Pehmeitä sävyjä

Vielä hitusen vajaa kuukausi muuttoon. Yhtään mitään en ole pakannut ja en ole oikein saanut lupaa aloittaakaan, kun se pahvi- ja muuttolaatikoiden keskellä eläminen ei kuulemma ole kivaa. Ei se olekaan ja sen ajan mieluusti lyhentää mahdollisimman lyhyeksi sekä pakatessa että purkaessa. Mutta sen verran on pakattavaa, että ajoissa täytyy aloittaa joka tapauksessa.

 

Kun pinkki jää historiaan

Siinä on yksi merkki mistä huomaa, että lapset väistämättä kasvaa. Kun tytön huoneen värit vaihtuu pinkistä isomman tytön värimaailmaan ja siinä samalla huoneesta katoaa lelut yms. niiden vaihtuessa ripsiväriin ja huulimeikkeihin.
Mustaa, harmaata ja se ripaus pinkkiä. Se pieni ripaus, minkä äiti sai yhä ujutettua mukaan :) Minä en ollut vielä valmis luopumaan pikkuisestani, vaikka huone selkeästi onkin jo isomman tytön huone.

Muuton myötä tuli tyttäreni huoneeseen häneltä toiveita värimaailman ja tyylin suhteen. Aika pienillä muutoksilla saatiin uusi ilme aikaiseksi. Huonekalut pysyivät samoina, vain järjestys uuden huoneen myötä muuttui. Isommat muutokset tehtiin vaihtamalla valaisin, sängynpeite ja matto. Näillä saikin ison ja näkyvän muutoksen aikaan. Nyt on sitä toivottua mustaa ja vähän harmaata, sitäkin saa lisää kääntämällä sängynpeite toisinpäin. Samalla huoneesta karsiutui melkoinen läjä pehmoleluja varastoon, vain suloinen kuutti sai jäädä sängylle köllöttelemään. Ikean Lack- hylly käännettiin pitkittäin ja sen päälle saatiin huoneen "viihdekeskus" eli televisio ja pleikkari. Kalusteet sekä verhot ovat valkoisia ja huone muutenkin todella valoisa, niin mustatkaan tekstiilit eivät näytä synkältä ja pimennä tilaa.

 

Sängylle jäi ripaus sitä pinkkiä tyynyissä. Uutena huoneeseen tuli oululaisen suunnittelijan Susanna Sivosen suunnittelemaa tekstiiliä. Kuviollinen tyyny on Karkelo- kuosilla. Ihanat värit ja materiaali on laadukasta. Tyynystä voi halutessaan poimia värejä muuhun sisustukseen. Väriä löytyy kyllä (onneksi) myös huoneen nurkassa olevasta löhöilynurkkauksesta, jonka pinkki neliö toimii myös varapatjana.
Kaiken kaikkiaan muutos on ihan kiva ja miellyttää sekä äitiä että tytärtä. Tärkeintä on tietysti, että huoneen asukki itse tykkää ja viihtyy. ❤️

Karkelo design by Susanna Sivonen

Uudessa kodissa

Ihan huomaamatta on kohta vierähtänyt viikko siitä, kun muuttorumba uuteen kotiin alkoi. Oikeastaan kaikki tavarat saatiin melkein muutettua jo viime perjantaina, mutta entisen asunnon siivoaminen ja muu puuhastelu on vienyt aikaa. Uutta kotia laittaessa, mikä kyllä on mieluista puuhaa. Samalla piti yrittää valmistautua esivalintakokeisiin amkiin, mutta kyllähän ne lukemiset jäi vähän taka-alalle muilta kiireiltä. Onneksi koe on nyt tehtynä. Onhan tuota pientä puuhaa yhä, mutta pikkuhiljaa tulee valmista. Eniten teettää työtä verhot tai oikeastaan sopivien nipsujen löytäminen. Jospa huomenna taas jatkaa etsintää :)

Olin muuttorumban jälkeen melkoisen naatti ja muutosta selvisin buranan avulla. Selkä tykkäsi kertakaikkisen huonoa, mutta periksi en anna. Siinä tuota yritti touhuta kuten muutkin. Ne raskaimmat kannettavat hoitui onneksi miesvoimalla. Iso kiitos muuttoporukalle!! :)
Miltä tuntui sitten muuttaa? En jäänyt kaipaamaan entistä kotia. Ehkä pientä haikeutta oli, mutta se ei oikeastaan liittynyt seiniin, vaan siihen kaikkeen mitä entinen asunto merkitsi muulla tapaa. Ne seinät ottivat aikoinaan vastaan rikkinäisen perheen, rikotun ja erosta toipuvan. Niin minut kuin tytötkin. Kaiken sen tapahtuneen ja tunteiden keskellä sain laitettua kodin, järjestettyä tyttöjen kouluasioita, työpaikan.. Niillä seinillä on siis ihan oma tarinansa ja merkityksensä. Niiden seinien sisällä on koettu eheytyminen, iloa, surua, onnea.. Mutta elämä vie eteenpäin ja tässä uudessa elämäntilanteessa on hyvä olla. Ja uudessa kodissa ❤️

Netti ei toimi vieläkään, mutta palaan pikimmiten blogin pariin. Onhan tuota asiaa kertynytkin :)

Pääsiäistä

Pääsiäinen on tähän saakka ja varmasti tästä eteenpäinkin, sujunut rauhallisesti pääsääntöisesti kotosalla. On tullut syötyä hyvin, herkuteltua ehkä liiankin kanssa, mutta onneksi juhlaa seuraa aina arki :) Pienimmäinen lapsukaisista on viettämässä pääsiäistä toisessa mummulassa serkkujensa kanssa, joten tilanne kotosalla on jokseenkin harvinainen ja outo. Hassua todeta, mutta äidillä on hieman ikävä :) Vaikka mukavaa vaihtelua tämä lienee kummallekin.

Eilen tuli sen verran poistuttua täältä "mukavuusalueelta" eli kotisohvalta, että tuli käytyä Bauhausissa ja Zeppeliinissä. Bauhausista löysin ihanan hortensian kotiin ja samalla tuli vilkaistua tapetteja. Valikoima kyseisessä liikkeessä oli kyllä pienoinen pettymys. Tai sitten sen oikean valitseminen on vain tuskaisen vaikeaa, kun ei löydy edes niitä "ehkä" vaan pelkkää "ei tätä ainakaan". Tapettihan tulisi uuden kodin olkkariin. Vahvasti kyllä alan tai alamme kallistua maalin kannalle. Minun silmääni miellyttäisi kovasti greigen sävyiset seinät. Vai joko greige on niin last season? :)

Zeppeliinissä kävimme syömässä. Söin ehkä parasta bearnaise- kastiketta ikinä. Chilillä terästettynä kanan kanssa. Pala ruokataivasta lautaselle. Niitä samaisia taivaanpaloja on kyllä saanut tuoreen ruisleivän ja mämminkin muodossa. Pitkästä aikaa mämmi on maistunut ja vaniljakastikkeen kera tietysti.
Sain myös suklaamunan. Tyttöjen värisestä vaaleanpunaisesta kindermunasta tuli tyttöjen juttuja. Jännä, että siitä sukupuolineutraalista, valkokuorisesta munasta tuli auto :) Sehän on periaatteessa kuitenkin ehkä enemmän poikien juttuja. Kinder on kyllä parasta suklaamunaa. Minulla niitä tuskin saisi säilymään leipomuksiin saakka. Ihania kakun kuvia on ollut insta täynnä, joissa on kindereitä sekä sisällä että päällä.

Aikaa on kulunut myös selatessa tori.fin valikoimia. Uuteen kotiin olisi kiva löytää nykyistä isompi valkoinen (tai miksei koivunvärinen/vaalean puunvärinen) ruokapöytä. Eikä siisti käytetty ole mikään mahdoton ajatus. Jos edes pienesti yrittää ajatella ekologisesti ja taloudellisesti, niin hyvä käytetty ei ole uutta huonompi hankinta. Sohva on myös harkinnassa uudistaa. Jos oikein hullaantuisi, niin listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta tarpeen mukaan on tarkoitus tehdä hankintoja. Ainakin näitä isompia. Sohvatyynyjä ja muita kivoja voi ostaa, vaikka ei niin tarvitsisikaan. Eikö voikin? Voihan? :)

Mukavaa ja rentoa pääsiäisen viettoa myös sinulle!!

Aurinkoiset päivät

Viikonloppu hujahti ohitse taas, mutta hyvissä tunnelmissa ja aurinkoisessa säässä. Perjantaina tuli tehtyä iso päätös ja otettua uusi suunta elämässä. Monellakin tapaa, yksi konkreettinen muutos lienee uusi, tuleva osoite. Kauas emme ole lähtemässä, mutta uusi koti on aina uusi koti. Tässä on tänään saanut taas huomata mitä kaikkea sitä muuttoon liittyykään. Paljon muutakin kuin tavaroiden pakkaaminen, mutta sekin ihanuus on edessä päin :) Mutta vielä takaisin viikonlopun tunnelmiin..

Lauantaina kävelin tyttäreni kotiin tuohon vajaan parin kilometrin päähän ja päiväkahvit juotuamme, lähdimme molempien tyttösteni kanssa ulkoilemaan. Ihana ulkoiluilma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta aina niin tuttu oululainen tuuli puhalteli vilpoisasti. Kävelimme Nallikariin meren rantaan, jäälle emme juuri uskaltautuneet, vaikka siellä oli muita ulkoilijoita kuka kävellen, kuka pyöräillen. Mahtava kulkea missä vain, kun oli hankikantokeli.

Sunnuntaille varasin pääsiäiskarkkeja virpojia varten, mutta yhtään pikkuvirpojaa ei tänä vuonna ovelle tullut. Vähän harmi. Kiva perinne, jonka ei soisi katoavan. Tietysti nuo lukitut alaovet täällä kaupungissa vaikeuttaa pikkunoitien kulkemista ovelta ovelle. Mutta toisin kuin tänään on saanut lukea erään naispuolisen poliitikon älyvapaita lausahduksia, niin meille olisi ollut ihan jokainen lapsi tervetullut. Suututtaa moiset kirjoitukset ja lausahdukset aikuisen ihmisen suusta. Mutta ei enempää siitä täällä. Sunnuntainakin tuli käytyä päiväkävelyllä nauttimassa auringosta ja siitä samaisesta tuulesta :) Iltapalaksi tekaisin pitkästä aikaa lämpimiä voileipiä ja illan päälle lämpeni myös sauna. Ei siis ihme, että illan elokuvasta piti loput tallentaa, kun sänky ja uni alkoi niin kutsua. Mukava viikonloppu ja kiva aloittaa uusi viikko. Huomenna on vähän erilainen päivä. Kynsimallin hommia pitkästä aikaa. Niihin juttuihin palaan ihan omassa blogikirjoituksessa.. :)

Minun tyttöset <3

#earthhour2016

Asuntomietteitä

Kummasta nyt kirjoittaisi, asunnosta vai kodista? Ensisijaisesti ajatuksissa lienee asunto, josta tulee koti. Uusi koti on ollut ajatuksissa jo jonkin aikaa. Pitäisi siis löytää asunto, joka tuntuu kodilta heti alkuunsa. Toiveajattelua ehkä, mutta haluan pitää tästä ajatuksesta kiinni. Tässä on niin monta muuttujaa, niin kuin varmaan yleensä on, että pieniin ja ehkä suurempiinkin kompromisseihin täytyy uuden kodin etsimisessä olla varautunut ja valmis niitä tekemään. Onneksi on sentään jotain suuntia siitä, mitä ei ainakaan ole hakemassa. Tässä kohtaa on lienee hyvä todeta, että vannomatta paras. Omistusasunto nyt ainakin on ensimmäisenä poissuljettu vaihtoehto, monesta syystä. Elämäntilanteen vuoksi ja syystä, ettei ajatus asuntolainasta enää tällä iällä ole mitenkään houkutteleva. Toinen lienee se, ettei halua muuttaa kerrostalokolmiosta kerrostalokolmioon.

Mitä sitten jää jäljelle? Periaatteessa paljonkin mahdollisuuksia ja sitten toisaalta taas tuntuu, ettei juuri mitään. Oman pienen pihan kaipuu saa katseet suuntaamaan rivitalo-  ja luhtitaloasuntoihin, joissa omaa pihaa olisi. Luhtitalossa ensisijaisesti vain tietysti ne alakerran asunnot. Sitten vaihtoehtoisesti vuokra- tai omistusoikeusasunnot. Asunnon kokokin mietityttää, kolmio vai neliö. Neliö on ehkä se ykkösvaihtoehto. Miksi sitten ylipäätään on päätynyt miettimään muuttamista, kun nykyinen asunto on tilava kolmio kahdelle? Sehän tässä onkin se ihana, positiivinen uuden elämäntilanteen mukana tuoma muutos, joka on laittanut haaveita toteuttamaan. Onneksi ei kiireen kanssa, vaan on aikaa rauhassa etsiä sitä sopivinta asuntoa, joka on kaikille sitten koti. Ei vain paikka missä asua.

Niin mukavasta asiasta asiasta kuin onkin kyse, niin paljon on ajatuksia ja miettimistä. Erilaisten toiveiden ja näkemysten yhteensovittamista ja käytännön seikkojen huomioonottamista. Ihanaa, mutta ei ihan helppoa. Enkä tarkoita sitä negatiivisella tavalla, mutta isosta muutoksesta on kyse. Varmaan joskus saman läpikäyneet tietää, millaisia asioita täällä pohditaan. Ja kukapa meistä ei olisi joskus muuttanut, syystä taikka toisesta:) Kodilla on niin suuri merkitys, se on paljon muuta kuin seinät ympärillä, niin eipä ihme että asiaan suhtautuu sekä tunteella että järjellä. Jälkimmäistä toivoisi tietysti olevan itselläkin enemmän mukana :) Ajatuksissahan on jo ehtinyt uutta kotia sisustamaan, vaikka kodista ei ole edes tietoa :) Mutta sellaisia ne haaveet on, askeleen edellä todellisuutta <3