lauantai 19. marraskuuta 2016

Sattumia

On se onni, ettei asioita tiedä etukäteen, vaan on otettava vastaan se mitä tulee. Niin hyvässä kuin pahassa. Varsinkin minulle, kun olen sellainen murehtija välillä muutenkin. Välillä turhaan, joskus ihan aiheestakin. Tällä viikolla sattui pieni vahinko, joka tuli, niinkuin vahingot yleensä tulee, ihan yllättäen.


Keskiviikkoiltana töistä palatessa loukkasin jalkani. Astuin kävelytiellä sellaisen kaivonkannen kohdalle ja PUM. Nilkka ihan nurinperin alle ja lopulta kaaduin kokonaan. Tiesin heti, että nyt sattui pahemmin, mutta sinnillä (ja tyhmyyttäni) menin kaupan kautta kotiin. Eteisessä levisin sitten itkun kanssa lattialle. Onneksi sain apua tyttäreltä, joka auttoi saappaat jalasta, kiikutti kylmää nilkalle ja oli siinä vierellä seurana (tässä vaiheessa olin toki jo sohvalla ja jalka kohoasennossa). Hyvää ensihoitajan ainesta :) Eihän siinä auttanut kuin päivystykseen lähteä. Onneksi reissusta ei tullut kovin monen tunnin mittaista ja kotiin palasin keppien kera. Jalassa ei rtg- kuvissa näkynyt murtumaa, joten nivelsiteet lienee vain saaneet kunnon kyytiä. Jalka on yhä turvoksissa ja kipeä. Kävely sujuu ilman keppejä vähemmän tyylikkäästi, mutta kepit heivasin nurkkaan jo eilen. Selkä ei tykkää yhtään niistä eikä muutenkaan tästä uudesta tyylistä edetä. Jalassa on tukena lasta, joka helpottaa kyllä muuten liikkumista. Että kaikkea sitä pitääkin sattua. Ei mitään niin vakavaa, mutta tympäisee silti. Varsinkin kun perjantain koulupäivä Hämeenlinnassa jäi väliin. Ne on niin odotettuja päiviä :(

Mokomat kepakot :)

Jotain mukavaakin mahtuu toki viime päiviin. Eilen värkkäsin muun perheen poissaollessa kunnon tortilla- iltamat. On niin kiva kattaa pöytä edes hitusen arkipäiviä paremmin ja sytytellä tuikkuja ja kynttilöitä. Nämä illat kun on niin pimeitä. Varsinkin nyt kun ihanan kirpakat pakkaset ja pieni lumikerros vaihtui räntään ja vesisateeseen. Taivas on tälläkin hetkellä niin tasaisen harmaa ja sataa.. Harmaudesta saa hyvän aasinsillan vähän värikkäämpään aiheeseen eli hiuksiini. Ne on tällä viikolla kokenut melkoisen muutoksen. Siitä ihan omassa jutussa lisää. Jo toisen kerran lupailen samaa :) Mutta lupaus pidetään. En viitsi kaikkea ympätä samaan tekstiin, johan tässä olikin yhteen kertaan.





2 kommenttia:

  1. Oi ei, sie oot könynnyt siellä ihan tosissaan. Harmi kun et käynyt kuvissa "minun" osastollani, oltais saatettu vaikka törmätä <3
    Nyt lepoa jalalle ja tsemppihalaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivystyksen hupirannekkeella pääsi siihen lähimpään röntgeniin :) Kovin se on vielä turvoksissa ja vaihtaa väriä, mutta eiköhän siitä vielä jalka tule.
      Ja kiitos! ❤️ Yritän lepuuttaa jalkaa. Huomenna töihin lepäileen :)

      Poista