Aika rikkoa hiljaisuus

Aika viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt melkein huomaamatta, mutta toisaalta taas ei. Blogi on pyörinyt mielessä lukuisia kertoja tässä välissä. Pitäisi palata blogin pariin, pitäisi kirjoittaa jotain.. Painanut mieltä ja sitten kuitenkin taas jäänyt. Olen miettinyt aiheita kirjoituksiin, mutta oikein mikään ei ole tuntunut tarpeelliselta purkaa ulos blogitekstinä. Omien ajatusten ja mielipiteiden kanssa on tullut niin varovaiseksi. Ei siksi, että minulle olisi ikinä blogin kautta tullut mitään ikävää palautetta, vaan siksi että en koe enää tarvetta tai halua jakaa henkilökohtaisia asioita blogin kautta. En enää niin paljon oikein mitään kautta. Toki minulla on facebook ja instagramin kautta jaan pieniä paloja elämästäni kuvina ja tekstinä, mutta ne syvällisemmät asiat, sen oikean ihmisen kaiken tuon takana, jaan mieluummin niiden ihmisten kanssa, joita kohtaan oikeassa elämässä somen ulkopuolella. Heidän kanssa, joille minulla on oikeasti merkitystä. Minun ajatuksillani, minun elämälläni ja sillä, millainen ihminen olen.

Elän ihan tavallista elämää, tavallisesti sisustetussa kodissa, tavallisten arkisten asioiden äärellä. En usko, että siitä loputtomiin saisi aihetta kirjoituksiin blogissa. Toisaalta taas tuntuu turhalta tuhlata omaa tai lukijoiden aikaa teksteihin, missä ei ole oikeastaan juuri mitään sisältöä. Teksteihin, jotka on kirjoitettu vain kirjoittamisen vuoksi. Olen kyllä nauttinut kirjoittamisesta, mutta silloin kuin se alkaa tuntua enemmän pakolliselta, velvollisuudelta enemmän kuin oikeudelta, niin silloin on... Ehkä jo arvaatkin. 

Aika sanoa hyvästit. 

Kyllä, tämä on viimeinen kirjoitukseni. Blogi jää kyllä näkyviin tänne bloggeriin sen aikaa mitä se pysyy näkyvissä ja luettavissa, mutta tällä hetkellä on vahvasti tunne, etten enää palaa uusien tekstien kanssa. Olen miettinyt tätä asiaa jo pitkän tovin, oikeastaan jo kuukausia. Aikansa kutakin. 

Eli kiitos sinulle, teille jokaiselle. Kiitos, että olet lukenut ja palannut tänne pitkienkin taukojen jälkeen. Kiitos kaikille, oletpa sitten lukenut yhden tekstin tai kaikki mitä olen kirjoittanut. ❤️ 

Hyvää syksyä sinulle! Ja hei, hei! 

❤️:lla, Sanna

Ihana, ihana kesä..

Voi miten ihana kesä ja helle meitä hellii. Blogi on kuin itsestään siirtynyt kesälomille ja hiljaisuus varmaan jatkuu, mutta sehän ei ole uutta minun blogilleni. Mutta nyt pitää nauttia ja tehdä niitä kaikkia ihania kesään kuuluvia juttuja, ottaa ja antaa tärkeille asioille ja ihmisille ❤️

Blogihaaste: Minun kesäni

En yleensä tartu näihin blogihaasteisiin, ainakaan saamatta haastetta, mutta näin sadepäivän iloksi tartuin tähän. Kivan kesäisen kepeään blogihaasteeseen. Samalla kun luet, voit miettiä omia vastauksia, ihan vaikkei niitä kirjoittaisikaan mihinkään. Tähän kun voi jokainen vastata 😊

Minussa on historia

Muutama päivä sitten, kuten niin monena muunakin päivänä, tuli facebookissa yhden päivän ajalta muistoja eri vuosien facebook-päivityksistä. Ne on yleensä mukavia ja vie mukaviin hetkiin ja muistoihin, joskus toki vähän huonompiinkin hetkiin, niistä ei vain ole niin paljon tullut kirjoitettua. Muisto, joka minut nyt pysäytti, oli vuoden 2013 toukokuulta.

Naisen O(ikeus)

Sain viime viikolla Kosmos kustantajalta luettavakseni Marja Kihlströmin uutukaisen kirjan "iso O matkaopas huipulle". Kirja on kirjoitettu naisen orgasmista ja naisen oikeudesta ja oikeastaan melkein velvollisuudesta huolehtia ja ottaa vastuu omasta nautinnostaan. Halusin lukea kirjan ihan ajatuksen kanssa kokonaan läpi ennen kuin siitä kirjoitan mitään. Ja se kyllä kannatti!

Hyvää pääsiäistä!

En tiedä miten blogin pariin palaaminen onkin käynyt viime aikoina niin haasteelliseksi. Kyse ei ole ainakaan ajan puutteesta, ehkä enemmänkin ideoiden. Tai niitäkin on, oikeastaan vaikka kuinka paljon, mutta kaikesta ei tohdi lähteä kirjoittamaan. Liian henkilökohtaista, liian kantaaottavaa, liikaa sitä ja tätä. Miksiköhän sitä onkin tullut niin araksi kirjoittamisen kanssa? Syynä varmaan ihmisten raakuus toisia kohtaan sanomisissaan liittyen sekä blogeihin että kaikkeen somessa. En ole itse minkään ilkeyden tai muunkaan ei-toivotun kohteeksi koskaan joutunut, mutta kaikki luetut ja kuullut kokemukset on kuitenkin olleet niin ikäviä, että aika varovaiseksi on tullut. Ja laiskaksi. Ihan hävettää, että blogi on olemassa ja hengissä juuri ja juuri.

Tulossa on kuitenkin tekstiä. Yhteen kirjoitukseen teen tällä hetkellä taustatutkimusta, kuulostaa kovin ammattimaiselta, ja se teksti tulee aikanaan julkaisuun. Sitä ennen varmasti ehtii tulla kuitenkin jotain muuta. Vähän syvällisempää tai sitten ei. Minussa kun nämä kaksi puolta elää muutenkin sulassa sovussa, kaiken kauniin ja hömpän perään huokaileva ja sitten se syviin vesiin sukeltava pohdiskelija. Kumpaa haluatte? 😊

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille! ❤️

Tämä on rakkautta ❤️

Otsikosta huolimatta en nyt kirjoita mitään kovin syvällistä ja henkilökohtaista avautumista, vaikka siihenkin olisi ihan samalla otsikolla kirjoitettavaa. Kirjoitan vähän kevyemmästä ja voisi kai sanoa pintapuolisemmasta rakkaudesta. Eli rakkaudestani erilaisiin huulituotteisiin, nykyisellään yhä enenevissä määrin huulipuniin. Olisiko ikäkysymys vai ihan tottumiskysymys, mutta huulikiillot on melkein tyystin vaihtuneet huulipuniin ja vahvemmin näkyviin tuotteisiin. Huulipunissa löytyy kyllä sitten myös nestemäisiä tuotteita, mutta niiden kanssa on vielä vähän siinä ja tässä, onko ne pääsemässä lemppareihin. Helppokäyttöisiähän ne toki ovat, mutta.. Niin jokin "mutta" siinä vielä on.

2017/2018

No näinpä. Laiska bloggaaja antaa jotain elonmerkkejä itsestään. Blogin kohtalo on pyörinyt yhä mielessä ja välillä on iskenyt oikein (melkein) innostus kirjoittaa tänne, mutta kuten arvata saattaa, toteutus on jäänyt hiukan vaiheeseen. Hetkittäin olen tuntenut jopa huonoa omaatuntoa kirjoittamattomuudesta, mutta suurimman osan aikaa olen porskutellut menemään ilman vähäisintäkään huolta blogista. Hävettää ihan tunnustaa.

Ja lisäyksenä seuraavaan kuvaan liittyen. Tuo kuvassa oleva kalenteri osoittautui aivan käyttökelvottomaksi ja sai kauniin seuraajan itselleen. (301.1.2018)

Tämä harmaus

Niin tämä syksyn harmaus.. Eihän tämä syksy tietysti kokonaan harmaata aikaa ole, mutta ehkä enemmän kuin säätä, tarkoitin nyt mielentilaa. Syksy ei ole koskaan ollut mikään lempivuodenaikani, mutta jotenkin tämä syksy on nyt koetellut tavallistakin enemmän. Ehkä siihen vaikuttaa nämä lopuillaan olevat asiat. Opiskelu- ja työasiat siis.

Blogin kohtalosta

Blogin hiljaisuus venyi ihan mahdottoman pitkäksi ja olen miettinyt blogin kohtaloa putkään ja hartaasti. Lopettaminen on ollut todellinen vaihtoehto. On ehkä edelleen. En oikein tiedä mihin suuntaan lähtisin blogia viemään, millaista sisältöä tänne haluaisin kirjoittaa. En mitään tyhjää hömppää, mutta toisaalta en uskalla avata itseäni kokonaan kirjoittamalla niitä syvimpiä ajatuksia ja asioitani. Tässäpä sitä sitten ollaan.. pähkäilemässä 😊

Tässä hiljaisuuden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, että en viitsi niihin kaikkiin edes enää palata. Kesäkin ehti vaihtua syksyyn. Koti toiseen, työt lomaksi ja loma jälleen työksi. Paljon pieniä ja isompiakin ihania hetkiä, joista jää mukavia muistoja.

Jos nyt palailen blogin pariin, niin jatkan tästä hetkestä. Aina parempi luoda katse eteenpäin, kuin katsella taakseen.

Vai mitä mieltä te olette? Haluatteko minut takaisin? 😊

Ihanaa syksyä sinulle! ❤️

Täällähän minä...

Onpas tässä hurahtanut aikaa sitten viimeisimmän kirjoituksen. Blogi on kyllä pyörinyt mielessä enemmän ja vähemmän koko ajan ja kokonaan tämän blogin lopettaminenkin oli hetkittäin mielessä. Aiheita kirjoittaa kyllä olisi, osa hyvinkin henkilökohtaisia, mutta jotenkin se toteutus on sitten jäänyt. Varsinkin kovin henkilökohtaisten asioiden ja omien mielipiteiden kanssa on tullut varovaiseksi. Ihan siitä syystä, että negatiivinen kommentointi ja epäkunnioittava nettikäytös tuntuu olevan tätä päivää. Valitettavasti niin. Olen toistaiseksi säästynyt kaikelta ikävältä ja toivon niin olevan jatkossakin. Kovin surullinen oli tänäänkin lukemani Sanna Ukkolan "Kuoliaaksi kiusatut"- teksti. Laittaa miettimään..

Uutta ja ihmeellistä

Otsikko saattaa olla ehkä hitusen liioittelua, mutta toisaalta taas sitten ei. Hyppään jälleen alueelle, joka ei suinkaan ole minun vahvimpia, mutta kaikki mitä kirjoitan on omaa kokemustani ja mielipiteitä. Eli jälleen ollaan kosmetiikan parissa.

Onnea 1-vuotiaalle!!

Siitä on tänään tasan yksi vuosi, kun kaivoin blogini naftaliinista ja aloin uudelleen kirjoittelemaan. Vuosi on hujahtanut niin nopeaa, kuten vuosilla nykyään tuntuu olevan tapana.
Paljon on vuodessa tapahtunut täällä blogissa ja sen ulkopuolella. Varsinkin siellä blogin ulkopuolella. Ihan kaikesta ei ehdi eikä haluakaan kirjoittaa, mutta on paljon sellaista mistä olisi halunnut kirjoittaa, mutta aikaa ja mahdollisuutta ei ole juuri siinä hetkessä ollut ja asia on ikään kuin vanhennut ajan kuluessa.

Olen kirjoittanut paljon, ainakin omalla mittapuulla mitattuna, myös henkilökohtaisimmista asioista. Kuten työ, opiskelu ja terveysasiat. On kuitenkin asioita, joita jätän tietoisesti blogin ulkopuolelle. Niitä on esimerkiksi parisuhde. Kuten sanakin jo kertoo, niin kyse on kahdesta ihmisestä ja jos toisen toive on jättäytyä blogin ulkopuolelle, niin hänen toivettaan kunnioitan. Kaikesta mistä kirjoitan, niin kirjoitan omalla tyylilläni. Rehellisesti ja avoimesti, tiettyyn rajaan saakka :) Ajatukseni blogista ei ole oikeastaan muuttunut paljonkaan tämän vuoden aikana. En tavoittele mitään suurta, en yritäkään olla täydellinen tai jotain sellaista, mitä en "oikeassakin" elämässä ole. Toivon, että se riittää lukijana sinullekin. Että viihdyt blogini parissa juuri siitä syystä, että se on tällainen.
En tarkoita tällä, ettei asioita voisi tehdä paremmin, mutta silloinkin on tunnistettava oma tyyli ja oma persoona blogistaan. Ei kopioida muita tai tehdä jotain sellaista, mitä tekee vain miellyttääkseen muita. Tällainen minä olen ja tällainen on minun blogini :)

Onnea siis 1-vuotiaalle uudesti syntyneelle blogilleni. Ihan alusta asti laskien vuosia olisi oikeasti kai kolme tai neljä, ehkä jopa viisi. Kuka näitä enää muistaa :)

Pysythän mukana jatkossakin!! Olet minulle tärkeä ❤️

Elämä on laiffii

Nyt ei kuitenkaan puhuta minun elämästäni ja otsikkokin on mitä on. Tuo umpikulunut entisen mäkikotkamme lausahdus ei todellakaan tee kunniaa asialle, josta aion kirjoittaa. Mutta minkäs teet, hömelö huumorintajuni heitti sen tuohon. Entinen urheilijasuuruutemme on nykyisellään, ainakin minusta, hieman säälittävä reppana. Mitä taas ei voi todellakaan sanoa herrasta nimeltä Kenzo Takada. Hän suunnitteli Avonille uuden tuoksun Avon Life, joka tuli myyntiin tällä viikolla. Tästä tuoksusta ajattelin kirjoittaa ja hieman muistakin tuotteista. Eli jos sinua ei kosmetiikka kiinnosta tai koet tällaisen kirjoittelun mainostamisena, turhana, ärsyttävänä.. Tai mitä hyvänsä, niin siirry ystävällisesti takavasemmalle :) Lupaan kirjoitella omia höpinöitäni taas tuonnempana. Tai onhan nämäkin niitä, sillä en hyödy tästä itse millään tavoin eikä kukaan ole pyytänyt minua kirjoittamaan Avonista. Teen sen ihan omien kokemusteni perusteella. Nääähh, tulipa selitettyä. Joten asiaan...

Ilokseni sain Avon Life tuoksun viime viikonloppuna oltuani mukana messuilla Avonin osastolla ja tykästyin kyllä tuoksuun heti. Siinä on jotain tunnistettavaa kenzomaisuutta, mutta sitten toisaalta taas ei. Ei voi ainakaan sanoa sen olevan mikään halvempi kopio jo olemassa olevasta Kenzon tuoksusta, vaan se on uniikki tuoksu. Tuoksua on sekä naisille että miehille ja hieman yllättävästi myös naiset ovat omineet miesten tuoksun itselleen. Mutta miksipä ei, jos se miellyttää itseä enemmän. Miesten tuoksua en ole kovin perusteellisesti päässyt nuuhkimaan, joten en valitettavasti osaa kertoa siitä tarkemmin. 

Naisten tuoksu on hyvin kukkainen, parfyymivahvuinen, mielestäni aikuisen naisen tuoksu. Tuoksussa on kukkaisuutta, joka lämpenee ihanasti tuoksun pohjasävyihin iholla ollessaan. Itselläni ajatus tuoksussa olevasta orvokista sai ensin hitusen negatiiviset fiilikset aikaiseksi. Sen verran syvään on jysähtänyt muistot lapsuuden orvokkituoksusta. Jokin violetti tuoksu orvokista, joka tyrmäsi täysin ja sai melkein vedet valumaan silmistä. Huh. Yök. Mutta tässä Avon Life tuoksussa orvokki on jotain ihan muuta. Se on kukkaista ja naisellista eikä millään tavalla hyökkää tuoksusta "silmille". Orvokki saa seuraa kurjenmiekasta ja lumpeen kukista. Lainaan tähän Nonnulan Jonnan esittelyn tuoksusta ja sisällöstä, blogiin pääset tästä. Itse osaan enemmän kirjoittaa fiiliksistä kuin purkaa tuoksua nuotti nuotilta :) Mutta niistä fiiliksistä. Tuoksu on kaikessa kukkaisuudessaan todella naisellinen ja itse tykkään ehkä enemmän alkutuoksun mentyä siitä, miten tuoksu pehmenee iholla. Se on enemmän minua, sellainen lempeä pehmeys ja lämpö, jota tuoksun eläessä iholla löytyy. Ihan ehdottomasti tästä tulee yksi syksyn lempituoksuista. Ehkä tässä voisi olla tuoksu sinullekin... Ja pullo!! Miten meinasin unohtaa kirjoittaa siitä. Sen suunnittelussa on myös Kenzo Takadan käsialaa ja pullon todella kaunis korkki kuvaa orvokkia ja tuoksun kukkaisuutta, elämäniloa. Olen aivan ihastunut juuri tuohon pullon korkkiin, se on niin kaunis ❤️

Muista Avonin tuotteista uusia lemppareita on löytynyt uudistuneiden (pakkaukset) hiustuotteiden joukosta. Varsinkiin tuuheuttavan Volume- sarjan hiuksiin jätettävä suihke on minun liruhiuksilleni ihan huippu. Samasta sarjasta minulla on käytössä myös shampoo&hoitis. Ei missään nimessä huonoja nekään, mutta suihkeelle liputan ihan täysillä!! :) 

Huulipunissa tilasin viimein kokeiluun mattahuulipunan ja värisävyssä menin sitten reippaasti ns. turvasävyjen ulkopuolelle ja tilasin ihanan, syvän viininpunaisen sävyn Berry blast. Ihan huippu sävy syksyyn ja mikä parasta, tämä puna ei kuivata huulia, vaan pysyy huulilla todella hyvin. Hieman vaihtelua kaiken glitterin ja kiillon sijaan. Toki niitäkin tulee käytettyä.

Ja sitten on vielä tämä.. Uusin tuoksu vartalosuihkeisiin. Aivan ihana!!

Hoksasin tuossa, että blogini paluusta tauon jälkeen alkaa olla kohta vuosi. Pitänee kehitellä jotain kivaa sen kunniaksi teille lukijoille. Miten olisi jokin kiva arvonta?? :)

Avonin ajankohtaisen kuvaston löydät täältä.

Onnellinen

Mikä ihana helpotuksen tunne! Syksyn suunnitelmat toteutuu niin kuin ne olin ajatellut. Tai oikeastaan toivonut. Enää en ole uskaltanut ajatella minkään asian noin vain toteutuvan haluamallani tavalla, vaan olen niin monta kertaa viimeisten vuosien aikana joutunut miettimään asiat uusiksi ihmissuhteissa, opiskelu- ja työasioissa, jopa oman terveyden suhteen, että varovaiseksi on tullut. Vaikka sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Ehkä niinkin. Minusta vain alkoi tuntua, että niitä sulkeutuvia ovia oli jo enemmän kuin avautuvia, joten tuntui ettei omin avuin ja ideoin enää pääse eteenpäin. Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin, kevään työkykyarvioinnista ja siitä kuinka uutta suuntaa täytyy lähteä tavalla tai toisella hakemaan.

Nyt näyttää, että se suunta on löytynyt ja nämä suunnitelmat kantaa toki tätä syksyä kauemmaksikin. Aloitan ensi viikon maanantaina työt Oulun Tyttöjen talolla ja samoin alkaa ensi viikolla perjantaina opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa seksuaalineuvoja- koulutuksessa. Viimein pääsen opiskelemaan jotain sellaista, joka on reilu 20 vuotta kulkenut haaveissa. Ihan selvyyden vuoksi kerron, että työ Tyttöjen talolla on työkokeilua ja opintoja tukevaa harjoittelua. Mutta ihan yhtä lailla olen iloinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta ja siitä, että pääsen osaksi mielenkiintoista työtä ja todella mukavaa työyhteisöä. Tuskin maltan odottaa.. :)

Nyt kun minusta tulee myös opiskelija, niin kai sitä pitää jotain koulujuttujakin ostaa. Kirjoitin varmaan jo Kånkenin repusta. Nyt sille olisi paikkansa, jos vain raaskin ostaa. Ja mitä kaikkea kivaa sitä muuta tarvitsee. Uusi penaali kuulemma vähintään pitää olla. Niitä tyttäreni minulle jo eilen etsi Oulun Ideaparkista, kun kävimme yhdessä pienesti shoppailemassa. Kissan harja ja ruoka oli sitten "yllättäen" melkein ainoat mitä mukaan tarttui :) Näin se menee taas, (karva)lapset etusijalla. Mutta pitäähän sitä jotain koulutarviketta saada, vaikka suurin osa opiskelusta tapahtuukin kotona. Kerran kuussa saa reissata Hämeenlinnaan. Junaliput ensi viikolle on jo varattuna. Ihan pikkuisen jänskättää :)

Minulla tuskin tulee paljon ylimääräistä aikaa viettää Hämeenlinnassa, mutta viime kerrasta kaupungissa on aikaa todella paljon. Joten kaikki vinkit otetaan vastaan :) Ensi perjantaina on jokunen tunti aikaa junaa odotellessa.

Tällä hetkellä siis olen #kiitollinen #onnellinen #toiveikas ❤️

Kun sain tiedon opiskelupaikasta.. :)

Talvikunnossapitoa

Minä sitten näppärästi ohitan minulle ei niin mieluisan vuodenajan eli syksyn kokonaan. Siirryn loppukesästä suoraan talveen :) En nyt ihan niin isoa loikkaa halua tehdä, vaikka joskus loka- marraskuun pimeinä ja sateisina iltoina olisin mieluummin missä muualla tahansa. Vaikka niissä paukkupakkasissa. En ole oikein koskaan pitänyt syksystä ja sen kaiken nielevästä pimeydestä. Ja koko tämä aika on taas edessäpäin. Huoh.

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa ihon hoidosta ja siitä kuinka jälleen kerran ajattelin olla kaukaa viisas ja hoitaa ihoa talvea vasten, niin että pahimmilta vahingoilta säästyisin. Minulla kuivaa iho talvisin ihan tosissaan. Jalat varsinkin on kuivat kuin Sahara ja kaipaa kipeästi huolenpitoa eli rasvausta. Mutta jotta tuohon pisteeseen ei päädyttäisi, yritän ennaltaehkäistä kuivumista aloittamalla talvikunnossapidon hyvissä ajoin. Tai itseasiassa olen jo aloittanut. Jospa viimein olisin jo oppinut, että kuivuneet, kutiavat ja rikki kynsityt jalat on masentava näky keväällä. Eikä kutinakaan ole mikään paras unikaveri talvisaikaan.

Säännöllisen epäsäännöllisen rasvauksen olen aloittanut Avonin uudella vartalovoiteella. Kun nyt noita tuotteita olen vähinsä tilannut, niin päätin ottaa tämän uutukaisen kokeiluun. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään kovasti tästä Nutran Ultimate moisture voiteesta. Voide on kevyt koostumukseltaan ja imeytyy todella nopeasti ja on siinä mielessä tällaisen hieman laiskahkon rasvailijan unelmatuote. Ei tarvitse hengailla puolipukeisena odotellen rasvan imeytymistä. Johan sitä nyt paleltuukin :) Vanha ja viluinen kun on.. Ainakin viluinen. Tämä on ominaisuus, jota itse suuresti arvostan vartalotuotteissa. Mutta asialla on myös puolensa. Koska tämä voide on kevyehkö, tosin hyvin kosteuttava, niin ihan niiden paukkupakkasten aikaan tämä tuskin riittänee. Silloin täytyy vaihtaa tuhdimpaan voiteeseen, tietysti sen mukaan mitä iho tuntuu kaipaavan. Toivon kuitenkin, että tämä ajoissa aloitettu talvikunnossapito auttaa selviytymään talven yli. Nyt vaan pitää tsempata itse ja pitää huoli rasvauksesa. Tehdä siitä epäsäännöllisen säännöllisestä pelkästään säännöllistä :)

Ja vaikka mainitsenkin tässä kirjoituksessa Avonin tuotteista, niin tämä ei ole mainos. Löysin vain hyvin itselleni sopivan tuotteen vastaamaan tämän hetkiseen tarpeeseen. Nämä valinnat vain on aina yksilöllisiä. Jokainen löytää ja valitsee omiin tarpeisiinsa sopivan tuotteen. Voin kuitenkin suositella tätäkin tuotetta. Kyllähän vartalovoide pitäisi olla jokanaisen ja miksei miehenkin käytössä. Sen verran koville nämä vuodenajanvaihtelut ottaa ihossakin!!

Syksyisempään suuntaan

Tuntuu todella niin syksyiseltä tässä olkkarissa istuessa ja kuunnellessa miten tuuli riepoo puita ikkunan takana ja kolisuttaa kattopeltejä. Kävin jo varalta keräämässä parvekkeelta istuintyynyjä vähän varmempaan talteen, ettei tarvi niitä sitten keräillä pitkin naapurustoa. Melkoinen tuuli siis jo ulkona ja luvatun syysmyrskyn osalta pahin lienee vielä edessä päin.

Mutta en minä aikonut tänne blogiin mitään säätietoja ja ennusteita kirjoittaa, vaan kuulumisia pienen tauon jälkeen. Tarkoitus on ollut kyllä kirjoittaa jo useampana päivänä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Näitä syksyn kuvioita miettiessä ja järjestäessä on ajatukset väkisinkin pyörineet muualla kuin blogissa. Joltain osin asiat on jo järjestyneet, mutta vielä pitää odottaa jokunen päivä jännityksessä, onnistuuko suunnitelmani tällä kertaa ihan kaikkinensa. Se olisikin vaihteeksi todella kiva niin. Näitä "pari muuttujaa"- tilanteita on ollut viime aikoina, viime vuosina ihan riittämiin. Facen puolella jo hieman syksyn suunnitelmia raotin, mutta en uskalla vielä täällä niistä kirjoittaa. Se pieni (iso) pelko kulkee koko ajan matkassa, että jotain vielä muuttuu. Luottamus siihen, että asiat kyllä järjestyy on saanut niin monta kolausta. Siltikään en sanoisi olevani pessimisti, odottaen vain sen pahimman mahdollisen tapahtumista. Ennemmin ajattelen olevani realisti. Asiat ja suunnitelmat voi muuttua itsestä riippumattomista syistä, vaikka olisit kuinka tehnyt parhaasi ja miettinyt ne valmiiksi. Mutta hyvillä mielin täällä ollaan!! Tulossa on mukavia juttuja ja niin moni asia on hyvin tässäkin hetkessä.

Katselin tänä aamuna täällä kotosallakin, että sisustuksessa ei paljoa ole viime aikoina tapahtunut. Kaikki tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Toisaalta on hyvä asia, että koti on niin sanotusti valmis. Millekään isommalle hankinnalle ei ole tarvetta, mutta jotain pientä voisi kyllä tehdä. Ehkä uusia päällisiä sohvatyynyihin tai syksyisimpiä sävyjä kynttilöihin.. Tunnelmallisista pallovaloista haaveilen olkkariin, mutta pelkään niiden päätyvän Leon leikkeihin. Ehkä kynttilät riittää.. Niitä onkin tullut jo ahkerammin poltettua, kun illat on alkaneet tosissaan hämärtyä. Sisustusjuttuja siis on tulossa vasta, kun jotain uutta on tullut kotiin. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen tämä on todella koti ja viihdymme tässä kodissa hyvin. Varmaan se viihtyminen vaikuttaa osaltaan siihen, ettei sisustusta enää niin mieti ja säädä koko aikaa. Nyt on hyvä näin ja jos jotain pientä muuttaa, niin siitä ei sen isompaa asiaa tee. Jos keittiön pöydälle vaihtuu erilainen liina ja kynttilät, niin ei se taida olla ihan blogikirjoituksen väärti :)

 

Viikonlopun menovinkiksi voisin antaa Oulun seudulla asuville Oulussa torilla ja Pakkahuoneen kadulla olevat Kansainväliset suurmarkkinat. Kävin eilen markkinoilla kahteen kertaan ja tunnelma torilla oli todella mukava. Tänään tunnelmaa ehkä laskee tämä syksyinen sää, mutta markkinoille ehtii vielä huomennakin. Kauppiaita ja myytävää markkinoilla oli ympäri maailmaa ja ainakin eilen väkeä oli todella paljon liikkeellä. Torilta löytyi koju missä myytiin aitoa italialaista gelatoa, joten tuli herkuteltua mansikan ja pistaasin makuisilla jäätelöillä. Oli niin hyvää. Yhtä hyvää kuin Italiassa, maisemat ympärillä vain kovin erilaiset :)

Mukavaa viikonloppua ja mukavia venetsialaisia kaikille niitä viettäville!!

Korttelihaipakka 2016

Suunnitelmia

Näköjään blogikin hiljeni hetkeksi tässä kaiken muun ajattelemisen keskellä. Ei vaan ole oikein ajatuksia irronnut enää tänne kirjoitettavaksi. Tai olisihan niitä, mutta kaikesta keskeneräisestä ei tohdi vielä kirjoittaa. Painoin juuri äsken yhteen ilmoittautumiseen "lähetä"-painiketta ja fiilis on tällä hetkellä aika huikea. Toivottavasti tällaisena pysyykin :)  Näitä opiskelu- ja työjuttuja tässä on viime päivät pyörittänyt mielessään. Laittanut asioita ja suunnitelmia eteenpäin, muuttanut jo jotain vähän valmiimmaksi mietittyä ja etsinyt tilalle uutta. Huh. Mutta toisaalta ihanaa! :)

Eiköhän tässä blogin pariin taas palailla. Jos tämä nyt menisi vielä kesälomailun piikkiin. Vaikka ilmat tuntuu muuttuneen kerrasta syksyisempään suuntaan, illat pimenee ja viilenee huimaa tahtia. Toivottavasti vielä saadaan edes vähän kesän tuntua ennen kuin tosissaan alkaa haaveilla saapaskeleistä :)

Pikkulomanen

Olen kirjoitellut blogia suht ahkeraan koko kesän ajan, joten jos hetkeen ei uutta kirjoitusta tulekaan, niin ei syytä huoleen. Jos se jollekin ihan huoleksi asti edes tulisi :) Olen lomalla. Tai ehkä paremmin blogilomalla.
Vaikka kirjoitinkin edellisissä postauksissa, että lomailu ja matkailu on ollut tähän saakka ihan tässä kotikulmilla, niin yksi pitempi reissu perinteisesti kesään kuuluu. Reissu suuntautuu veljeni perheen luo ja Tampereen seudulle. Tämän reissun ajan aion olla ihan kokonaan lomafiiliksellä miettimättä jutunaiheita blogiin ja kuvata muistoja ihan jos vaan huvittaa :)

Instagram päivittyy kyllä edelleen entiseen malliin eli kuvia ja kuulumisia voi halutessaan katsella sieltä (@sannaukonaho). Pikkulomasen jälkeen palaan taas blogin pariin. Sen verran kivaa hommaa tämä on :)

Aurinkoisia päiviä sinulle!

Meri ❤️

Rakastan merta. Sen tuoksua ja aaltojen loisketta, peilityyntä pintaa ja vaahtopäitä. Meri voi olla niin lumoava monella tapaa. En tiedä mitään niin rauhoittavaa kuin katsoa kauas merelle horisonttiin, kuunnella aaltojen liplatusta rantakiviin, lokkien kirkunaa, katsoa ohikulkevia veneitä..
Meri kuuluu lapsuuteen, lämpimiin lapsuuskesiin. Niillä mukavilla, rakkailla muistoilla on iso osa siinä, miten vahvasti meri minuun yhä näin aikuisenakin vaikuttaa. ❤️

Oli siis ihana tänäänkin sateisen päivän jälkeen, auringon tultua esiin, käydä kävelyllä rannalla. Meren tuoksussa.