Sano se sävelin

Musiikki on aina ollut minulle tärkeää. En itse soita mitään instrumenttia enkä oikeastaan kai osaa erityisen hyvin laulaakaan, mutta sehän ei tietenkään estä minua laulamasta. Autossa, kotona ja ihan vain omaksi ilokseni ja ehkä muiden läsnäolijoiden harmiksi :) Tutun laulun soidessa radiossa on todella mukavaa laulaa mukana ja se on jopa yllättäen aika rentouttavaa, vapauttavaa ainakin.

Muistan yleensä laulujen sanat suht helpolla ja hyvin, koska kuuntelen yleensä aina lauluista ensisijaisesti sanat. Sanat on minulle säveltä tärkeämpiä ja joskus jokin yksittäinen lausekin laulussa herättää mielenkiinnon ja antaa syyn kuunnella tarkemmin. Se on vähän kuin katseleminen, jos et koskaan pysähdy ja katsele ympärillesi, et huomaa kaikkea sitä kauneutta mitä ympärilläsi on. Samoin se on musiikin kanssa, jos se on vain taustahälyä etkä koskaan pysähdy ja kuuntele, voit menettää jotain oleellista. Sanoissa voi olla niin paljon sisältöä. Jos nyt ohitetaan se hilipatipippaa-suomihumppa suosiolla, joiden sanoitus on yleensä melkoista höttöä. Vaikka varmasti siitäkin joku saa itselleen jotain ja onhan se toisaalta sitä todella helppoa taustahälyä, kun ei se vaadikaan kuuntelemaan itseään tarkemmin. Ainakaan minulle sillä musiikilla ei ole niin paljon annettavaa :)

Mitä musiikki sitten antaa.. Parhaimmillaan se koskettaa, pysäyttää, lohduttaa, voimaannuttaa, riemastuttaa ja rentouttaa. Musiikista löytyy jotain lähes jokaiseen tilanteeseen ja mielialaan ja se mitä milloinkin kuuntelee, on omasta fiiliksestä ja elämäntilanteesta kiinni. Itselläni on usein ollut tilanteita, joissa musiikki on koskettanut ihan itkuun saakka. Kun sanoista on löytänyt itsensä tai tunteensa. Jotain, joka on kuin itselle tai itsestä kirjoitettu. Tai jotain mitä haluaisi sanoa, mutta ei ole löytänyt oikeita sanoja. Yhtälailla musiikki saa myös hyvälle tuulelle, hymyilemään ja tanssimaan. Mikä onkaan parempi keino nostattaa mielialaa ja tunnelmaa kuin hyvä biisi ja muutama tanssiaskel :) Joskus jokin kappale on ollut jossain tietyssä elämänvaiheessa hyvinkin tärkeä, mutta menettänyt merkityksensä ajan kanssa. Ja sitten on niitä, joiden kuuntelemiseen ei kai voi koskaan kyllästyä.

Mitä sitten kuuntelen? Jos vastaan vaikka ja mitä, niin se on oikeasti totta. Olen liki kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta toki muutamia rajoitteita itselläkin on. Kuuntelen musiikkia aika paljon, mutta onhan niitäkin hetkiä kun hiljaisuus on parasta. Mutta olen kokenut huikeita hetkiä musiikin parissa, mahtavia livekeikkoja, hienoja konsertteja ja tanssinut jalat uuuvuksiin useammankin kerran. Yksi tuoreimmista huikeista kokemuksista on toukokuinen Sunrise Avenuen konsertti Helsingissä. Täysi jäähalli ja yhtye, jota olen fanittanut heidän alkutaipaleeltaan saakka. Parin viime vuoden aikana onkin ollut mahdollisuus kuulla ja nähdä useita itselle mieluisia yhtyeitä. Kaikkien muiden lisäksi. Ja kuten varmasti niin moni muukin, tulihan telkkarista katsottua tietenkin "Vain elämää". :)

"Ja silloin kun henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä

mua eteenpäin rohkaisee

elämän nälkä

eteenpäin rohkaisee"

Elämän nälkä, Pave Maijanen

Laitan muutaman kuvan viimeisimmistä livekeikoista. Valitettavasti kaikissa ei kuvanlaatu ole olosuhteista (tai kuvaajasta) johtuen paras mahdollinen. Kuvissa Pete Parkkonen ja Telaketju (Ilona, Oulu), Häiriköt (45 special, Oulu), Apulanta ja Jukka Poika (Rotuaaripiknik 2015, Oulu) ja Sunrise Avenue (Helsingin jäähalli, Helsinki)