat on otettu vanhempieni luona juhannuksena. Ei ole varmaan ollenkaan epäselvää mistä rakkauteni kukkiin tulee :)

Tämä on se viikko, kun viimein pitäisi saada tieto opiskelijavalinnoista. Jännitän tuloksia niin, että tuntuu ettei oikein mihinkään voi kunnolla keskittyä :) Odottavan aika on pitkä. Eikä osaa yhtään ennakoida saako paikkaa vai ei. Mahdollisuudet kun on tasan molempiin suuntiin. Näissä fiiliksissä siis sinnitellään luultavasti perjantaihin saakka.

Tästä postauksesta tulee nyt vähän tällainen sillisalaatti. Mukaan kun on päässyt pari ruokakuvaakin. En yleensä niitä edes kauheasti ota. Tänään lautasella oli kevyttä ja hyvää kesäruokaa. Tai kyllä tuota samaa löytyy lautaselta ympäri vuoden. Ruokavalio on kokenut pienen siistimisen, mutta edelleenkään en ole mitään ehdotonta linjaa ottanut. Enkä mittaa tai punnitse mitään, vaan syön sen minkä tarpeelliseksi koen. Kiva kun salaattiinkin saa kaiken kotimaisena ja kohtuuhintaisena. Ja ne kesän ensimmäiset mansikat ❤️ Tänään viimein sain herkutella niilläkin. Siinä on oikea kesäherkku!!

Uuteen viikkoon

Vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että flunssa alkaa olla ohitse. Tänään en ole enää mittaria kainaloon laittanut. Olo tuntuu suht normaalilta, joten luotetaan siihen. Johan tuota olikin kerrakseen :)
Viikonloppu meni aika lailla kotosalla sairastaen ja toipuessa. Kaupassa sentään käväisin jo eilen ja olo oli kuin olisi tehnyt rankemman urheilusuorituksen. Tylsäähän se tuo sairastamnen on. Lauantaiaamuna laitoin ihan omaksi iloksi vähän paremman aamupalan. Ei croissantit sentään kuulu ihan jokaiseen aamuun, harvinaista herkkua :) Kun taas ilman kahvia ei päivä käynnisty laisinkaan. Mitään kovin tarkkaan rajattua ruokavalio minulla ei tällä hetkellä ole. Voisi varmaan olla tarkempikin siitä mitä suuhunsa laittaa, mutta mihinkään äärimmäisyyksiin en lähde. Olen sitä mieltä, ettei painonpudottaminenkaaan vaadi mitään kohtuuttomia. Ylimääräiset herkut ja turhat energianlähteet kun karsii pois, niin pääsee jo hyvään alkuun. Mutta nyt ei ollut tarkoitus kirjoittaa ruokavaliosta ja kuvitus tulee sisältämään myös niitä "turhia energianlähteitä" :)

Tänään törmäsin netissä erääseen koulutukseen, joka on oikeasti ollut haaveissani jo sairaanhoitaja- opinnoista lähtien. Opintojen aikana yhdessä harjoittelussa keskustelin yhden hoitajan kanssa, joka oli opiskellut seksuaaliterapeutiksi. Aika harvinainen koulutus vielä tuohon maailman aikaan (yli 20 vuotta sitten), mutta jo siinä hetkessä sen keskustelun aikana minussa heräsi suunnaton kiinnostus kyseistä koulutusta ja työtä kohtaan. Toivottavasti kukaan lukijoista ei nyt ajattele, että mitä hullua.. Ketä tuollainen voi kiinnostaa ja mikä ihme sellainen koulutus on? Mitä sillä tekee? Tai oikeastaan kyllä näitä kysymyksiä saa herätä. Eri asia vain on mitä niiden kysymysten takana on. Paheksunta ja vähättely on asioita, joita ei enää tässä ajassa toivoisi ajatuksissa heräävän. Seksuaalisuus on kuitenkin osa elämää ja ihmisyyttä meillä jokaisella. Eikä seksuaalisuus ole sama kuin seksi. Tarviiko tätä nyt selitellä enempää? Olen ihan avoimesti puhunut näistä haaveistani opiskella ja joskus, harvemmin onneksi, on asiaa tarvinnut selitellä tai puolustella. Enkä oikeastaan halua tehdä sitä nytkään :)

Seuraa sydäntäsi..

Joka tapauksessa Oulussa alkaisi toukokuussa ensimmäinen osa opinnoista kohti terapeutin tutkintoa ja olin asiasta melkoisen innoissani, mutta.. Se mokoma MUTTA aina. Koulutus on maksullinen ja koko tutkinto tulisi maksamaan useita tuhansia euroja. Ensimmäinen osakin jo yli 2000€. Valitettavasti minulla ei ole moisia rahoja laittaa opintoihin ja kuten tähänkin asti, niin haaveeksi taitaa jäädä tälläkin kertaa. Iso harmitus. Näitä opiskelu- ja työjuttuja on viime aikoina tullut mietittyä aika tavalla. Jotain uutta suuntaa täytyy hakea. Onneksi tähän pohdintaan on luvassa apua hieman tuonnempana.

Viikonloppuna luonto oli niin kauniisti kuorrutettu.

Sellaisia mietteitä tähän maanantaihin. Voisin tietysti samalla kertoa senkin faktan itsestäni, että arkeologia on myös yksi minua aina kiehtoneista asioista ja opiskelumahdollisuuksia on aikoinaan mietitty kovasti. Mitähän vielä paljastaisin itsestäni? Jos jätetään seuraavaan kertaan. Tästä tuli nyt muutenkin melkoinen sillisalaatti. Croissanteista terapiaan :)