Pehmeitä sävyjä

Vielä hitusen vajaa kuukausi muuttoon. Yhtään mitään en ole pakannut ja en ole oikein saanut lupaa aloittaakaan, kun se pahvi- ja muuttolaatikoiden keskellä eläminen ei kuulemma ole kivaa. Ei se olekaan ja sen ajan mieluusti lyhentää mahdollisimman lyhyeksi sekä pakatessa että purkaessa. Mutta sen verran on pakattavaa, että ajoissa täytyy aloittaa joka tapauksessa.

 

Yksi aarre lisää

Kävimme pääsiäisen aikaan kotonani syömässä hyvin ja kyläilemässä, jos niin voi sanoa kun kotikotonaan käy. Siinä samalla tuli vilkaistua maalikarttaa ja suunniteltua keittiöön uudet verhot. Kangas on ollut odottamassa jo hetken aikaa.

Äitini kaivoi minulle astiakaapistaan yhden vanhan aarteen ja kysyi kelpaako se minulle. Haluanko ottaa sen itselleni? No todellakin halusin. Pieni kulhonen vanhaa Arabiaa. Ja nyt täytyy tunnustaa, että en tiedä astian sarjaa tai nimeä, eikä tullut sitä tähän hätään googlesta kaivettuakaan. Mutta tässä tämä suloisuus. Tästä tulee niin mummolafiilis <3