lauantai 21. marraskuuta 2015

Henkilökohtaista

Tämän tekstin kirjoittaminen on mietityttänyt jo pitemmän aikaa. Onko tämän kertominen tarpeellista? Onko se liian henkilökohtaista kerrottavaksi? Onko minulla tarpeeksi rohkeutta?

Päätin sitten kirjoittaa ja miettiä sen jälkeen julkaisenko tekstiä nyt tai ollenkaan.. Se mitä ajatuksia teksti herättää tai on herättämättä, ei ole minun vallassani. Itselleni tämä asia on osa elämääni. Nimenomaan vain osa. Eikä se asia ole mikään salaisuus. Voin siitä kyllä puhua ja vastaan, jos kysytään. En vain halua, että se määrittää minua kokonaan. Sillä ensisijaisesti haluan olla vain minä :)

Minä pidän kuvaamisesta ja kuten blogissa on varmasti jo näkynyt, kuvaan myös paljon. Kuvien julkaisemisessa on vain itselle tullut jonkinmoinen kynnys. Tai otan kuvien laadusta ja valitsemisesta ehkä ihan turhaankin melkoisia paineita itselleni. Siihen on syynsä. Voisi kai syyttää puutteellista kuvauskalustoa (ja ihan aiheesta) ja kuvaajan osaamattomuutta, mutta näiden lisäksi minulla on synnynnäinen silmäsairaus. Minulla on siis normaalia heikompi näkö. Omalla kohdallani en siis tiedä, mitä "normaali näkö" edes tarkoittaa, olen elänyt tämän asian kanssa koko elämäni, yli 40 vuotta. Hyväksynyt, että on asioita, joita en näköni takia voi saavuttaa tai tehdä. Onneksi niitä ei kuitenkaan ole paljoa eikä mitään sellaista, että kokisin menettäneeni jotakin oleellista. Olen hyväksynyt itseni ja sairauteni. Olisikin aika kohtuutonta itseäni kohtaan olla hyväksymättä ja vaatia itseltään jotain mitä ei ole tai toivoisi olevansa. Ei minun elämäni kuitenkaan ole erilaisempaa kuin kenenkään toisenkaan naisena, äitinä, ihmisenä. Niin ainakin omasta mielestäni. Se, mitä joku toinen asiasta ajattelee, ei ole minun asiani eikä varsinkaan murheeni. Kuten ihan jokaisen ihmisen kohdalla, tiedän että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, tai ollaan hyväksymättä. Eikä sillä asialla ole näköni kanssa toivon mukaan mitään tekemistä, vaan ratkaisevampaa lienee se millainen olen ihmisenä ja miten itse kohtelen muita.

Miten tämä asia liittyy sitten blogiin ja kuvaamiseen? Olen ottanut kuvien laadusta itselleni jonkin aivan älyttömän paineen. Olen pyytänyt muitakin tarkistamaan kuviani ennen niiden blogiin valitsemista ja julkaisemista. "Onko tämä kuva sinusta epätarkka? Onko tämä kuva hyvä?" Sillä itse välillä tutkin kuvia ja niiden tarkkuuksia ihan päänsärkyyn saakka. Vertaan kuvia muissa blogeissa oleviin, huolehdin ja murehdin niiden laatua varmasti liikaakin. Kuvat on kuitenkin se, mitä minä haluan kertoa näkemästäni. Ehkä vähän erilaisia, ehkä liian tavallisia, aina kuitenkin itseni näköisiä. Sitä mitä kuvaan ja julkaisen en halua muuttaa ja ehkä se ei lopulta ole mikään suurikaan murhe, jos kuviin tulee jokin hieman epätarkempi otos. Ehkä syy siihen miksi kirjoitin tämän, on kertoa että yritän parhaani ja haluan kovasti, että "tosissaan tekemisen"- meininki välittyisi myös teille lukijoille. Tämä kun on itselleni kuitenkin tärkeä ja mieluinen tapa ilmaista itseäni ja yksi mahdollisuus jakaa innostustani kuvaamiseen. Toki kuvaaminen olisi helpompaa, jos olisi kunnon kamera. Sellainen helppo ja luotettava apulainen, joka hoitaisi nuo tarkennukset yms. puolestani :) Mutta valitettavasti ei nyt ole mahdollista moiseen panostaa, joten näillä mennään. Monessakin mielessä.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin onnellinen siitä, että minulla on kyky ja mahdollisuus nähdä kauneutta ympärilläni. Nähdä asioita, jotka pysäyttää ja asioita, joita haluaa jakaa kuvien kautta.




22.11. Suurensin kuvat tähän tekstiin jälkikäteen. Päätin ensin, että en sitä edes tee, vaan annan tällä kertaa vain tekstin puhutella. Mutta menkööt! Vaikka sitten kaikkine epätarkkuuksineenkin :)

13 kommenttia:

  1. ♡ Ihania kuvia taas! Kiva, kun rohkaistuit kertomaan sairaudesta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi ❤️ Joskus on hyvä rohkaistua kertomaan itsestään vähän enemmän. Ainakin saan nyt ehkä turhat murehtimiset pois painamasta, kun on avoimesti kertonut ettei kaikki ole ihan niin helppoa, mutta onneksi se ei ole mikään syy jättää tekemättä itselle tärkeitä asioita.

      Poista
  2. Minäkin tutkin ja arvioin omia kuviani varmasti ihan liikaa. Usein jälkikäteen mietin että tuskin kukaan olisi huomannut kuvassa mitään outoa.. Ja silti vaan itse viilaa.. Hatunnosto sinulle että olet päättänyt ettet anna sairauden tulla näin visuaalisen harrastuksen tielle! Moni olisi varmaan turhautunut ja luovuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sentään ole luovuttamassa. Lähinnä kai toivoo ymmärrystä, jos joskus kaikki ei olekaan ihan täydellistä. Siihen täydelliseen en ehkä pyrikään, mutta hyvään kuitenkin.
      Kuten kirjoitin, niin onneksi on mahdollisuus kuitenkin nähdä kaikkea kaunista, eikä aina niin kaunistakaan ympärillään. Pitää olla tyytyväinen siihen, mitä pystyy tekemään eikä haikailla sellaista mitä ei voi saada.
      Ja kiitos sanoistasi ❤️ Ne kannustaa jatkamaan.

      Poista
  3. Voi Sanna hyvä <3 sinua!
    Sinun kuvasi ovat olleet aina kauniita. Eli turhaan mietit ja tarkistelet tarkkuuksia. Ja "taiteellisuuttahan" voi aina välillä sallia sitten enemmän, eikös niin? Ihanaa sunnuntaipäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi ❤️ Kannustavaa palautetta on aina mukava saada, vaikka kaikki palaute otetaan kyllä vastaan. Aina on vara parantaa ja oppia uutta 😊
      Mukavaa sunnuntaita sinullekin!

      Poista
    2. Siellä piti olla :), mutta tulikin jotain muuta..

      Poista
  4. Tunnistan kirjoituksestasi itseäni...tosin minulla näkö ei ole niinkään esteenä, vaan toivoisin omaavani paremmat kuvaamis ja kuvankäsittelytaidot. Ehkä jonain päivänä saan itseni hiilattua kuvauskurssille ;). Loppupeleissä kokoajan sitä kehittyy kun kuvaa ja ottaa oppia toisten kuvista. Hienoja kuvia on sinulla, turhaan siis arkailet niiden julkaisua :). Käyhän kurkkaamassa blogiani...siellä on sinulle haaste ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuota oppimisen ja kehittymisen varaa on todellakin itselläkin. Pelkkä innostus ei riitä, jos haluaa laatuakin :) Mutta onneksi tekeminenkin opettaa..
      Kiitos sanoistasi ja haasteesta! :)

      Poista
  5. Kauniita kuvia, turhaan stressaat niiden vuoksi!

    VastaaPoista