Kun pinkki jää historiaan

Siinä on yksi merkki mistä huomaa, että lapset väistämättä kasvaa. Kun tytön huoneen värit vaihtuu pinkistä isomman tytön värimaailmaan ja siinä samalla huoneesta katoaa lelut yms. niiden vaihtuessa ripsiväriin ja huulimeikkeihin.
Mustaa, harmaata ja se ripaus pinkkiä. Se pieni ripaus, minkä äiti sai yhä ujutettua mukaan :) Minä en ollut vielä valmis luopumaan pikkuisestani, vaikka huone selkeästi onkin jo isomman tytön huone.

Muuton myötä tuli tyttäreni huoneeseen häneltä toiveita värimaailman ja tyylin suhteen. Aika pienillä muutoksilla saatiin uusi ilme aikaiseksi. Huonekalut pysyivät samoina, vain järjestys uuden huoneen myötä muuttui. Isommat muutokset tehtiin vaihtamalla valaisin, sängynpeite ja matto. Näillä saikin ison ja näkyvän muutoksen aikaan. Nyt on sitä toivottua mustaa ja vähän harmaata, sitäkin saa lisää kääntämällä sängynpeite toisinpäin. Samalla huoneesta karsiutui melkoinen läjä pehmoleluja varastoon, vain suloinen kuutti sai jäädä sängylle köllöttelemään. Ikean Lack- hylly käännettiin pitkittäin ja sen päälle saatiin huoneen "viihdekeskus" eli televisio ja pleikkari. Kalusteet sekä verhot ovat valkoisia ja huone muutenkin todella valoisa, niin mustatkaan tekstiilit eivät näytä synkältä ja pimennä tilaa.

 

Sängylle jäi ripaus sitä pinkkiä tyynyissä. Uutena huoneeseen tuli oululaisen suunnittelijan Susanna Sivosen suunnittelemaa tekstiiliä. Kuviollinen tyyny on Karkelo- kuosilla. Ihanat värit ja materiaali on laadukasta. Tyynystä voi halutessaan poimia värejä muuhun sisustukseen. Väriä löytyy kyllä (onneksi) myös huoneen nurkassa olevasta löhöilynurkkauksesta, jonka pinkki neliö toimii myös varapatjana.
Kaiken kaikkiaan muutos on ihan kiva ja miellyttää sekä äitiä että tytärtä. Tärkeintä on tietysti, että huoneen asukki itse tykkää ja viihtyy. ❤️

Karkelo design by Susanna Sivonen

Aurinkoisia päiviä

Niitä päiviä on jo ollut, mutta toivottavasti niitä on luvassa vielä paljon, paljon lisää. Koska meillä on täällä sisällä vielä hieman keskeneräistä, niin kurkataan parvekkeelle, vaikka ei sekään ole vielä ihan lopullisessa kuosissaan. Vai onko nämä oikeasti ikinä? :) Ei parvekkeelta oikeastaan puutu mitään isompaa, mutta kukkia ja ehkä yrttejä sinne tulee, kunhan kelit on ja pysyy kesäisenä. Matto menee vaihtoon, koska tuo muutaman kesän nähnyt räsymatto alkaa olla jo aikansa palvellut.

Kiva kun parvekkeella on myös keinu. Ja tänään hain postista arvonnassa voittamani (Valkoinen Harmaja blogin Suville kiitos!) Elloksen paketin, jossa tuli mm. ihana pöytä parvekkeelle. Lisäksi oli paketissa pari istuintyynyä ja kukkaruukku. Istuintyynyt lahjoitan eteenpäin tyttärelleni, koska meillä saa jäädä käyttöön entiset turkoosit. Värimaailma parvekkeella onkin tänä kesänä sinisen/turkoosin/vihreän sävyjä. Terästettynä mustalla. Sellainen "tavallinen" sisustushan siellä on, kuten meillä muutenkin, mutta ihan varmasti siellä viihdytään. Kuten viihdymme uudessa kodissa ihan kokonaisuudessaan ❤️

Uudessa kodissa

Ihan huomaamatta on kohta vierähtänyt viikko siitä, kun muuttorumba uuteen kotiin alkoi. Oikeastaan kaikki tavarat saatiin melkein muutettua jo viime perjantaina, mutta entisen asunnon siivoaminen ja muu puuhastelu on vienyt aikaa. Uutta kotia laittaessa, mikä kyllä on mieluista puuhaa. Samalla piti yrittää valmistautua esivalintakokeisiin amkiin, mutta kyllähän ne lukemiset jäi vähän taka-alalle muilta kiireiltä. Onneksi koe on nyt tehtynä. Onhan tuota pientä puuhaa yhä, mutta pikkuhiljaa tulee valmista. Eniten teettää työtä verhot tai oikeastaan sopivien nipsujen löytäminen. Jospa huomenna taas jatkaa etsintää :)

Olin muuttorumban jälkeen melkoisen naatti ja muutosta selvisin buranan avulla. Selkä tykkäsi kertakaikkisen huonoa, mutta periksi en anna. Siinä tuota yritti touhuta kuten muutkin. Ne raskaimmat kannettavat hoitui onneksi miesvoimalla. Iso kiitos muuttoporukalle!! :)
Miltä tuntui sitten muuttaa? En jäänyt kaipaamaan entistä kotia. Ehkä pientä haikeutta oli, mutta se ei oikeastaan liittynyt seiniin, vaan siihen kaikkeen mitä entinen asunto merkitsi muulla tapaa. Ne seinät ottivat aikoinaan vastaan rikkinäisen perheen, rikotun ja erosta toipuvan. Niin minut kuin tytötkin. Kaiken sen tapahtuneen ja tunteiden keskellä sain laitettua kodin, järjestettyä tyttöjen kouluasioita, työpaikan.. Niillä seinillä on siis ihan oma tarinansa ja merkityksensä. Niiden seinien sisällä on koettu eheytyminen, iloa, surua, onnea.. Mutta elämä vie eteenpäin ja tässä uudessa elämäntilanteessa on hyvä olla. Ja uudessa kodissa ❤️

Netti ei toimi vieläkään, mutta palaan pikimmiten blogin pariin. Onhan tuota asiaa kertynytkin :)